Esimerkiksi Jokipiin mukaan vain 20 % suomalaisista SS-miehistä ”tunnusti jossakin muodossa ruskeaa väriä”. Tähän fasistijoukkoon Jokipii laski niin IKL:n kuin varsinaiset kansallissosialistiset ryhmät. Jokipii perusteli näin pientä ”natsipitoisuutta” sillä, että suomalaiset värvääjät karsivat tarkoituksella pois fasisteja SS-joukkoihin lähtijöiden keskuudesta. Näin jäätiin kauas saksalaisten asettamasta 60-70 prosentin tavoitteesta. Jokipiin tilastoja on pidetty tosiasioina kyseenalaistamatta niitä.
Parhaillaan tutkii suomalaisten SS-miesten suhdetta politiikkaan ja uskontoon kirkkohistorian dosentti ja Suomen kirkkohistoriallisen seuran puheenjohtaja André Swanström. Viime syksynä pitämässään luennossa hän sanoi Jokipiin tilaston pohjautuvan SS-aseveljet ry:n jäsenkortistoon, vaikka Jokipiillä olisi ollut käytettävissään myös parempi lähdeaineisto eli SS-miesten palvelussitoumukset. Tämän aineiston valossa tulos muuttuu ratkaisevasti.
Kansallisarkistosta löytyy 1169 SS-miehiksi hyväksytyn suomalaisen palvelussitoumukset. Tämä tarkoittaa, että lähes jokaisen kesällä 1941 SS-mieheksi lähteneen suomalaisen kohdalla löytyy dokumentti, josta ilmenee kunkin poliittinen kanta.
Palvelussitoumusten mukaan IKL:n kannattajiksi ilmoittautui 422 suomalaista SS-miestä (36 %). Erilaisten kansallissosialististen järjestöjen kannattajiksi ilmoittautui 112 SS-miestä, minkä lisäksi kaksi ilmoitti puoluekannakseen ”antisemitisti” ja yksi kertoi olevansa ”saksanmielinen”. Näin laskettuna selvästi fasistista poliittista kantaa edustavia suomalaisia SS-miehiä oli 537 (46 %). Tämä on yli kaksi kertaa enemmän kuin Jokipiin saama tulos.
Swanström kysyi, miksi Jokipii valitsi käyttää epämääräisemmällä muotoilulla ja puutteellisilla tiedoilla varustettua jäsenkortistoa selvästi puoluekannan ilmaisevien palvelussitoumusten sijaan. Näyttääkin pahasti siltä, että Jokipii halusi tarkoituksellisesti vähätellä suomalaisten SS-miesten poliittisuutta ja koko suomalaisen SS-hankkeen fasistista luonnetta.
”Jokipiin väite kansallissosialistien ja fasistien karsinnasta ei tilastojen valossa näytä myöskään pitävän paikkaansa. Karsiutuneiden ja omaehtoisesti pois jättäytyneiden hakijoiden joukossa sekä IKL:n että kansallissosialistien osuus on pienempi kuin SS-joukkoihin palvelukseen astuneiden keskuudessa. Merkittävää fasistien karsintaa ei siis suoritettu, vaan IKL:n mies tai natsi saattoi karsiutua siinä missä muutkin hakijat esimerkiksi parin puuttuvan sentin tai liian nuoren iän vuoksi, ei poliittisen mielipiteensä perusteella. Fasistinen poliittinen kanta näyttää olleen lähinnä meriitti SS-joukkoihin pääsyn kannalta”, sanoi Swanström.
”Tilastoilla voidaan valehdella, ja Mauno Jokipiin tapa kirjoittaa suomalaisen SS-liikkeen historiaa on räikeä esimerkki siitä. Jokipiin valinta käyttää SS-aseveljet ry:n jäsenkortistoa näyttäytyy tarkoitushakuisena yrityksenä peitellä vapaaehtoisjoukon fasistista luonnetta.”
Palvelussitoumusten mukaan perinteiset puolueet olivat hyvin heikosti edustettuina SS-miesten keskuudessa. Ne keräsivät seuraavanlaisen kannatuksen:
Kokoomus 59 (5 %)
Maalaisliitto 11 (0,9 %)
Edistyspuolue 5 (0,4 %)
Ruotsalainen kansanpuolue 3 (0,3 %)
Sosiaalidemokraatit 2 (0,2 %).
kari.naskinen@gmail.com
