maanantai 12. heinäkuuta 2021

Suomalainen kouluampuja oopperassa


Helsingin kansainvälisessä koulussa on tapahtunut kymmenen ihmisen kuolemaan johtanut ampumistapaus. Kymmenen vuoden kuluttua vietetään häitä, joissa pitopalvelun tarjoilija tunnistaa sulhasen ampujan
nuoremmaksi veljeksi. Tilanne on raju, sillä yksi ammutuista oli tarjoilijan tytär. Tästä alkaa Kaija Saariahon uusi ooppera Innocence, joka lauantaina tuli suoratoistona Aix-en-Provencen oopperafestivaaleilta Etelä-Ranskasta. Takautumien kautta mennään traagisiin tapahtumiin, ei kuitenkaan varsinaisiin ampumisiin, mutta riittävän hurjasti joka tapauksessa. Ampuja itse on mukana vain mykkäroolissa takautumissa. Hän on jo päässyt vapaaksi jostain nuorisovankilasta tai hoitolaitoksesta, mutta häihin häntä ei ollut kutsuttu.


Luokkahuone on suomalainen, seinällä on suomenkielisiä julisteita
kesäduunihankkeesta, medialukutaidosta ym., mutta itse asia on globaali; koulusurmia on tapahtunut Suomen ja USA:n lisäksi ainakin Kreikassa, Ruotsissa, Saksassa, Ukrainassa ja Ranskassa (2017 Grassessa 100 km:n päässä Aix-en-Provencesta). Oopperassa morsian on romanialainen, hänen äitinsä ranskalainen ja tarjoilija tshekkiläinen. Solistien laulukielistä luulin tunnistaneeni suomen lisäksi englannin, espanjan kreikan, ranskan ja ruotsin. Kun tekstitys oli vain ranskaksi, jäi jotain sisällöstä ymmärtämättä, mutta kyllä asia selväksi tuli.

Asiaa käydään läpi monelta kantilta. Pahuus on pysyvää, ja sulhanen jopa sanoo olevansa ilahtunut uusista vastaavanlaisista tapahtumista, koska ne todistavat, että muissakin perheissä kasvaa hirviöitä. Mutta yhtään
ei hänkään silti voi antaa anteeksi, vaan sanoo, ettei hänelläkään ole minkäänlaista tulevaisuutta. Asiasta aikaisemmin tietämätön morsian istuu lattialla seinään nojaten. Häävieraana oleva pappikin tuntee ampumistapauksen läheisesti: ”Näin, että siinä pojassa oli jotain vikaa. Oli myrkyttänyt linnunkin. Enkä tehnyt mitään...”

Oopperan nimi on Innocence, Viattomuus. Koska en kaikesta tekstistä päässyt perille, jäi nimi vaivaamaan, sillä oopperassa tulee esille, että viattomia ei ole. Moni olisi voinut vaikuttaa ampujan elämään, mutta kukaan ei tehnyt mitään.

Kaija Saariaho on sanonut, että ooppera ei ole kouluampujasta, vaan aiheena on trauma, jonka yli monen ihmisen on päästävä, jotta he pystyvät elämään. Kun ooppera loppuu, ei traumaa ollut voitettu. Jotenkin on silti jatkettava.

Libreton kirjoitti
Sofi Oksanen suomeksi, josta sen käänsi monikieliseksi Kaija Saariahon dramaturgipoika Aleksi Barriére. Juoni etenee lähes trillerimäisesti, koko ajan on päällä jännite, johon katsoja liimautuu melkein kahden tunnin ajaksi. Olen nähnyt Kaija Saariahon kaikki oopperat ja tämä on niistä musiikillisesti voimakkain. Sävellys on tietenkin selvästi nykymusiikkia, mutta sellaista, jossa melodisuus on vallitsevaa. Jos en väärin muista, Saariaho käyttää nyt ensimmäisen kerran myös resitatiivilaulua. Musiikki on samalla se elementti, joka antaa toivoa, hiljenee loppuvaiheissa erityisen kauniiksi.

Orkesterina on London Symphony Orchestra ja kuorona Viron kamarikuoro, kapellimnestarina Susanna Mälkki. Solisteista neljä on suomalaisia: sulhanen Markus Nykänen (tenori), sulhasen isä Tuomas Pursio (baritoni), pappi Jukka Rasilainen (baritoni) ja yksi ampumisessa kuollut opiskelija Vilma Jää (sopraano), jonka vienankarjalaista runonlaulantaa muistuttavat aariat ovat uutta oopperalavoilla. Vilma Jäälle sävellettyjä kohtia voi karkeasti luonnehtia niin, että ne ovat kuin Värttinän lauluja, mutta hieman hidastempoisempina ja Kaija Saariahon värittäminä. Vilma Jää valmistui viime kuussa maisteriksi Sibelius-akatemian kansanmusiikkiopistosta, jossa hän opiskeli myös suomalais-ugrilaisia laulutekniikoita. Hän suunnittelee parhaillaan nuottijulkaisua suomalaisista karjankutsuista.

Ainoa huono juttu oopperassa on, että se loppuu jo pari minuuttia ennen kahden tunnin täyttymistä. Valojen sammuessa luulin vasta väliajan alkavan. Kansallisoopperaan Innocence on näillä tietämin tulossa lokakuussa 2022.

kari.naskinen@gmail.com