keskiviikko 26. lokakuuta 2016

Ihmisen lyhyt historia – ja lyhyeksi jää

Me ihmiset, Homo sapiens -lajin otukset kehityimme Afrikassa runsaat 200 000 vuotta sitten, ja vasta 70 000 vuotta sitten he alkoivat muodostaa monimutkaisempia rakennelmia, joita kutsutaan kulttuureiksi. Mitättömän pieni aika maapallon historiassa, mikä on 4500 000 000 vuotta. Näillä mittapuilla ihmisen aika tulee jäämäänkin varsin lyhyeksi, koska Homo sapienseja ei nykyformaatissaan ole enää tuhannen vuoden päästä.

Tämän ennusteen tekijä on Oxfordissa historian tohtoriksi väitellyt Yuval Noah Harari, joka toimii Jerusalemin heprealaisessa yliopistossa. Häneltä on ilmestynyt kirja Sapiens. Ihmisen lyhyt historia (Bazar, 2016), jossa käydään läpi varsinkin sitä, miten oma ihmislajimme onnistui päihittämään muut lajit, ja millaiseksi maailma on muuttumassa.

Voi tosin olla, että Harrisin ennustus ei osu oikeaan, jos Homo sapiensin tilalle kehittyy Homo kyborg. Jos ihmisestä siis tehdään modernin teknologian avulla kyborgi, jossa on sekä orgaanisia että epäorgaanisia osia. Suuntahan on jo olemassa: kuulolaitteita, hammasimplantteja, tekoniveliä ja -raajoja, sydämentahdistimia ym.

Kaikille näitä uusimpia ratkaisuja ei tietenkään voi tarjota. Juha Rehulan sote-sairaaloissa ei kyborgeja tehdä, mutta Mehiläinen ja Terveystalo kyllä hoitavat homman, kun isolla rahalla maksaa.

Hararin kirjan yksi väliotsikko on ”Ylikuormittunut muisti”. Aivojen kapasiteetti on rajallinen, mutta tätä ongelmaa on jo helpotettu tietokoneilla ja älypuhelimilla, jotka pitävät tallessa osaa siitä tiedosta, mikä ennen oli muistettava. Enää ei puhelinnumeroitakaan tarvitse muistaa, koska osa muistamisesta on ulkoistettu Applelle ja Samsungille. Eikä ylioppilaskirjoituksissakaan kai kohta tarvitse kaikkea muistaa, koska joidenkin ehdotusten mukaan yo-kokeissa pitäisi sallia tietokoneiden käyttäminen.

Tieteiskirjallisuudessa ja -elokuvissa kyborgeja on ollut pitkään: Frankensteinin hirviö, Tähtien sodan Darth Vader ja kenraali Grievous, Terminator-elokuvien T-800 jne.

Äärimmäinen ”mahdollisuus” on korvata ihmiset roboteilla muuallakin kuin vanhusten palvelutaloissa.

Nopea tekninen kehitys voikin johtaa pian siihen, että ”Homo sapiensin syrjäyttävät kokonaan toisenlaiset olennot, jotka ovat erilaisia paitsi fyysiseltä olemukseltaan myös kognitiivisilta ja emotionaalisilta ominaisuuksiltaan”, kirjoittaa Harari.

Sitten tulee eteen se tilanne, että Homo kyborg muuttuu kuolemattomaksi. Hararin mukaan jotkut ovat sitä mieltä, että kuolemattomia ”ihmisiä” on jo vuonna 2050.

Kun Homo sapiens nykymuodossaan häviää, häviää paljon muutakin. – ”Jos seuraajamme todellakin toimivat aivan toisella tietoisuuden tasolla, ei tunnu todennäköiseltä, että he olisivat kiinnostuneita kristinuskosta tai islamista, että heidän yhteiskuntajärjestyksensä olisi kapitalistinen tai kommunistinen tai että he olisivat sosiaaliselta sukupuoleltaan miehiä tai naisia.”

Kirjan lopussa Harari tekee tärkeitä kysymyksiä: ”Onko hyväksyttävää tehdä geneettisiä kokeita elävillä ihmisillä? Abortoiduilla sikiöillä? Kantasoluilla? Onko eettistä kloonata lampaita? Tai simpansseja? Entä ihmisiä? - - - On kuitenkin naiivia kuvitella, että voisimme vain iskeä jarrut pohjaan ja lopettaa tieteelliset projektit, joiden avulla pyritään parantelemaan Homo sapiens toisenlaiseksi olennoksi. - - - Emme voi tehdä muuta kuin yrittää vaikuttaa siihen, mihin suuntaan ollaan menossa.”

Hararin kirja on niin moniulotteinen, että siihen joudun palaamaan uudestaankin.

kari.naskinen@gmail.com