perjantai 28. helmikuuta 2020

Kiinan kommunistisen puolueen johdolle ei ole geopoliittisesti luontevaa tilaa

Aluekiistoihin liittyen Kiina on tehnyt selväksi, ettei se tule turvautumaan kansainvälisten järjestelmien tai instituutioiden ratkaisu- tai välitysmenettelyihin. Se uskoo pystyvänsä ylläpitämään aluekontrollia tarvittaessa sotilaalliseen voimaansa nojaten. Eikä YK:stakaan olisi paljoa apua kiistoissa, joissa turvallisuusneuvoston pysyviä jäseniä on osapuolina. Näistä asioista luennoi Paasikivi-seuran kokouksessa Suomen Kiinan-suurlähettiläs Jarno Syrjälä, joka sanoi, että vastakkainasettelu tai Kiinan patoaminen ei olisi Yhdysvaltain kannalta tuloksekasta ilman liittolaisten tai kumppaneiden tukea. Sitä hankalammaksi tilanne menee, mitä voimakkaammiksi Aasian maiden taloudelliset riippuvuudet Kiinan kanssa muodostuvat. Samalla on huomattava, että myös Venäjä, Intia ja Japani asettavat kaikissa oloissa reunaehtoja Kiinan vaikutusvallan leviämiselle Aasiassa.

Itä-Aasiassa turvallisuuspolitiikan lähtökohtana on historiallinen asetelma, jossa Yhdysvallat jäi alueelle toisen maailmansodan jälkeen. Syrjälä sanoi, että Kiinan alueellisen johtoroolin paluulle, ainakaan kommunistisen puolueen johdolla, ei ole turvallisuuspoliittisesti tai geopoliittisesti luontevaa tilaa.

”Kiinan sotilaallinen modernisaatio, etenkin merellisten kapasiteettien vahvistaminen, on kuitenkin muuttanut alueellista voimatasapainoa alueella ja haastanut USA:n johtamaa turvallisuusjärjestelmää. Kiina työntää doktriininsa mukaisesti amerikkalaisia kauemmas rannikoltaan ja ilmatilastaan. Kiinan yhteisoperaatiokykyiset asevoimat pystyvät tarvittaessa uhkaamaan Yhdysvaltain laivastoa ja lentotukikohtia koko alueella”, sanoi Syrjälä (kuvassa).


Pidemmällä tähtäimellä Yhdysvaltain lisääntyvät vaikeudet operoida esteittä alueella vaikuttavat liittolaissuhteiden uskottavuuteen. Donald Trumpin hallinnon aikana alueella olevat liittolaiset ovat joutuneet pohtimaan koko asetelman perusteita muutenkin. Kestääkö Yhdysvaltain sitoutuminen Aasiaan ja haluaako maa vakavasti luoda vastapainoa Kiinalle tämän etupihalla, myös esimerkiksi Taiwanin puolustuskyvyn takaajana? Missä määrin Yhdysvallat on kiinnostunut alueen sisäisistä konflikteista? Kiinankin suhteen Trump haluaa hoitaa asioita pitkälti kahdenvälisesti, toisin kuin esimerkiksi Barack Obama, jonka strategia Aasiassa nojautui enemmän liittolaisiin ja kumppaneihin.”

XI JA PUTIN OVAT
LÄHELLÄ TOISIAAN

Paljon analyysejä on viime aikoina laadittu myös Kiinan ja Venäjän suhteista. Maat ovat lähentyneet ja yhteistyö lisääntynyt. Uusi silkkitiealoite ”Belt and Road”on osaltaan merkinnyt Kiinan tiiviimpää taloudellista, poliittista ja strategista sitoutumista muihin maihin, etenkin Euraasian mantereella ja Venäjä on saanut tästä osansa. Myös sotilaallinen yhteistyö Kiinan ja Venäjän välillä on lisääntynyt.

”Mistään liittolaisuussuhteesta ei silti ole syytä puhua. Sekä Kiina että Venäjä pitävät itseään itsenäisinä sotilaallisina voimina. Ne eivät halua hierarkista suhdetta toisiinsa. Molemmat haluavat korostaa, että pysyvät sotilaalliset liitot rauhan aikana kuuluvat menneisyyteen”, sanoi Syrjälä.

Maidenvälisen dialogin osalta merkityksellistä tietysti on, että johtajina Xi Jinping ja Vladimir Putin ovat lähellä toisiaan. Näin esimerkiksi, kun puhutaan siitä, millaista maailmanjärjestystä he tavoittelevat. Halutaan useita riippumattomia valtakeskuksia yhden kansakunnan hegemonian sijasta. Valtion suvereniteettia tulee myös suojata ulkomaisilta poliittisilta ja ideologisilta vaikutteilta.”

ARKTINEN ALUE
KIINNOSTAA KIINAA

Venäjän ja Kiinan yhteistyössä on yksi alue, jota Syrjälän mielestä on suomalaistenkin tarkoin seuratttava, eli maiden yhteistyö arktisella alueella. Tässä suhteessa Kiina on ollut aktiivinen viime vuosina:

"Kiina julkaisi 2018 arktisen strategiansa, jonka tavoitteet perustuvat pääosin Kiinan vaikutusvallan kasvattamiseen arktisella alueella. Kiinan arktinen politiikka asettaa etusijalle arktisten merireittien käytön. Se korostaa myös luonnonvarojen etsintää ja hyödyntämistä alueella, Kiinan kansallisen turvallisuuden parantamista ja arktisen alueen hallinnan kehittämistä. Kiinan arktista ja antarktista koskevan ajattelun taustalla vaikuttaa mielenkiinto näiden alueiden vielä kartoittamatonta potentiaalia kohtaan sekä jonkinlainen ajatus ali-investoidusta ja alihallinnoidusta arktisesta alueesta.”

Kiina investoi arktiseen öljyyn ja kaasuun. Investoinnit, infrastruktuurihankkeet ja kaupankäynti vahvistavat Kiinan roolia arktisen alueen talouksissa. Se hankkii alueella jalansijaa ennen kaikkea rakentamalla taloudellista ja strategista kumppanuutta Venäjän kanssa. Keskiössä on hiilivetyesiintymien talteenotto: nesteytetty maakaasu (LNG) merkitsee Venäjälle tärkeää tulonlähdettä, Kiinan kasvava talous puolestaan janoaa lisäenergiaa. Lisäksi Kiinalle on strategisesti tärkeää hajauttaa energian jakeluverkostoja ja varmistaa energiansaanti alueelta, jossa Yhdysvallat ei ole läsnä.


Venäjän näkökulmasta Kiina näyttäytyy uutena arktisille vesille lipuvana kilpailijana, toisaalta tarpeellisena kumppanina, jolla on kykyä investoida. Lännen ylläpitämät talouspakotteet osaltaan luovat kannustimia lisätä taloudellista yhteistyötä Kiinan kanssa. Keskinäisistä epäluuloista huolimatta Kiinan kysyntä ja Venäjän tarjonta ylläpitävät taloudellista intressiä.

EU:n PUOLUSTETTAVA
INTRESSEJÄÄN

On selvää, että EU:n on puolustettava intressejään Kiinaa kohtaan, aivan kuten muitakin toimijoita kohtaan. Kiinankin kanssa on tehtävä yhteistyötä siellä missä se on mahdollista. Samalla EU:n on puolustettava standardejaan ja normejaan sekä sääntöpohjaista järjestystä entistä laajemmin. EU:n ja Kiinan suhteiden myönteinen kehitys edellyttää, että kumppanuus perustuu realismiin ja vastavuoroisuuteen”, sanoi Syrjälä.

Yhteistyön näkymiä varjostavat kuitenkin yhä pahemmin Kiinan sisäinen kehitys, poliittisen ilmapiirin kiristyminen ja autoritaarisuuden uusi nousu. Taloudelliset ja muutkin yhteiskunnalliset uudistukset ovat hidastuneet ja talousongelmat ovat vakavia. Tosin jotain myönteistäkin on nähty. Esimerkiksi ulkomaisia investointeja koskeva uusi laki tuli voimaan tämän vuoden alussa. Se mm. avasi uusia sektoreita ulkomaisille investoijille.”

On kuitenkin tärkeää tunnistaa, että samanaikaisesti kun EU:n ja Kiinan välinen kilpailu lisääntyy, lisääntyy myös keskinäinen riippuvuutemme. Meidän on vältettävä sellaista paranoiaa, joka heikentää taloudellisten suhteiden kehittämisen perustaa. Taloussuhteet Kiinan kanssa määrittävät osin Euroopankin kehitystä. EU:n ja Kiinan välisten tavaravirtojen arvo on yli 1,7 miljardia euroa päivässä.

Aina ei yhteistyö ole helppoa. Esimerkkinä Syrjälä mainitsi 5G-kysymyksen, joka velloo Euroopassa ja on muodostunut osittain kansallisen turvallisuuden asiaksi. Suomi on panostanut voimakkaasti EU:n yhteisen lähestymistavan rakentamiseen. Kiina puolustaa luonnollisesti Huawein asemaa ja seuraa tarkkaan eri maiden ratkaisuja, niin kuin Yhdysvallatkin.

EU:n mahdollisuus itsenäiseen ja uskottavaan asemoitumiseen Kiinankin suhteen riippuu myös taloudellisesta voimasta. Tulevaisuutta määrittää tässä suhteessa menestyminen teknologisessa kilpailussa, joka jatkuu kauppasodan jälkeenkin. Monet muutoksen voimakkaimmista ajureista ovat edelleen taloudellisia. EU:n on puolustettava teknologista suvereniteettiaan ja investoitava uuteen teollisuuteen, joka voi kilpailla globaalisti, myös kiinalaisten yritysten kanssa. Kiinan tutkimus- ja kehitysmenot ovat jo ylittäneet EU-maiden keskiarvon.”

SUOMI - KIINA
70 VUOTTA

Tänä vuonna tulee kuluneeksi 70 vuotta Suomen ja Kiinan välisten diplomaattisuhteiden solmimisesta. Suomi oli ensimmäisten länsimaiden joukossa tunnustamassa Kiinan kansantasavallan, mutta siinäkin ryhmässä meitä ennen diplomaattisuhteet ehtivät solmia esimerkiksi Tanska ja Ruotsi. Suomi oli kuitenkin ensimmäinen länsimaa, joka teki kauppasopimuksen Kiinan kanssa 1953.

Helsingin olympiakisoissa 1952 Kiinan lippu nousi ensimmäistä kertaa salkoon olympiakisojen historiassa. Tämä palautettiin mieliin lähes kaikissa Kiinan valtion edustajien puheenvuoroissa talviurheilun teemavuoden tapahtumissa viime vuonna. Seuraavat talvolympiakisat 2022 pidetään Pekingissä.

Suurlähettiläs Syrjälä sanoi, että Suomen ja Kiinan kahdenväliset suhteet ovat erittäin hyvät. Vuorovaikutus on aktiivista. Tärkeä askel kahdenvälisten suhteiden tiivistämiseksi otettiin 2017, jolloin presidentti Xi Jinpingin Suomeen suuntautuneen valtiovierailun aikana sovittiin uudentyyppisestä kumppanuudesta. Siihen liittyvä toimeenpanosuunnitelma vuosille 2019-23 julkaistiin Sauli Niinistön valtiovierailun yhteydessä viime vuonna.

Perinteisen tavarakaupan kasvu näyttää taittuneen toistaiseksi, mutta kokonaisvaltaisemmin tarkasteltuna taloudellisen yhteistyö on vuosien mittaan laajentunut käsittämään mm. palveluiden, kaupan, investoinnit, tutkimus- ja kehitysyhteistyön sekä matkailun. Nykyisin Kiina on myös tärkeä kotimarkkina monelle suomalaisyritykselle.

Vuosikymmenten ajan suhteita ovat edesauttaneet hyvät liikenneyhteydet. Finnair oli ensimmäinen eurooppalainen lentoyhtiö, joka aloitti suorat lennot Kiinaan yli 30 vuotta sitten. Kaupan kehittymistä auttoi suoran rautatieyhteyden avaaminen Suomen ja Kiinan välillä 2017.

VUORET OVAT KORKEITA
JA KEISARI KAUKANA”

Luonnollisesti Syrjälä käsitteli myös koronaviruskriisiä, jonka laajuutta ja kestoa voi edelleen vain arvailla. Tämän päivän luvut joka tapauksessa ovat karuja. Jonain päivänä tämäkin kriisi on ohi ja silloin selviää, mitkä ovat sen todelliset vaikutukset ja seuraukset. Inhimillisen hinnan lisäksi huolta herättävät jo kriisin taloudelliset vaikutukset koko maailmaan. Näitä vaikutuksia ei ole tarvinnut odottaa kauan, ne näkyvät jo Suomessakin.

Tilannetta seuraavia kiinnostavat myös vaikutukset Kiinan poliittiseen tilanteeseen ja kansainväliseen asemaan. Aikanaan lopputulos tästä kriisistä sekä se tapa, jolla siihen päädytään, vaikuttavat siihen, miten suhtaudumme Kiinaan. Luotammeko jatkossa Kiinaan ja sen poliittiseen johtoon enemmän vai vähemmän? Toimiko Kiina kriisissä, ja sen ratkaisemisessa, kuten kansainvälisen yhteisön vastuullisen jäsenen odotetaan aina toimivan”, pohti Syrjälä.

Analyyseissä on pohdittu, miten kriisi vaikuttaa Kiinan johdon asemaan ja koko yhteiskuntajärjestelmään. Kyseessä on Xi Jinpingille toistaiseksi suurin haaste maan johtajana. Kiina tasapainottelee ainakin kolmen eri tavoitteen välillä: yhteiskunnallisen vakauden säilyttäminen, koronaepidemian patoaminen ja hoitaminen sekä taloudellisten vahinkojen minimointi. Täyden kriisin alettua tasapainoilun pääakseli on ollut kahden ensimmäisen tavoitteen välillä, nyt enemmän kahden jälkimmäisen välillä.

Kiinan johto on turvautunut tilanteessa kahteen strategiaan, jotka ovat aina edesauttaneet Kommunistista puoluetta vaikeissa tilanteissa. Ensinnäkin syy tapahtuneesta on kohdistettu paikallishallinnolle, jonka johto on nyt jo vaihdettu. Näyttävästi toteutettava paikallinen vallansiirto suuren julkisuuden avulla antaa maan johdolle mahdollisuuden tulla ylhäältä ratkaisijan rooliin ja osoittaa, että tilanne on hallinnassa ja asioille tehdään jotakin. Julkista mielipidettä ohjataan nyt tähän suuntaan.

Tämä toimintamalli on nähty ennenkin. Kiinassa keskusjohto voi puuttua paikallishallintojen toimintaan rankallakin kädellä. Toisinaan kiinalainen järjestelmä valitettavasti rohkaisee kunnianhimoisia, eteenpäin pyrkiviä paikallisviranomaisia peittämään alueellaan esiin tulleita ongelmia, esimerkiksi ympäristöön tai korruptioon liittyen. Joissakin ongelmatapauksissa tämä saattaa joskus onnistuakin. Vanha kiinalainen sanonta on, että vuoret ovat korkeita ja keisari kaukana. Koronavirustapauksessa tämä ei onnistunut. Hallinto eri tasoilla reagoi epidemiaan hitaasti, mikä on nyt altistanut sen kritiikille kriisin huonosta hoidosta ja tietojen pimittämisestä”, sanoi Syrjälä.

kari.naskinen@gmail.com