Galaktisessa keskustoimistossa seurataan jatkuvasti myös maapallon tapahtumia. Kun toimistossa havaittiin luonnonsuojeluksi kutsutun ilmiön saaneet täällä meillä kummallisen paljon suosiota, lähetettiin paikalle tähtienvälinen viskaali tutkimaan ja panemaan asiat kuntoon. Martti Suosalo tämän virkamiehen roolissa tuli ja oli ihmeissään: outoa vouhotusta täällä. Jos vaikka kaloja joesta kuolee, niin onhan se joki kalatonkin joki, turha siitä ruveta raakkumaan.
Tällä viikolla Suosalo on sirkustelttansa kanssa vieraillut Anttilanmäellä Lahdessa, jossa eilen oli ohjelmassa Juha Kauppisen monologinäytelmä Starman. Esitys oli taas kerran Suosalon virtuoosimainen soolo, joka ei rajoittunut ulkoavaruuden virkamiehen toimiin, vaan luonnon tilaa ja maapallon tulevaisuutta käsittelivät myös metsätalousmies, luontoaktivisti, biologi ja varpunen. Lisäksi kodittomaksi jäänyt herra Kuukkeli oli lähettänyt digitaalisesti metsäyhtiölle korvausanomuksen perheensä lähimetsän hakkaamisesta matalaksi.
Vakavimmalla tasolla asiaa käsitteli arvostetun palkinnon saaneen biologin kiitospuhe, jossa hän sanoi ihmiskunnan käsittävän väärin Herakleitoksen sanonnan, että ainoa pysyvä asia on muutos. Kun kerran näin on, niin turha tässä on yrittää pysäyttää muutosta luonnossakaan – jatketaan vain unia.
Helsingin kauppatorilla pullanmuruja lounaaksi syövä varpunenkin on Suosalon tekemässä hahmossa mestarillinen esitys. Miten voi ihminen näyttääkin niin varpuselta, ja kun sen puheeseen tulevat katkotkin ovat juuri sellaisia kuin ne hyvin voi kuvitella varpusella olevan? Ei voi koko ajan puhua, kun pitää tarkkailla ympäristöä, ja kannattaakin, koska välillä löytää lakkaviineriäkin. Sitten kun kupu on täysi, voi hypätä toripöydälle ja lukea siihen jätettyä Financial Timesia, jossa joku Zizek höpisee omiaan.
Vedet silmissä piti välillä pidätellä naurua, ettei mitään menisi ohi. Eikä mennyt keskustoimiston viskaaliltakaan, sillä hän pääsi vähitellen paremmin jyvälle asioiden kulusta. Tässä auttoi biologin lisäksi putkassa ääniviestiä kaverilleen posottavan aktivistin perusteellinen analyysi luontoa uhkaavasta kadosta. Starman-satiiri on kuitenkin niin taitavasti kirjoitettu ja esitetty, että se ei lyö päin näköä ketään. Suorasanaisin on herra Kuukkelin korvausanomus, jossa metsänomistajia isketään oikein olantakaa. Suosalon riemastuttavan komiikan ansiosta metsäteollisuusherratkin voivat silti kiusaantuneesti naurahdella, mutta kaikille katsojille tulee joka tapauksessa selväksi, että Herakleitoksesta huolimatta on luontokadon edistymistä pyrittävä pysäyttämään ja oikeastaan hinnalla millä hyvänsä.
kari.naskinen@gmail.com
