lauantai 30. marraskuuta 2019

Stalin: ”Eisenstein on tullut hulluksi”

Venäjän tunnetuin elokuvaohjaaja Sergei Eisenstein (1898 - 1948) oli nuorena hurjana niin kovassa vauhdissa, että suurten menestystensä huumaamana hän sai päähänsä tehdä Marxin Pääomankin elokuvaksi. Vuodenvaihteen 1927-28 molemmin puolin hän kirjoitti aiheesta satoja sivuja, teki valokuvakollaaseja ja keräsi lehtileikkeitä. Kun Stalin kuuli tästä, hän sanoi, että Eisenstein on tainnut tulla hulluksi.

Asiasta puhui venäläisen kulttuurin professori Tomi Huttunen Helsingin yliopistosta, jossa on meneillään luentosarja Eisensteinista. Sen järjestäjinä ovat venäjän kielen ja kirjallisuuden opintosuunta sekä Venäjän ja Itä-Euroopan tutkimuksen maisteriohjelma.

Eisenstein aikoi Pääomassa käyttää vastaavanlaista sisäisen monologin muotoa, jollaiseen hän oli tutustunut lukiessaan James Joycen Odysseusta. Päivälleen 90 vuotta sitten Eisenstein tapasikin Joycen tämän asunnossa Pariisissa. Huttusen kertoman mukaan Eisenstein oli luultavasti lukenut Odysseuksen ensin saksalaisena käännöksenä, mutta sai englanninkielisen alkuperäisversion 1928 Moskovassa työskennelleeltä Joycen luokkatoverilta.

Pääoman filmaaminen kuitenkin jäi, mutta sen sijasta Eisensteinin mielen täytti Odysseus, jota hän piti eräänlaisena ”montaasiromaanina” eli vertasi sitä omaan käsitykseensä elokuvan muodosta. Eisenstein kävi Lontoossakin luennoimassa ja puhui sielläkin Odysseuksen filmaamisesta.

Tavattuaan Eisensteinin 30.11.1929 kertoi Joyce asioitaan Pariisissa hoitaneelle Eugene Jolasille, että luvan Odysseuksen filmaamiseen voisi ehkä antaa Eisensteinille tai Walther Ruttmannille. Näitä kahta elokuvantekijää yhdisti se, että säveltäjä Edmund Meisel oli tehnyt musiikit Eisensteinin Panssarilaiva Potemkiniin (1925) ja Ruttmannin dokumenttielokuvaan Berliini – suurkaupungin sinfonia (1927).

Tämäkin hanke kuitenkin lopulta jäi, kun Joyce ei enää ollut halukas sen filmaamiseen. Vasta 1967 Odysseuksen ohjasi elokuvaksi yhdysvaltalainen Joseph Strick (en ole nähnyt).

SEPARAATTOREITA
JA TRAKTOREITA


Eisenstein tarttui Pääomaan ja Odysseukseen siinä vaiheessa, kun hän oli saanut melkein valmiiksi elokuvan Vanhaa ja uutta. Sen oli tilannut NKP:n keskuskomitea. Kuvaukset saatiin valmiiksi marraskuussa 1928 ja levitykseen elokuva lähti lokakuussa 1929. Viivästystä oli tullut, koska Stalin oli vaatinut siihen muutoksia. Elokuvan alkuperäinen nimi Päälinjakin piti muuttaa, kun Stalin halusi nimeksi Vanhaa ja uutta. Huttusen kertoman mukaan Stalin ei siltikään kovin pitänyt elokuvasta, mutta hyväksyi kuitenkin vaatimiensa muutosten jälkeen. Ehkä Stalin halusi pitää välit kunnossa Eisensteinin kanssa, sillä hän toivoi Eisensteinin jossakin vaiheessa tekevän hänestä muotokuvaelokuva.

Elokuvan valmistumisen aikoihin oli Neuvostoliitossa alkanut ison muutoksen aikaa, lopullinen siirtyminen uuteen kommunistiseen elämänmuotoon. Väestöltä 77 prosenttia sai elantonsa maataloudesta ja Vanhaa ja uutta kertoo nimenomaan maatalouden kollektivisoinnista ja modernisoinnista. Sitä symboloivat esimerkiksi separaattori ja lopussa oleva traktoriparaati. Traktori oli näkyvästi esillä 1920-luvun neuvostoliittolaisessa maalaustaiteessakin. Traktori kuvasi maatalouden modernisoinnin ohella myös maan teollistumiskehitystä.

Vanhaa ja uutta on Eisensteinin humoristisin elokuva. Valoisalta näyttävä tulevaisuus herättää eroottistakin hurmiota, ja elokuva sisältää tähän liittyen mm. separaattorista lentävät maitopisarat, jotka naisen kasvoille roiskahtaessaan luovat mielleyhtymän spermaan. Siitossonniaihekin tähän liittyy.

kari.naskinen@gmail.com