Nauhalliset kengät ovat juhlallisia tilaisuuksia varten, muuten käytetään nauhattomia kenkiä, jotka on helppo panna jalkaan, eikä tarvitse kyyristellä nauhoja sitomaan. Suorastaan filosofisen lähestymistavan on aiheesta ottanut Rax Rinnekangas kirjassaan Kaikki kenkieni nauhat (2025). Näin tietenkin, koska Rinnekankaan kaikki kirjat ja elokuvat ovat enemmän tai vähemmän filosofista sorttia.
Talvikengät tietenkin ovat nauhattomia, sillä nauhallisina niihin menisi siitä nauhojen kohdalta lunta. Mutta kesällä on toisin. Rinnekangas kirjoittaa, että ilman nauhoja kävelevä on kesälläkin kuin hiihtäjä. Hän näkee nauhattomat kengät kummallisina, koska niitä ei ole ikään kuin suljettu, joten niillä pitää kävellä varovasti, etteivät putoa jalasta; on siis ”hiihdettävä” nostamatta kenkiä kulkupinnasta.
Koska kirjan kansikuvana on Vincent van Goghin maalaus (1886), lukija tietää, että Rinnekangas ei käsittele kenkäasioita pelkästään näin rahvaanomaisesti. Niinpä van Goghin maalauksestakin tulee analyysia seitsemän sivua, joiden jälkeen hän siirtyy monen muun kuvataiteilijan kautta Charlie Chaplinin Kultakuumeeseen (1925), jossa kulkuri joutuu hädässään valmistamaan toisen kenkänsä ateriaksi, ja kengännauhat menevät kulkurin suuhun kuin paraskin roomalainen spagetti.
Heinäkuussa 1987 Rinnekangas kävi Kalervo Palsan luona Kittilässä. Tämä kirjassa oleva kuvakin on Rinnekankaan ottama. Rinnekangas kuvailee Palsan olemusta tuolloin hauraaksi ja hyytyneeksi muistuttaen vakavasti vahingoitetun, loppuaan lähestyvän eläimen olemusta ilman, että sille tajusi syytä. Kolme kuukautta myöhemmin lokakuussa Kalervo Palsa kuolikin 40-vuotiaana. Heinäkuussa hän oli kertonut myyneensä eläkseen keväällä kolme pientä maalausta yhden pornolehden kuvitukseksi. Melkein sata vuotta aiemmin oli Vincent van Gogh löydetty kuolleena 37-vuotiaana.
Runoilijan, teologin, fil. tri Gösta Ågrenin luona Rinnekangas kävi syksyllä 1998. Ågren oli kertonut menestyksestään kirjailijana: ”Ennen 1988 saamaani Finlandia-palkintoa minulla oli 25 lukijaa. Tultuani palkituksia ja joutuessani kulutuksen tarjottimelle minulla oli 25 000 ostajaa. Vuotta myöhemmin minulla oli taas 25 lukijaa.” Tämä johtuu kiihtyvässä ajassa jatkuvasti olevasta ajankohtaisuusvaatimuksesta. Rinnekangas pitää jumalan ihmeenä, ettei Jumala itse ole vielä menettänyt taivaallista ajattomuuttaan.
Palsalla oli Rinnekankaan käydessä sandaalit ja Ågrenin luona nautittiin teetä sukkasillaan. Sen sijaan maailman suurimmilla komentajilla on aina hienot nahka- ja nauhakengät. Näin myös nykyisin Saksassa, jossa ”saappaiden sijasta aivan normaalit kengät jalassa on jälleenrakennettu kaksi poliittista Saksaa”.
(Mitähän Rinnekangas ajattelee siitä, kun tumman puvun ja juhlamekon kanssa käytetään nykyisin lenkkareita? Jotkin niistä ovat tarroilla kiinni.)
Arkisemmista asioista Rinnekangas kertoo taksimatkasta Tukholman keskustasta lentokentälle yhtenä perjantaina. Matkalla taksi pysäytti lähiön Systembolagetin kohdalla, Rinnekangas ihmetteli ja kuski vastasi: ”Kaikki paikalliset miehet haluavat tulla tänne aina tähän aikaan. Nythän on perjantai...”
kari.naskinen@gmail.com
