Elokuva kertoo 72-vuotiaasta taideliikkeen omistajasta Olavista, joka vielä ennen liikkeestään luopumista haluaisi saavuttaa jotakin suurta. Mahdollisuus siihen saattaakin ilmaantua, kun läheinen Dubrowskin huutokauppakamari on pannut myyntiin Ilja Repinin työltä vaikuttavan Kristus-maalauksen (40 x 30 cm). Näin alkaa jännittävä tarina: saako Olavi maalauksen ja olisiko se tosiaan Repinin tekemä, vaikka signeerausta ei ole.
Juonen rautalanka on vedetty yksinkertaisen suoraksi, mutta se viehättää. Heikki Nousiainen taidekauppiaana tekee taas kerran hienon roolisuorituksen ja Härön tuttu kuvaaja Tuomas Hutri on saanut syksyisen Helsingin ja myös sisäkuvat kauniiksi. Maailma ympärillä nettikauppoineen ja uusine bisneshyeenoineen on muuttunut, mutta ruskeaksi ja kellertäviksi sävytettyjä kuvia Bulevardilta, Vanhasta kirkkopuistosta ja Ekbergin kahvilasta voisi panna vaikka kehyksiin.
Elokuva ei ole aivan nenäliinaelokuva, mutta herkkä joka tapauksessa. Olavin taiteenrakastamisen lisäksi mukana on henkilödraamaa, kun käy ilmi, että Olavin välit yksinhuoltajatyttäreen ovat jääneet jokseenkin kokonaan hoitamatta. Näitä välejä tulee omalla painollaan parantamaan tyttärenpoika, jonka Olavi lopulta suostuu ottamaan parin päivän työharjoitteluun liikkeeseensä. Elokuvista kovin tuttuja asetelmia, mutta toimii.
Elokuvan lopulla tulevat esille myös uskonnollisen Härön ne asiat, jotka koskevat ylpeyttä, itsekkyyttä, kärsimystä ja sovitusta. On tilinteon aika. Elokuvaa nämä eivät kuitenkaan ”pilaa”, koska niitä ei ole mitenkään erityisesti painotettu, ovatpahan vain mukana sellaisina kuin tämäntapaiset asiat ilmeisen usein nousevat pintaan elämän loppuvaiheissa.
Luonnollista tietenkin on, että tämä sisältö liikkuu mukana, koska käsitellään Kristuksen kasvoja kuvaavaa maalausta. Tälläkin hetkellä on Bukowskilla Bulevardilla myynnissä Repinin hieman isompi maalaus Kristuksen kiusaukset. Klaus Härön omaan henkilöhistoriaan puolestaan kuuluu, että nuorena hän aikoi pappisuralle. Seuraavaa elokuvaa varten hän on jo saanut tuotantotukea Kirkon mediasäätiöltä.
kari.naskinen@gmail.com
