SDP:n nousu kannatuskyselyissä
selväksi ykköseksi ja laskusuunnassa olevan Kokoomuksen turhautuminen oppositiossa ovat
jo pitemmän aikaa aiheuttaneet tavallista suurempaa kitkaa oikeiston
ja vasemmiston välillä. Iso yritys UPM kuuluu tietenkin oikeistoon
ja sen ilmoitus Kaipolan paperitehtaan lopettamisesta räväytti
vastakkainasettelun harvinaisen jyrkäksi. Pääministeri Sanna
Marinin
esiintymisessä
lauantaiaamuna televisiossa lisäsi hönkää pesään.
Heti sunnuntaina Kokoomuksen kansanedustaja Paula Risikko kirjoitti omalle nettisivulleen tiedotteen, jonka otsikossa kysyi, ”miksi lietsot luokkataistelua, pääministeri Marin?”.
Selvästi Sanna Marin edustaakin ideologisesti sosiaalidemokraattien vasenta laitaa, mutta konsensus-Suomessa ei viime vuosikymmeninä ole totuttu siihen, että pääministeri julkisesti esiintyessään tuo poliittisen ideologiansa näin konkreettisesti esille. Ykkösaamun haastattelussa hän olikin enemmän puolueensa puheenjohtaja kuin pääministeri. Eikä siinä mitään, kyllä hänet pääministeriksi on valittu poliitikkona.
Minkä sortin sosialisti Sanna Marin on, ei vielä tarkkaan tiedetä. Ehkä ei kuitenkaan aivan samanlainen kuin nuori opetusministeri Ulf Sundqvist, joka puoluekokouksessa Tampereella 1972 sanoi, että ”ellemme pääse sosialismiin perustuslakien muuttamisen kautta, me kasvatamme lapsemme siihen”.
Nyt on kuitenkin kysymyksessä Kaipola. Sitä ei vasemmiston mielestä pitäisi sulkea, koska se on voitollinen. UPM:n osingonjakokin on viimeiset kymmenen vuotta jatkanut komeasti kasvuaan ja kuin symbolina tälle yrityksen omistajien hyvinvoinnille maksetaan toimitusjohtaja Jussi Pesoselle palkkaa 7 miljoonaa euroa vuodessa
Vasemmisto sanoo, että tehdasta ei olisi pitänyt sulkea nyt, koska se ei vielä ollut tappiollinen, ja yrityksellä oli vielä keväällä varaa jakaa isot osingot ja maksaa toimitusjohtajalle palkkaa 19 200 euroa päivässä.
Oikeiston oikea reuna kuitenkin sanoo, että vähiten voittoa tuottavat yksiköt voi lakkauttaa ja sijoittaa pääomat paremmin tuottaviin yksikköihin ja mieluummin sellaisiin maihin, joissa ei paljon lakkoilla eikä kanneta korkeita veroja. Näin UPM:ssä nyt ajatellaan ja se on ideologisestikin niin kuin kapitalismissa pitää.
Lukuja Kaipolan tehtaan taloudellisesta tuloksesta ei ole saatu. Tämä viittaa siihen, että tulokset ovat olleet hyviä. Näin siitäkin huolimatta, että UPM ei enää vuosiin ole investoinut merkittävästi Jämsään, vaan on keskittynyt ulkomailla oleviin tuotantolaitoksiinsa. Jos Kaipolan luvut olisivat huonoja, ne olisi jo kerrottu, kuten tehtiin päätettäessä Säynätsalon vaneritehtaan äskettäisestä lopettamisesta; UPM ilmoitti Säynätsalon olleen viimeisten kymmenen vuoden aikana voitollinen vain yhtenä vuonna.
Aivan tuoreita tietoja ei ole myöskään siitä, miten paljon yritystukia valtiolta on UPM saanut. Eniten Suomessa kuitenkin. Yleisellä tasolla tiedetään, että yritystukien määrä on vuosittain noin neljä miljardia euroa. Tähän lukuun ei kuitenkaan sisällytetä esimerkiksi kolmen miljardin euron edestä alennettuja alv-kantoja. Valtiovarainministeriön arvioi pelkästään yritysten verotukien määräksi on noin seitsemän miljardia euroa. Laskentatavasta riippuen yritystukien kokonaismääräksi voidaan sanoa 8-9 miljardia. Suomen valtion tämän vuoden budjetti on 56 miljardia.
Tällaista on toiminnan oltavakin. Finnairkin on pidettävä ilmassa melkein hinnalla millä hyvänsä, koska mitkään vieraat lentoyhtiöt eivät kaikkia Finnairin suomalaisille ja suomalaisten yrityksille tarjoamia palveluja tarjoaisi.
Sitten on vielä se yritysten yhteiskuntavastuu, joka on paha sana porvareille. Vasemmisto katsoo, että UPM:n pitäisi kantaa vastuuta myös työntekijöittensä ja heidän perheittensä hyvinvoinnista, eikä mennä lopettamaan 450 työpaikan tehdasta, joka tuottaa yhtiölle voittoa. Markkinataloudessa tällä ei kuitenkaan ole yritysten omistajien näkökulmasta merkitystä – ainoa jotain merkitsevä asia on se, paljonko jää "viivan alle".
Heti sunnuntaina Kokoomuksen kansanedustaja Paula Risikko kirjoitti omalle nettisivulleen tiedotteen, jonka otsikossa kysyi, ”miksi lietsot luokkataistelua, pääministeri Marin?”.
Selvästi Sanna Marin edustaakin ideologisesti sosiaalidemokraattien vasenta laitaa, mutta konsensus-Suomessa ei viime vuosikymmeninä ole totuttu siihen, että pääministeri julkisesti esiintyessään tuo poliittisen ideologiansa näin konkreettisesti esille. Ykkösaamun haastattelussa hän olikin enemmän puolueensa puheenjohtaja kuin pääministeri. Eikä siinä mitään, kyllä hänet pääministeriksi on valittu poliitikkona.
Minkä sortin sosialisti Sanna Marin on, ei vielä tarkkaan tiedetä. Ehkä ei kuitenkaan aivan samanlainen kuin nuori opetusministeri Ulf Sundqvist, joka puoluekokouksessa Tampereella 1972 sanoi, että ”ellemme pääse sosialismiin perustuslakien muuttamisen kautta, me kasvatamme lapsemme siihen”.
Nyt on kuitenkin kysymyksessä Kaipola. Sitä ei vasemmiston mielestä pitäisi sulkea, koska se on voitollinen. UPM:n osingonjakokin on viimeiset kymmenen vuotta jatkanut komeasti kasvuaan ja kuin symbolina tälle yrityksen omistajien hyvinvoinnille maksetaan toimitusjohtaja Jussi Pesoselle palkkaa 7 miljoonaa euroa vuodessa
Vasemmisto sanoo, että tehdasta ei olisi pitänyt sulkea nyt, koska se ei vielä ollut tappiollinen, ja yrityksellä oli vielä keväällä varaa jakaa isot osingot ja maksaa toimitusjohtajalle palkkaa 19 200 euroa päivässä.
Oikeiston oikea reuna kuitenkin sanoo, että vähiten voittoa tuottavat yksiköt voi lakkauttaa ja sijoittaa pääomat paremmin tuottaviin yksikköihin ja mieluummin sellaisiin maihin, joissa ei paljon lakkoilla eikä kanneta korkeita veroja. Näin UPM:ssä nyt ajatellaan ja se on ideologisestikin niin kuin kapitalismissa pitää.
Lukuja Kaipolan tehtaan taloudellisesta tuloksesta ei ole saatu. Tämä viittaa siihen, että tulokset ovat olleet hyviä. Näin siitäkin huolimatta, että UPM ei enää vuosiin ole investoinut merkittävästi Jämsään, vaan on keskittynyt ulkomailla oleviin tuotantolaitoksiinsa. Jos Kaipolan luvut olisivat huonoja, ne olisi jo kerrottu, kuten tehtiin päätettäessä Säynätsalon vaneritehtaan äskettäisestä lopettamisesta; UPM ilmoitti Säynätsalon olleen viimeisten kymmenen vuoden aikana voitollinen vain yhtenä vuonna.
Aivan tuoreita tietoja ei ole myöskään siitä, miten paljon yritystukia valtiolta on UPM saanut. Eniten Suomessa kuitenkin. Yleisellä tasolla tiedetään, että yritystukien määrä on vuosittain noin neljä miljardia euroa. Tähän lukuun ei kuitenkaan sisällytetä esimerkiksi kolmen miljardin euron edestä alennettuja alv-kantoja. Valtiovarainministeriön arvioi pelkästään yritysten verotukien määräksi on noin seitsemän miljardia euroa. Laskentatavasta riippuen yritystukien kokonaismääräksi voidaan sanoa 8-9 miljardia. Suomen valtion tämän vuoden budjetti on 56 miljardia.
Tällaista on toiminnan oltavakin. Finnairkin on pidettävä ilmassa melkein hinnalla millä hyvänsä, koska mitkään vieraat lentoyhtiöt eivät kaikkia Finnairin suomalaisille ja suomalaisten yrityksille tarjoamia palveluja tarjoaisi.
Sitten on vielä se yritysten yhteiskuntavastuu, joka on paha sana porvareille. Vasemmisto katsoo, että UPM:n pitäisi kantaa vastuuta myös työntekijöittensä ja heidän perheittensä hyvinvoinnista, eikä mennä lopettamaan 450 työpaikan tehdasta, joka tuottaa yhtiölle voittoa. Markkinataloudessa tällä ei kuitenkaan ole yritysten omistajien näkökulmasta merkitystä – ainoa jotain merkitsevä asia on se, paljonko jää "viivan alle".
kari.naskinen@gmail.com
