Entinen viestinnänlehtori Cai Melakoski kirjoittaa nyt, että Eurooppa oli 40 vuotta sitten tosiaan kovin erilainen. Kolmannes Euroopan hallitusten päämiehistäkin oli kommunisteja, kolmannes sosiaalidemokraatteja ja kolmannes konservatiivipuolueiden jäseniä. Kommunististen puolueiden ääniosuus oli monen kapitalistisenkin maan parlamenttivaaleissa suuri: Kyproksella 43 %, Italiassa 34 %, Ranskassa 21 %, Portugalissa 19 % ja Suomessa kommunistijohtoisella SKDL:llä 19 %. (Peruste 1.6.2018)
”Berliinin kokoukseen osallistuneet puolueet joutuivat pohtimaan olemassaolonsa perimmäisiä kysymyksiä vuoden 1990 molemmin puolin, kun ne menettivät valtansa reaalisosialistisiksi kutsutuissa maissa”, kirjoittaa Melakoski.
Berliinin konferenssin osanottajista seitsemän kiellettiin tai lopetti toimintansa, seitsemän puoluetta muutti nimensä ja kirjoitti ohjelmansa sosiaalidemokraattiseksi. Osa kaikkien näiden puolueiden jäsenistä tosin perusti tilalle uusia kommunistisia puolueita, joiden korostettiin olevan vanhojen puolueiden ainoita oikeita seuraajia.
Neuvostoliiton kommunistinen puolue kiellettiin 1991. Neuvostotasavaltojen NKP:n kaikki jäsenpuolueet purettiin tai kiellettiin 1990-91. Vähintään kaksi uutta puoluetta korostaa nykyisin olevansa NKP:n ja kunkin neuvostotasavallan puolueiden ainoita oikeita toiminnan jatkajia.
”Uusista kommunistisista puolueista useimmat ovat lähinnä 50-lukulaisen linjan stalinistisia perinneyhdistyksiä, muutama on osallistunut vaaleihin ja vain harva saanut paikkoja parlamentissa”, kirjoittaa Melakoski.
Nyt Euroopassa on lähes sata kommunistista puoluetta. Niistä 16 on edustettuina maansa parlamentissa. Vain 20 kommunistista puoluetta saa omilla listoillaan yli yhden prosentin kannatuksen vaaleissa. Useimmat edes vähäistä joukkokannatusta nauttivat puolueetkin ovat kuitenkin hylänneet marxismi-leninismin.
Useimmat kommunistisen puolueen nimeä kantavat järjestöt ovat pikemminkin pieniä marxismi-leninismin perinneyhdistyksiä, eivätkä yhteiskunnalliseen kehitykseen vaikuttavia puolueita. Ne eivät haasta maidensa valtapuolueita, vaan kilpailevat politiikan alasarjoissa trotskilaisten ja maolaisten kerhojen kanssa.
Cai Melakoski sanoo solidaarisuudenkaipuun nostaneen kommunistisen liikkeen lentoon ensimmäisen maailmansodan raunioilla sata vuotta sitten. ”Solidaarisuusprojekti jatkuu yhä, mutta useimmat kommunistiset puolueet ovat jääneet kyydistä. Osa puolueista sen sijaan on huomannut, että se juttu olikin solidaarisuus eikä pyhitetyt kirjoitukset. Ne jatkavat kommunistien parhaita perinteitä uudessa, punavihreässä ja feministisessä vasemmistossa.”
OSA PUOLUEISTA VAIHTOI
SOSIAALIDEMOKRATIAAN
Osa vanhoista kommunistipuolueista on päättänyt ryhtyä sosiaalidemokraattisiksi puolueiksi. Länsi-Euroopan suurin kommunistinen puolue Italiassa purki itsensä 1991 ja siitä tuli muutaman nimenvaihdon, hajoamisen, yhteenliittymisen ja uudistuksen kautta Italiaa maaliskuun 2018 vaaleihin asti johtanut Demokraattinen puolue. Alkuperäisen kommunistipuolueen perintöä jatkaa Kommunismin jälleensyntymisen puolue (Partito della Rifondazione Comunista).
Unkarin ja Bulgarian kommunistipuolueista tuli isoja sosiaalidemokraattisia puolueita. Unkarin sosialistinen puolue sai vuonna 2006 äänistä 43,2 % ollen maan suurin puolue. Sittemmin se putosi kakkospuolueeksi ja vuoden 2018 vaaleissa kolmanneksi.
Jugoslavian kommunistien liitto jakaantui kuudeksi sosiaalidemokraattiseksi puolueeksi. Serbian sosialistinen puolue sai viime vaaleissa 20 edustajaa 250-paikkaiseen parlamenttiin, Kroatian sosiaalidemokraattinen puolue 37/151, Bosnian ja Herzegovinan sosiaalidemokraattinen puolue 12/98, Slovenian sosiaalidemokraatit 6/90, Makedonian sosiaalidemokraattinen liitto 49/120 ja Montenegron Sosialistien demokraattinen puolue 35/81.
Albanian työn puolue kääntyi sosiaalidemokraattiseksi puolueeksi ja sai vuoden 2017 vaaleissa ehdottoman enemmistön. Islannin Kansan liitto perusti yhdessä sosiaalidemokraattisen puolueen kanssa vuonna 2000 Sosialistisen allianssin.
kari.naskinen@gmail.com
