Televisio on penkkiurheilijan paras ystävä. Nykyiset selostajat kuitenkin
aiheuttavat kärsimystä. Kun Aulis
Virtanen 50 vuotta sitten sanoi Englannin liigan lauantaiottelua
selostaessaan, että pallo meni rahtusen ohi maalin, niin se oli hauska ilmaisu.
Ei ole enää, kun nämä nykyselostajat tunkevat tämän uudelleen muotiin ottamansa
sanan joka paikkaan: rahtusen nopeampi, rahtusen yli, rahtusen leveä.
Pakkoruotsi ei kouluista lopu, mutta pakkoenglanti vyöryy nykyisin päälle joka paikasta. Yleisurheilun EM-kisoissakin oli selostajan mukaan reaktiivinen korkeushyppääjä, ja pituushyppääjän suoritus indikoi jotakin, en ymmärtänyt mitä. Pituushypyn hiekkkalaatikkoon tv-tekniikalla piirretyt viivat olivat selostajan mukaan visuaalista grafiikkaa – onko grafiikkaa muunkinlaista kuin visuaalista eli näkyvää?
Eilisessä EM-jalkapallopelissä Espanjan potentiaali puolestaan kapitalisoitui neljäksi maaliksi. Joku urheilija taas oli multitalentti – monilahjakkuus olisi ollut turhan junttimainen ilmaus. Sitten kun multtitalenttius tehokkaasti kapitalisoituu, pääsee podiumille.
Moottoriurheilussa tämä englanninkielinen lepertely on huipussaan. Lähtöruudukko on ”kridi”, lämmittelykierros on ”voom ap” ja viimeinen kierros ”lääst lap”.
Sitten kun ollaan oikein haltioissaan jostakin urheilusuorituksesta, selostaja antaa tälle krediittiä tai rispektiä. Iso osa meistä penkkiurheilijoista ei ymmärrä mitään.
Suomen kielen sanoissakin on ongelmansa ja muotinsa. Nykyisin esimerkiksi haasteellinen-sana on korvannut kertaheitolla sanat hankala, vaikea, vaativa ja ongelmallinen.
Kun joku urheilija selviytyi urakastaan niin, että hänelle se oli normaali päivä, selostaja sanoi tätä normipäiväksi. Normi ei ole sama kuin normaali. Normilla tarkoitetaan lähinnä sääntöä tai ohjetta.
Kun selostaja kommentoi jotakin asiaa, nyökkäsi kommentaattori ja sanoi, että ”juurikin niin”. Tämä ”juurikin” on tällä hetkellä kovasti yleistymässä muutenkin.
Molemmissa EM-kilpailuissa urheilijat tekivät selostajien mukaan äärettömän hyviä suorituksia. Kovia juttuja, sillä jos jokin on äärettömän jotakin, ei sen paremmin kukaan eikä missään voi tehdä. Niclas Sandellsin äärettömän kova loppukiri oli siis kovempi kuin kenelläkään koskaan aikaisemmin ja kovempi kuin mihin kukaan edes Lontoon olympiakisoissa pystyy.
Selostajat tosin puhuvat Lontoon olympialaisista. Ne ovat kuitenkin olympiakisat. On kokkiolympialaisia, matematiikkaolympialaisia, lasten olympialaisia jne., mutta vain yhdet olympiakisat joka toinen vuosi.
Jalkapallon EM-turnauksessa nähtiin selostajien mielestä monta maagista potkua tai maalivahdin torjuntaa. Olivat siis taikuuteen perustuneita. En usko.
Sitä taas en ymmärrä, miksi sanotaan Hollanti, vaikka maa on Alankomaat (Nederland). Alankomaissa ovat tosin Etelä- ja Pohjois-Hollannin maakunnat, mutta maan ja valtion nimi on Alankomaat. Sama Viron kanssa; siellä ovat Itä- ja Länsi-Viron maakunnat, mutta valtion nimi on Eesti.
Ennen olympiakisojen alkua penkkiurheilijat keskittyvät Ranskan ympäriajoon, jonka selostajia olen kurkkua myöten täynnä jo nyt. Kertovat enemmän kirkoista ja juustoista kuin pyöräilystä.
EUROOPAN KYMMENEN
KAUNEINTA (aakkosjärjestyksessä)
Ester Akihary Alankomaat, 100 metriä
Merve Aydin Turkki, 800 metriä
Jekaterina Bolshova Venäjä, 7-ottelu
Laura Ikauniece Latvia, 7-ottelu
Nadine Müller Saksa, kiekonheitto (!)
Ezinne Okparaebo Norja, 100 metriä
Margarethe Renström Norja, pituushyppy
Snezana Rodic Slovakia, 3-loikka
Andreas Thorkildsen Norja, keihäänheitto
Christina Vukicevic Norja, 100 m aidat
kari.naskinen@gmail.com
Pakkoruotsi ei kouluista lopu, mutta pakkoenglanti vyöryy nykyisin päälle joka paikasta. Yleisurheilun EM-kisoissakin oli selostajan mukaan reaktiivinen korkeushyppääjä, ja pituushyppääjän suoritus indikoi jotakin, en ymmärtänyt mitä. Pituushypyn hiekkkalaatikkoon tv-tekniikalla piirretyt viivat olivat selostajan mukaan visuaalista grafiikkaa – onko grafiikkaa muunkinlaista kuin visuaalista eli näkyvää?
Eilisessä EM-jalkapallopelissä Espanjan potentiaali puolestaan kapitalisoitui neljäksi maaliksi. Joku urheilija taas oli multitalentti – monilahjakkuus olisi ollut turhan junttimainen ilmaus. Sitten kun multtitalenttius tehokkaasti kapitalisoituu, pääsee podiumille.
Moottoriurheilussa tämä englanninkielinen lepertely on huipussaan. Lähtöruudukko on ”kridi”, lämmittelykierros on ”voom ap” ja viimeinen kierros ”lääst lap”.
Sitten kun ollaan oikein haltioissaan jostakin urheilusuorituksesta, selostaja antaa tälle krediittiä tai rispektiä. Iso osa meistä penkkiurheilijoista ei ymmärrä mitään.
Suomen kielen sanoissakin on ongelmansa ja muotinsa. Nykyisin esimerkiksi haasteellinen-sana on korvannut kertaheitolla sanat hankala, vaikea, vaativa ja ongelmallinen.
Kun joku urheilija selviytyi urakastaan niin, että hänelle se oli normaali päivä, selostaja sanoi tätä normipäiväksi. Normi ei ole sama kuin normaali. Normilla tarkoitetaan lähinnä sääntöä tai ohjetta.
Kun selostaja kommentoi jotakin asiaa, nyökkäsi kommentaattori ja sanoi, että ”juurikin niin”. Tämä ”juurikin” on tällä hetkellä kovasti yleistymässä muutenkin.
Molemmissa EM-kilpailuissa urheilijat tekivät selostajien mukaan äärettömän hyviä suorituksia. Kovia juttuja, sillä jos jokin on äärettömän jotakin, ei sen paremmin kukaan eikä missään voi tehdä. Niclas Sandellsin äärettömän kova loppukiri oli siis kovempi kuin kenelläkään koskaan aikaisemmin ja kovempi kuin mihin kukaan edes Lontoon olympiakisoissa pystyy.
Selostajat tosin puhuvat Lontoon olympialaisista. Ne ovat kuitenkin olympiakisat. On kokkiolympialaisia, matematiikkaolympialaisia, lasten olympialaisia jne., mutta vain yhdet olympiakisat joka toinen vuosi.
Jalkapallon EM-turnauksessa nähtiin selostajien mielestä monta maagista potkua tai maalivahdin torjuntaa. Olivat siis taikuuteen perustuneita. En usko.
Sitä taas en ymmärrä, miksi sanotaan Hollanti, vaikka maa on Alankomaat (Nederland). Alankomaissa ovat tosin Etelä- ja Pohjois-Hollannin maakunnat, mutta maan ja valtion nimi on Alankomaat. Sama Viron kanssa; siellä ovat Itä- ja Länsi-Viron maakunnat, mutta valtion nimi on Eesti.
Ennen olympiakisojen alkua penkkiurheilijat keskittyvät Ranskan ympäriajoon, jonka selostajia olen kurkkua myöten täynnä jo nyt. Kertovat enemmän kirkoista ja juustoista kuin pyöräilystä.
EUROOPAN KYMMENEN
KAUNEINTA (aakkosjärjestyksessä)
Ester Akihary Alankomaat, 100 metriä
Merve Aydin Turkki, 800 metriä
Jekaterina Bolshova Venäjä, 7-ottelu
Laura Ikauniece Latvia, 7-ottelu
Nadine Müller Saksa, kiekonheitto (!)
Ezinne Okparaebo Norja, 100 metriä
Margarethe Renström Norja, pituushyppy
Snezana Rodic Slovakia, 3-loikka
Andreas Thorkildsen Norja, keihäänheitto
Christina Vukicevic Norja, 100 m aidat
kari.naskinen@gmail.com
