perjantai 1. heinäkuuta 2016

In memoriam Pentti E Rantanen 1930 - 2016

Lahden pitkäaikaisin kaupunginvaltuutettu, lainopin kandidaatti, käräjätuomari Pentti E Rantanen kuoli 1.7.2016. Hän oli syntynyt Lahdessa 7.12.1930, joten hän oli kuollessaan 85-vuotias.

Pentti E Rantanen oli syntyisin kalakauppiaan perheestä. Eemeli ja Helga Rantanen tekivät kauppaa torilla ja hallissa. Kalojen lisäksi myynnissä oli vihanneksia, marjoja, hedelmiä ym. Perheen ainoa lapsi Pentti toimi apupoikana vanhempiensa liikkeessä. Kirjassa Työn suuret persoonat (Lahden työvoimatoimiston henkilöstöyhdistys, 1999) Rantanen muisteli Raija Saviojan haastattelemana:

”Äitini opetti minulle vaa´an käytön, joten kaupanteko sujui minulta. Muistan, kun nuorena poikana, jolloin autoja ei ollut saatavilla, koska ne olivat puolustusvoimain käytössä, hevonen oli rautaa. Isälläni oli Timo-niminen humma. Se veti leveälavettisia, nelipyöräisiä rattaita. Silloin poikana hain isoja kalakuormia rautatieasemalta. Ohjastin Timoa alas jyrkkää Rautatienkatua. Hevosen kaviot eivät tahtoneet pitää, joten nuori poika oli kyllä hiestä märkä.”

Taisi olla ainoita kertoja, kun ”Beibillä” oli hiki työnteon takia, sillä hänen vakiosutkauksensa oli vaikkapa kiivaaksi menneessä kokouskeskustelussa: ”Otetaan vain rauhallisesti, niin kuin oltaisiin töissä.”

Koulunkäynnin Pentti aloitti Länsiharjun koulussa, sillä Rantaset asuivat tuolloin Kullankukkulalla. Toiselle luokalle hän siirtyi Kartanon kouluun, sieltä edelleen Vuorikadun kouluun ja oppikouluun Lahden lyseoon, missä kirjoitti ylioppilaaksi 1951.

JALKAPALLO

Jo kouluvuosina tuli jalkapalloilusta tärkeä osa Pentti E Rantasen elämää. Sama jatkui opiskeluaikoina Helsingin yliopiston lainaopillisessa tiedekunnassa: ”Meillä oli hämäläisosakunnassa hyvä joukkue, joka voitti akateemisen jalkapallomestaruuden. Siihen aikaan niilläkin peleillä oli julkista painoarvoa lehtien kirjoittaessa monin palstoin kissankorkuisin otsikoin. Eräs Hesarin toimittaja käytti otsikossaan minusta ilmaisua ´puhuva puolustaja´. Tämä kausi oli urheilullisesti hauskaa saadessani pelata hyvässä seurassa hämäläisosakunnan joukkueessa. Varsinainen jalkapallourani koostui pääsääntöisesti 1950-luvusta, jolloin loimme vuosikymmenen ajan pohjaa Lahden tulevalle jalkapallomaineelle Viipurin Reippaan joukkueessa. Kilpailijamme LPM teki samaa työtä omalla sarallaan. Tuolta ajalta minulle on jäänyt varmasti elinikäisiä ystäviä, joista haluan mainita mm. Pentti Vuorelman ja Antti Tuomikosken.

Tärkeä osa Rantasen elämässä oli myös henkisellä maanpuolustustyöllä: ”Erikoisesti kertausharjoitusaikaan sisältyi monia hienoja muistoja ja tuttavuuksia, mitkä ovat poikineet lukuisia hyviä asioita myöhemmässä siviilielämässä. Kertausharjoituksissa oli melkeinpä pysyvänä kumppaninani mm. Timo K. Tikka. Näissä harjoituksissa opin myös tuntemaan Reijo Mäki-Korvelan, jonka kanssa sittemmin olemme merkittävällä tavalla hoitaneet Lahden kaupungin urheiluelämään liittyviä asioita.”

SUURHALLI

Näistä urheiluasioista varsinkin Suurhalli henkilöityi Rantaseen, joka yhdessä Reino ”Jymy” Gyntherin kanssa aloitti tämän suurhankkeen. Timo Taulon kirjassa Ruhtinas Rantasen vallan monet roolit (2005) todetaan, että ”Rantasen tapa rakentaa Suurhallia ei kerännyt pölyä. Hän sai hallivimmallaan mukaansa pahimmatkin epäilijät.”

Rantanen muisteli: ”Olimme Jymyn kanssa kuin turneella. Valmisteltiin, tiedusteltiin, suunniteltiin viikkotolkulla eri kapakoissa ja neuvotteluhuoneissa. Oli siinä muuten Seija-vaimollakin kestämistä taas kerran. Poliittiset ryhmät saatiin vähitellen mukaan, mutta liberaaleja ei millään.”

Kaupunginvaltuustossa päätös tuli äänin 42 - 17. ”Kun soitettiin Matti Ahteelle päätöksestä, ministeri sanoi, että voi jumalauta, nyt tämä lähtee liikkeelle koko Suomessa.”

”Lahden urheiluhalliyhdistyksen toiminnasta esitetään julkisuudessa monenlaisia tarinoita. Ei niistä aina omakuvaa tunnista. Käytämme valtaa, totta kai. Ilman valtaa ei asioita tehdä, ei niitä toteuteta. Poliittinen peli on kovaa, mutta epärehellistä. Kytkykauppoihin emme kuitenkaan sortuneet, sillä halliyhteisömme on ollut yleensä aina taloudellisesti itsenäinen.”

Luonnollisesti Rantanen oli aktiivisesti mukana myös niissä vaiheissa, kun halliyhdistys edisti lahtelaista jääkiekkoa. Noilta vuosilta hän mainitsee tärkeinä tukijoinaan ja asioiden ymmärtäjinä mm. Teemu Hiltusen, Seppo Välisalon ja Erkki Lingon.

TYÖTÄ, POLITIIKKAA

Vuonna 1956 Aimo Viitala palkkasi Rantasen asianajotoimistoonsa. Viitala tapasi Rantasen Rautatienkadulla ja tunnisti tämän. Viitala tarvitsi pikaisesti apua ja kysyi Rantaselta, osaako tämä kirjoittaa koneella. ”Olen lähes Remingtonin veroinen”, vastasi Pentti Eemeli ja homma oli sillä selvä. Rantanen työskenteli Viitalan toimistossa vuoteen 1964, kunnes kaupunginvaltuusto valitsi hänet kaupungin ensimmäiseksi oikeusavustajaksi. Raastuvanoikeuden 3. osaston nuoremmaksi oikeusneuvosmieheksi Pentti E Rantanen valittiin 1965 ja 5. osaston vanhemman oikeusneuvosmiehen virkaan 1973. Käräjäoikeuden käräjätuomarin virkaan hänet nimitettiin 1993. Laamanni Esko Puusolan jälkeen Rantanen toimi myös vs. laamannina, ennen kuin virka täytettiin. Rantanen ei virkaa hakenut. Täysin palvelleena käräjätuomarina Rantanen siirtyi eläkkeelle vuonna 2000.

Kaupunginvaltuustoon Rantanen valittiin 1964 sosialidemokraattien ehdokkaana. Ehdokkaaksi häntä olivat käyneet pyytämässä kunnallisneuvos Tenho Iikkanen ja apulaiskaupunginjohtaja Aarre Santero.

”Olin tuntenut voimakastakin vetoa koulupojasta lähtien politiikkaan, joten ei minun tarvinnut juurikaan miettiä myönteistä vastausta. Minullahan ei sinänsä ollut esimerkiksi sukuni tai kotipiirini puolesta sosialidemokraattista taustaa. Myös tuttavani ja ystäväni olivat kaikkea muuta kuin vasemmistolaisia. Niinpä minua tuskin yleensäkään pidettiin työväenliikkeen miehenä. Ilmeisesti päinvastoin”, kertoi Rantanen

”Tämä on tietysti vaikuttanut alun alkaen jossakin määrin haitallisesti toimintamahdollisuuksiini ja edellytyksiini vaikuttaa laaja-alaisemmin sosiaalidemokraattisessa liikkeessä. Tämän epäkohdan on hienosti kuitenkin korvannut tutustumiseni moniin demareihin ja työskentely heidän kanssaan. Mainittakoon heistä esimerkinomaisesti vaikkapa Juhani Kivihalme, Anneli Kostensalo, Pirkko Lipsanen, Matti Luttinen, Väinö Pässilä ja Martti Veirto.”

Lopulta Rantanen siirtyikin Kokoomuksen valtuustoryhmään vuoden 2005 lopulla. Lahden kaupungin kultaisen mitalin Rantanen sai 2012 ja valtuustouransa hän päätti 48 vuoden jälkeen 2013.

Rantanen oli kaupunginvaltuustossa seitsemän kaupunginjohtajan aikana. Hän oli mukana kahdentoista eri valtuuston työskentelyssä. Valtuustokausiensa aikana hän oli monissa merkittävissä kaupungin luottamustehtävissä, kuten sairaalalautakunnan ja sittemmin terveyslautakunnan puheenjohtajana, varapuheenjohtajana ja jäsenenä yhteensä 25 vuoden ajan 1967-92. Hänen puheenjohtajakautensa aikana Lahteen rakennettiin kaupunginsairaala.

Uudistettu kuntalaki toi vuonna 1995 kaupunkeihin tarkastuslautakunnat; Rantanen valittiin Lahdessa ensimmäisen tarkastuslautakunnan puheenjohtajaksi 1997. Rantasen voimakas ote luottamushenkilönä näkyi tässäkin, eikä lautakunnasta tullut mitään kumileimasinta, vaan se ryhtyi käyttämään merkittävästi valtaa. Rantanen toimi tarkastuslautakunnan puheenjohtajana kaksi valtuustokautta ja lautakunnan arviointikertomus sai omat värikkäät piirteensä.

Rantasen yksi värikäs sanonta oli esimerkiksi jonkin ihmisiä kummastuttaneen asian yhteydessä: ”Pikku juttu, sadan vuoden kuluttua tätä ei muista kukaan.”

Mutta Pentti Eemeli muisti ja tiesi – jo alakoululaisena. Talvisodan alkua edeltävänä päivänä 29. marraskuuta 1939 illalla klo 21 tuli ilmoitus hyökkäämättömyyssopimuksen irtisanomisesta. Kun Pentti seuraavana aamuna meni kouluun Vuorikadulle, hän jo silloin hyvin asioista perillä olleena sanoi, että tänään ei tarvitse koko päivää olla koulussa, koska alkaa sota. Opettaja ihmetteli Pentin puheita ja määräsi hänet nurkkaan. Kun Pentti oli ollut puoli tuntia nurkassa, luokan ovelle koputettiin ja kerrottiin, että sota on alkanut. Pentin tietämys II maailmansodasta olikin ainutlaatuista ja oikeassa oleminen oli hänen tunnetuimpia piirteitään.

Ehkä ”Rantsustakaan” ei sadan vuoden kuluttua moni tiedä mitään, mutta meidän on vielä syytä muistella. Kun tapasin Rantasen viimeisen kerran yhdessä Seija-puolisonsa kanssa, Seija sanoi minulle, että olit nuorempana suorastaan liian laiha, posket lommolla. Pentti E oli jo hyvin sairaanoloisena, mutta hänelle ominainen huumori ei ollut hävinnyt mihinkään, Pentti E sanoi: ”Naskinen on työväenliikkeen perheestä, huonot ruuat lapsena.”

Minäkin kirjoitin Pentti E Rantasen värikkäistä piirteistä monta juttua, tässä niistä yksi:
http://naskinen.blogspot.fi/2012/11/pentti-e-rantanen-lahti.html

kari.naskinen@gmail.com