maanantai 11. syyskuuta 2017

Talouskasvu hidastuu ja omaisuudet kasaantuvat rikkaille

Pääsin vasta nyt kiinni Thomas Pikettyn 2016 suomeksi ilmestyneeseen kirjaan Pääoma 2000-luvulla (Into). Siitä voi kirjoittaa monta juttua, ja otan nyt esille Pikettyn sen ennusteen, että maailman talouskasvu on merkittävästi hidastumassa. Alueelliset erot ovat paikoin hyvinkin isoja, mutta kokonaissuunta on selvästi aleneva.

Suomen Pankki arvioi, että maailmantalouden kasvu jatkuu ainakin 2017-19 yli kolmen prosentin vuosivauhtia, mutta kun Piketty katsoo pitemmälle, hän ennustaa kasvun jäävän tulevina vuosikymmeninä vain 1 - 1,5 prosenttiin.

Jos näin todella käy, sillä tulee olemaan vaikutuksia yhteiskuntiin. Pikettyn keskeinen näkemys on, että pääoman tuotto on aina suurempaa kuin talouskasvu, ja mitä suurempi tämä ero on, sitä enemmän omaisuus kasaantuu rikkaimmille.

Pääomien tuotto on ollut kasvussa maidenvälisen verokilpailun ja veroparatiisien mahdollistaman veronkierron ansiosta. Piketty ennustaa, että näin tulee jatkumaankin, ja samalla perintöjen merkitys kasvaa ja edistää varallisuuden keskittymistä. Rikkaat rikastuvat ja eriarvoisuus lisääntyy.

Piketty on lukenut vanhoja romaaneja, joissa mm. Honoré de Balzacin ja Jane Austenin kuvaamat rikkaat saivat yleisesti ainakin viiden prosentin tuoton pääomilleen. Parempiinkin tuottoihin pääsi, esimerkiksi Ukko Goriot (1835) 7-8 prosenttiin. Vaikka enää ei pääsisi näin hyviin tuottoprosentteihin, niin kuitenkin suurempiin kuin tavalliset matti meikäläiset, jotka pahimmillaan saavat vähiltä säästötileiltään käytännössä miinuskorkoa. Näin siksi, että pankkien antama korko on pienempi kuin inflaatio.

Talouskasvun alenevassa maailmassa rikkaudet siis kasaantuvat entistä enemmän ja koska rahalla on aina viimeinen sana, voivat rikkaat ostaa vaikutusvaltaa. Tämän kehityksen päässä on luokkienvälisen ristiriidan kärjistyminen, josta voi olla seurauksena väkivaltaisiakin ratkaisuyrityksiä.

Ranskalainen Thomas Piketty kirjoittaa paljon Ranskasta. Siellä palkka-asteikon ylimmän prosentin osuus palkkasummasta oli 1980-90-luvuilla alle kuusi prosenttia, mutta oli 2010-luvun alussa kahdeksan prosenttia.

Yhdysvalloissa vastaava muutos on ollut tätäkin jyrkempi. Piketty kirjoittaa, että finanssikriisitkin ovat ehkä tästä syntyneitä: onko mahdollista, että Yhdysvaltojen tuloerojen kasvu myötävaikutti finanssikriisin puhkeamiseen 2008? Samanlainen kehitys edelsi sitä aikaa, kun Yhdysvaltoja kohtasi suuri lama 1928.

Näitä molempia kriisejä edelsi eriarvoisuuden kasvu, minkä seurauksena ala- ja keskiluokkien ostovoima käytännössä jämähti paikalleen ja lisäsi väistämättä pienituloisten velkaantumista. Sitä lietsoivat vielä häikäilemättömät pankit ja rahoituksenvälittäjät, jotka rahoitusmarkkinoiden sääntelystä vapautuneina ja voittoja kärkkyen tyrkyttivät lainaksi äveriäiden sijoittajien markkinoille syytämää helppoa rahaa.

Tässä kohtaa palautuu mieleen suomalaisten pankkien toiminta 1980-luvun lopulla, jolloin yhdenkin pankin mainoksessa työnnettiin kottikärryillä rahaa ja toivotettiin lainantarvitsijat tervetulleiksi.

Näin ei nyt ole, sen sijaan Piketty sanoo, että maailma on kovaa vauhtia menossa kohti 1800-luvun yhteiskuntaa, jota hallitsi pieni koroilla ja perinnöillä elävä eliitti. Työllä ei rikastu.

MITÄ DEMOKRAATIT AJAVAT?

Tänään 11.9.2017 kirjoittaa USA:n entinen työministeri 1993-97, Berkeleyn yliopiston politiikan professori Robert Reich Social Europe -verkkolehdessä otsikolla "Mitä demokraatit ajavat?":

"Demokraattinen puolue voi johtaa maan uuteen suuntaan, mutta tekeekö se sen? Miljoonat ensimmäistä kertaa elämässään poliittisesti heränneet amerikkalaiset odottavat kiihkeästi rohkeaa vaihtoehtoa ahdasmieliselle ja tuhoavalle politiikalle. Mutta demokraatit eivät voi olla vain Donald Trumpin vastaisia tai kulkea kohti poliittista keskustaa. Menestyäkseen demokraattien on tartuttava Trumpin synnyttäneisiin ilmiöihin, lisääntyneen eriarvoisuuden ja rasismin myrkylliseen yhdistelmään.

Rikkain prosentti omistaa nyt enemmän kuin 90 % köyhimmästä päästä. Korporaatiot ja rikkaat johtavat politiikkaa. Sitä seuranneet taloudelliset paineet ovat työntäneet monet alttiiksi Trumpin vihan ja ahdasmielisyyden politiikalle. Jos demokraatit jotain ajavat, sen täytyy päihittää ennennäkemätön taloudellinen eriarvoisuus ja 90 prosentista koostuva monikulttuurinen koalitio valtaamaan takaisin taloutemme ja politiikan. Se vaatii ainakin:

1. Julkisia investointeja, jotka takaavat korkeatasoiset koulut ja infrastruktuurin kaikille.
2. Ilmaisen korkeakouluopiskelun ja ensiluokkaisen teknisen harjoittelun kaikille.
3. Yhteisesti rahoitetun terveydenhuollon kaikille.
4. Korkeat verot varakkaille sen maksamiseksi.
5. Säätelyä, joka hajottaa isojen rahoitus-, teknologia-, lääketeollisuus- ja elintarvikeyritysten monopolit.
6. Suuren rahan saamisen pois politiikasta.

Yhdessä nämä askeleet muodostavat ohjelman, joka valtaa ja palauttaa talouden ja demokratian kaikille. Johdattavatko demokraatit tälle tielle?" (Suomennos Jouko Kajanoja)

kari.naskinen@gmail.com