lauantai 31. joulukuuta 2016

Niskavuori, peruskallio

Televisiosta tulee uudenvuodenpäivänä kolme Niskavuori-elokuvaa. Juhani Tervapään (Hella Wuolijoki) viiteen näytelmään perustuvat elokuvat (10) ovat suomalaisen elokuvan peruskalliota siinä missä näytelmät ovat samaa teatterille. Niskavuoren Loviisa sanoo, että "Niskavuoren maa on minun maani, enkä minä siitä vapaaehtoisesti luovu”. Hyvä sanonta koskien myös näitä näytelmiä ja elokuvia satavuotiaassa itsenäisessä Suomessa.

”Niskavuori-sarjaan sisältyy kappale parasta suomalaista teatteriperinnettä”, kirjoitti Markku Varjola Filmihullu-lehdessä 7-8/1979. Sama koskee elokuvaperinnettä. Niskavuoret ovat huolellisesti toteutettua maaseutuelämän kuvausta, ja niin maanläheisesti, että katsoja uppoutuu Niskavuoren tapahtumiin melkein kuin olisi itse läsnä jossakin kamarin seinustalla. Niskavuoret käsittelevät paremman väen asioita yhtä tarkkanäköisesti kuin käsitteli Mikko Niskanen vähäväkisen kansanosan elämää omissa maaseutukuvauksissaan.

Niskavuori-näytelmät ja -elokuvat ovat suurta draamaa. Niissä on kaikkea, vetävä juoni, jännitystä, yllättäviä käänteitä, raflaavia paljastuksia ja kaikkia näitä loistavan vuoropuhelun myötä. Vaikka Hella Wuolijoki teki yhteistyötä Bertolt Brechtin kanssa, ei Niskavuorissa ole jälkeäkään brechtiläisen teatterin vieraannuttamisefektistä tai muista moderneista tempuista, vaan Hella Wuolijoki luotti perinteiseen ilmaisuun. Niskavuori-sarjan massiivisuutta puolestaan korostaa se, että näytelmien juonet liittyvät saumattomasti toisiinsa. Jos Niskavuoret otettaisiin käsittelyyn nyt, niistä syntyisi helposti 50-osainen tv-sarjaelokuva.

Hella Wuolijoki joutui aloittamaan Niskavuori-sarjansa salanimen turvin, sillä hänen omalla nimellään kirjoittama Laki ja järjestys (1932) käsitteli vuoden 1918 vaikeita tapahtumia ja sai aikaan jopa poliittisen riidan. Kahden esityksen jälkeen näytelmä vedettiin pois Koiton Näyttämöltä IKL:n painostuksesta. Kun Niskavuoren naiset sitten 1936 tuli ensi-iltaan, oli paras ottaa käyttöön salanimi Juhani Tervapää. Melko nopeasti kirjoittaja kuitenkin paljastui, mutta näytelmä oli kiitoksensa jo saanut. Niskavuoren naisia esitettiin yli sata kertaa täysille katsomoille.

Elokuvana Niskavuoren naiset (1938) ei saanut yhtä hyvää vastaanottoa. Noihin aikoihin arvostelijat olivat vielä niin kiinni teatteri-ilmaisussa, että kun näytelmästä tehtiin elokuva, syntyi automaattisesti vertailu elävän teatterin alkuperäisesitykseen ja yleensä se voitti.


Tätä ensimmäistä elokuvaa ei Yle Teemalla nyt näytetä, vaan aloituksena on Loviisa, Niskavuoren emäntä (1946). Lisäksi esitetään Niskavuoren Heta (1952) ja Niskavuori (1984).

Niskavuori-elokuviin kuuluu tietenkin Tauno Palo. Jo vuoden 1938 elokuvassa hän esitti Aarnea ja nyt nähtävässä Loviisassa Juhania. Niskavuoren Aarnessa (1954) Tauno Palo oli taas Aarne ja Niskavuori taistelee -elokuvassa Juhani.


E
lokuvat ohjasivat Valentin Vaala, Edvin Laine ja Matti Kassila, kuvaajina olivat Armas Hirvonen, Eino Heino, Pertti Mutanen, Pentti Unho, Kalle Peronkoski ja Osmo Harkimo.

Matti Kassilan elokuvaura alkoi 1946 Valentin Vaalan Loviisan kuvaussihteerinä, ja 1984 hän ohjasi oman Niskavuorensa. Kassilan Niskavuori-jakso kesti siis 38 vuotta. Hella Wuolijoki kirjoitti Niskavuorensa 20 vuoden aikana.

Hella Wuolijoen näytelmät olivat aikoinaan niin suosittuja, että muistakin kuin Niskavuorista tehtiin elokuvia: Juurakon Hulda (1937), Vihreä kulta (1939), Eteenpäin, elämään (1939), Vastamyrkky (1945).

Lisäksi Hella Wuolijoen kuunnelmasta tuli elokuva Tyttö kuunsillalla (1953) ja elokuvakäsikirjoituksen hän teki tv-elokuvaan Kulkurivalssi (1966), mikä pohjautui hänen vanhaan näytelmäänsä 1930-luvulta. Jälkimmäisellä ei ole mitään tekemistä Tauno Palo -elokuvan Kulkurin valssin (1941) kanssa.

MONESSA MUKANA

Hella Wuolijoen tyttärenpoika Erkki Tuomioja kirjoittaa isoäidistään kirjassa Häivähdys punaista (Tammi, 2006), että tällä ”oli melkeinpä lapsellinen tapa työntää nenänsä joka paikkaan ja tarjoilla mielipiteitään kaikesta mahdollisesta, olipa niitä kysytty tai ei.” Monessa Hella Wuolijoki mukana olikin.

Hella Wuolijoki (o.s. Murrik) muutti synnyinmaastaan Virosta Helsinkiin 1904 opintojen perässä. Neljä vuotta myöhemmin hän valmistui filosofian kandidaatiksi Aleksanterin yliopistosta ensimmäisenä virolaisena naisena. Sulo Wuolijoen kanssa hän oli naimisissa 1908-23. Jatko-opinnot kansanrunouden parissa jäivät hänen keskittyessään perheensä toimeentulon turvaamiseen liikenaisena. Työssään solmimista kansainvälisistä suhteista oli hyötyä myöhemmin myös hänen poliittisessa toiminnassa.

Hella Wuolijoki oli kova liikenainen. Hän ei pitänyt naisellisia aseitaan piilossa, vaan käytti sukupuoltaan hyväkseen kauppoja hieroessaan. Flirttailu kuului asiaan miesten johtamassa liikemaailmassa, jossa Hella tiesi olevansa harvinaisuus, valkoinen varis, mitä nimitystä hän itse käytti muistelmateoksessaan (Tammi, 1953). Erkki Tuomiojan mukaan Hella Wuolijoki oli häikäilemätön ja kovapintainen neuvottelija. Hänen liiketoiminnan ja taloustieteen tuntemustaan on usein aliarvioitu, mutta joka tapauksessa hänestä tuli lopulta varsin varakas nainen, joka osasi nauttia rahan tuomasta turvasta ja tavarasta.

Kansalaissodan ja sen jälkiselvittelyjen ulkopuolella Hella Wuolijoki varsinaisesti pysytteli, mutta tunnetuksi tuli hänen salonkinsa” Kaivopuiston asunnossa sodan päätyttyä 1918-24. Tämä Madame W:n salonki toimi liberaalien, sosialistien, kommunistien ja vallankumouksellisten kohtaamispaikkana. Salongissa kävivät monet huomattavat poliitikot ja taiteilijat, kuten SDP:n puheenjohtaja Väinö Tanner, runoilija Elmer Diktonius, näyttelijätär Elli Tompuri, kirjailija Juhani Aho ja runoilija Eino Leino.

Ulkomailla Hella Wuolijoki teki tunnetuksi hävinneen osapuolen kohtaloa ja helpotti siten osaltaan heidän asemaansa. Talvisodan aikana Hella Wuolijoella oli aktiivisempi poliittinen rooli hänen käydessään hallituksen sisäpiirin hyväksynnällä rauhanneuvotteluja Tukholmassa Neuvostoliiton edustajien kanssa.

Välirauhan aikana Hella Wuolijoki kannatti suhteiden säilyttämistä Neuvostoliittoon. Suhteiden viilentyessä hän kuitenkin pysyi hallitukselle uskollisena, vaikka piti sodan sytyttyä edelleen yhteyttä neuvostoliittolaisiin. Sota-ajan lakien mukaisesti se oli kuitenkin maanpetos ja hänet tuomittiin vankilaan vuosiksi 1943–44.

Sodan jälkeen Hella Wuolijoen poliittinen vaikutusvalta oli huipussaan. Hän oli mukana kehittämässä Suomen kansan demokraattista liittoa (SKDL), jonka kansanedustajana hän toimi 1946-48. Yleisradion pääjohtajana 1945-49 Hella Wuolijoki uudisti radion ohjelmistoa yhteiskunnallisen keskustelun ja kansansivistyksen suuntaan. Hän kuoli aivoverenvuotoon 1954.

Sulo ja Hella Wuolijoen tytär Vappu avioitui suurlähettiläs Sakari Tuomiojan kanssa, ja heidän poikansa on kansanedustaja Erkki Tuomioja.

kari.naskinen@gmail.com