Näin Eurovision laulukilpailut ensimmäisen kerran 1961. Suomi oli mukana ensimmäistä kertaa ja Laila Kinnusen Valoa ikkunassa oli 16 kilpailukappaleen joukossa kymmenes. Suomen esityksessä isoa orkesteria johti George de Godzinsky, tv-selostajana oli Aarno Walli ja Suomen tuomariston pisteet luki Poppe Berg. Noista ajoista kilpailu on kasvanut ja muuttunut valtavasti, niin myös suosio.
Muita näin pitkään jatkuneita
tv-ohjelmia Suomessa tuskin onkaan, koska
Heikki
ja Kaija, Jaakko
Jahnukaisen
Levyraati sekä
Kirsti
Rautiaisen
Tupla ja kuitti ovat loppuneet. Vuonna
1961 televisiosta tulivat myös amerikkalaiset sarjaelokuvat Isä
tietää kaiken ja Musta ori. Eivätkä
jäljellä ole myöskään vähän nuoremmista Jatkoaika, Ilkamat,
missikilpailut, Ensio
Itkosen liikenneohjelma,
Heguli
Heralan Valehtelijoiden
klubi, Kari
Salmelaisen Napakymppi,
Reijo
Salmisen visailut,
Riitta
Väisäsen Kymppitonni,
eikä Hannu
Karpolla ole
enää asiaa
eikä
Uri
Gelleriäkään ole
näkynyt. Mistähän
muuten
löytyisi
uusi Esko
Kivikoski,
joka yksinään tietäisi enemmän kuin virolaiset
yhteensä?
Huomenna joka tapauksessa jatketaan
euroviisujen kanssa ja ennakkojulkisuus on niin hurjaa, että
Suomessa katsojamäärä tulee olemaan yhtä
suuri
linnanjuhlien kanssa.
Vielä olisi kehittämisenvaraakin.
Eurovision laulukilpailu on niin mukava juttu, että se pitäisi
muuttaa Worldvision laulukilpailuksi. Maailmassa on yli 200 valtiota,
ja voisikohan olla, että niistä 150 lähtisi mukaan. Ehkä
Vatikaani saattaisi jäädä vielä miettimään ja lisäksi aina on
niitä, joita pitää boikotoida sotien takia. Jo nykyisistä
osallistujista olisi pantava pois Israel, joka jatkuvasti möyhentää
Palestiinaa.
Mielenkiintoiset kisat joka tapauksessa
saataisiin
pystyyn. Ensin kymmenen alkukilpailua, sitten muutamat välierät ja
loppukilpailu. Näin saataisiin kuukauden kestävä viisuruljanssi.
Muuallakin
tällaista touhua jo on. American
Song Contest järjestettiin
ensimmäisen kerran viime vuonna, osallistujina
kaikki 50 osavaltiota
ja
viisi
territoriota,
kolmen kärki: 1) Oklahoma 2) Colorado 3) Kentucky. Aasian ja
Tyynenmeren alueiden vastaava kilpailu piti järjestää jo muutama
vuosi sitten, mutta se tyssäsi johonkin, minkä jälkeen Australia
kinusi mukaan euroviisuihin.
Nämä
hankkeet pitäisi yhdistää euroviisuihin ja lisäksi Afrikka
messiin, niin saataisiin World Song Contest. Ensimmäiset viisi
vuotta menisivätkin mielenkiintoisesti, mutta myöhemmin myös Kiina
ja Senegal esittäisivät laulunsa englanniksi, paitsi
Suomesta joku Kiäriäinen tietenkin suomeksi.
Euroopan
yleisradio-
ja
televisioliiton
(EBU) laulukilpailun
mitalitaulukon
kärki on
tähän mennessä
tällainen:
K
H P
7
4 1 Irlanti
6 1 6 Ruotsi
5 16
3 Britannia
5
5
7 Ranska
5
1 1 Hollanti
5 0 2 Luxemburg
4 2 1 Israel
3
2 5 Italia
3 2 1 Ukraina
3
1 3 Tanska
3 1 1 Norja
2 4 5 Saksa
2
4 2 Espanja
2
3 4 Sveitsi
Suomella
on yksi voitto (Lordi 2006), mutta toisesta ääripäästä on
enemmän sijoituksia, kun viimeisiksi ovat vuorotellen jääneet
nollalla
pisteellä
Laila
Halme, Viktor Klimenko ja
Timo Kojo
sekä
muuten vain viimeisiksi Kristiina
Hautala, Vesa-Matti Loiri,
Beat-yhtye, Pave
Maijanen, Jasmine,
Pertti Kurikan Nimipäivät -yhtye
ja Darude.
Kojon
”nul points” tuli 1982. Seuraavana päivänä Kuusysi ja TPS
pelasivat tasapelin 0-0, vieressä istunut lankomies
Raimo
Tuutti totesi:
kojo - kojo. Tuohon
aikaan euroviisut oli tullut jo niin suosituksi ohjelmaksi, että kun
Kojon ydinsodanvastainen laulu Nuku
pommiin jäi
nollille, hänen päälleen kaatui sen jälkeen ”vahingossa”
olutta baareissa. Vaikka lauluntekijäthän olivat Jim
Pembroke ja
Juice
Leskinen.
Tällä
viikolla Timo
Kojo täytti 70 vuotta.
kari.naskinen@gmail.com
