keskiviikko 29. kesäkuuta 2016

”Elinvoimaista henkeä edistää vain sosialismi”

Sata vuotta sitten vaalikampanjointi oli kovasanaisempaa kuin hienostuneena nykyaikana. Kun eduskuntavaalit 1. ja 3. päivinä heinäkuuta 1916 olivat edessä, kirjoitti Ilmari Rantamala Työmies-lehdessä, että kaikki hyvä ”on aivan ilmeisesti saatu viime aikoina aikaan sosialistisen voiman painostuksella. Me porvarit olemme jo tuomitut soittamaan kuolleiden luilla.”

Ilmari Rantamala tunnettiin myös kirjailijanimillä Algot Untola ja Maiju Lassila. Hän oli alkanut kirjoittaa Työmieheen ”Porvarikirjeitä” sen jälkeen, kun oli siirtynyt porvarileiristä sosiaalidemokraattien kannattajaksi. Entisenä suomettarelaisena hän paljasti porvaripuolueiden sisäisiä vaalitaktiikoita ja syytti niistä nimeltä mainiten puoluejohtoon kuuluneita henkilöitä.

”Elinvoimaista henkeä näkyy edistävän ainoastaan sosialismi”, kirjoitti Rantamala.

Vuoden 1916 vaalit jäivät historiaan ainutlaatuisina: ainoa kerran Suomen historiassa yksi puolue saavutti yksinkertaisen enemmistön. Äänestysprosentti oli 55,5 ja paikkajaoksi tuli:

103 SDP
  33 Suuomalainen puolue
  23 Nuorsuomalainen puolue
  21 Rkp
  19 Maalaisliitto
    1 Kristillinen työväenliitto

Rantamalan vaaliveikkaus osui siis kohdalleen, mutta pitemmällä aikavälillä ei toteutunut se, mistä hän ironisesti kirjoitti: ”Yleensä me porvarit olemme jo kuolemaan tuomittuja - - - Meille häämöttää jo tuloansa kuolinpäivämme kaihoisa ilta. - - - Tuossa haaksirikossa soitetaan Snellmanin ym. kuolleiden luista tehtyä riemuviulua.”

Nimimerkki ”Torpparikuulija” oli Työmies-lehden kirjeenvaihtaja, ja oli hiippaillut Asikkalan Vesivehmaalla nuorsuomalaisten vaalikokoukseen, jossa agitaattori oli sanonut istuvan eduskunnan työn vaikeutuneen, koska lähes puolet edustajista olivat sosialistien listoilta valittuja ”oppipoikia, jotka olivat siellä itseään valistamassa, eivätkä kyenneet lainsäädäntötyöhön”.


Puheen loputtua eräs työläinen pyysi keskustelua, mikä oli Vesivehmaalla uutta ja sai Torpparikuulijan mukaan agitaattorin hämilleen. Hän pyörsi osan sosialisteja koskeneista moitteistaan ja sanoi, että hänen oli ollut puhuttava nuorsuomalaisten ehdokkaana. Lisäksi hän lipsautti, että sosialistejakin voi äänestää.

”E
i vallan usein satu niin hullusti kuin kävi Vesivehmaalla, että porvari ei uskalla kieltää edes sosialisteja äänestämästä, vaan vieläpä sanoo voivansa kehottaa niitä äänestämään. Vaan sananlasku sanoo, että hätä ei lue lakia. Nuorsuomalainen agitaattori pelkäsi kai vesivehmaalaisine ystävineen uppoavansa nuorsuomalaiseen ja suomettarelaiseen törkyyn, kunhan sitä ruvettaisiin pöyhimään.”

Paljon sosialisteja sitten äänestettiinkin. Puolueen entinen puheenjohtaja Otto Ville Kuusinen kirjoitti lehdessä vaalien jälkeen, että porvarillisten puolueiden heikentyneen vaalimenestyksen yhtenä syynä oli kaikkien uudistusten jarruttaminen:

”Ajatelkaamme. Olisivat silloin heti päästäneet voimaan kieltolain. Olisivat heti rehellisesti toteuttaneet kunnallisen äänioikeusuudistuksen, vaikkapa vain jonkin verran paremman kuin suomettarelaisten ohjelmassa oli. Ja olisivat myös kiireen kaupalla ajaneet läpi torpparivapautuksen, suunnilleen sellaisen kuin sosialidemokraattisen puolueen maatalouskomitea viime talvena ehdotti. Kaikki nuo jokseenkin porvarillisia ehdotuksia, toisin sanoen osaksi monille porvariryhmille edullisia ja osaksi niiden haluamia, pelkästään haitallisia ainoastaan verrattain vähälukuisille rahavaltiaille.”

VENNAMON LUILLA
SOITELLAAN


Enää ei vaaleihin mennä yhtä hurjalla retoriikalla. Tosin Timo Soini on kielenkäytöltään muita värikkäämpi, mutta hänen sanomisensa menevät nykyisin jo huumorin puolelle. Lisäksi Soini on vastikään ilmoittanut, ettei vaalikampanjoissakaan tarvitse sanomisillaan totta tarkoittaa. Tällä hetkellä Soini edustaa vain itseään ja varsinkin Eliitin Unionia, josta vielä edellisten vaalien alla piti muka päästä eroon.

Sata vuotta sitten Työmies-lehden toimitussihteeri Vilho V. Viitanen kirjoitti pääkirjoituksessa ennen vaaleja, että ”valtiollinen aika on yhä kolkko ja työväen elämä raskas. Vakavampaa vaaliaikaa ei voi ajatella.”

Nyt sata vuotta myöhemmin työväen elämä on paremmalla tolalla, mutta edelleen ja varsinkin nyt ollaan tilanteessa, jossa oikeisto määrää marssisuunnan. Eikä puhettakaan, etteikö Juha Sipilän - Anne Bernerin hallitus olisi vallassa koko tämän vaalikauden, koska sen heikoimmaksi lenkiksi arveltu perussuomalaiset on siinä täsmälleen yhtä vahva kuin kepu ja kokoomus. Soini nauttii elämästään ministeriauton takapenkillä ja maailmanmatkoillaan, ja kun seuraavat vaalit koittavat, Soini onkin työnsä tehnyt ja Sampo Terho
alkaa hoitaa hommia. Veikko Vennamon luilla vain soitellaan.

kari.naskinen@gmail.com