tiistai 12. lokakuuta 2010

Punapää ei voi olla valkoinen

Tänä aamuna aikaisin ajoin räntäsateessa ja nollakelissä Kuusankoskelle. Siellä oli Poliisin tekniikkakeskuksessa huutokauppa, jossa myytävänä oli vuoden 1990 mallia oleva Ferrari Testarossa. Ajattelin, että jospa nyt onnistuisi toteuttaa se haave, mikä meillä oli kymmenkunta vuotta sitten: optikko Risto Mäkelän ja Rytmiradion pomon Jukka Kulmalan kanssa suunniteltiin Ferrarin ostamista - ei niin väliä, vaikka autossa ei olisi edes moottoria, kunhan meillä vain olisi Ferrari.

Meni se hinta huutokaupassa kuitenkin liian korkeaksi. Auton huusi lappeenrantalainen autoharrastaja Markku Heikkilä 33 500 eurolla. Jos auton aikoo panna rekisteriin, niin autoveron suuruus on vähintään 25 000 euroa, ja epäilemättä auton saattaminen kuntoon vie myös rutosti rahaa. Koriltaan auto on hyvä, mutta sisätilat ja moottori näyttivät päällisinpuolin sellaisilta, että auto oli ollut huolimattoman omistajan käytössä. Auton edellinen omistaja on ollut huumeliigan johtaja, jolta poliisi oli auton takavarikoinut valtiolle.

Ferrari Testarossa on klassikko. Se oli tuotannossa 1984-95, silloin maailman nopein normaalissa sarjavalmistuksessa ollut auto. Joidenkin mielestä se on viimeinen aito Ferrari, koska se on viimeinen Ferrari, minkä Enzo Ferrari (1898 - 1988) näki. Tämän jälkeen Enzo Ferrari hyväksyi vielä tuotantoon Ferrari F 40:n, mutta sitä hän ei enää nähnyt.

On Testarossa myös kaunis, yksi kaikkien aikojen kauneimpia autoja. Sen muotoilusta vastasi designfirma Pininfarina. Luonteenomainen piirre Testarossalla ovat ilmanottoritilät kyljissä.


Kuusankoskelta kotiin ajellessani lohdutin itseäni sillä, että en tuota Ferraria olisi voinutkaan ostaa. Auto on nimittäin valkoinen, eikä varsinkaan Testarossa, vapaasti suomennettuna "punapää", voi olla valkoinen. Testarossa-mallinimi tuli V 12 -boxermoottorin punaisiksi maalatuista venttiilikotelon kansista.

Sen verran valkoisellakin on kuitenkin Ferrariin liittyvää historiaa, että Cavallino Rampante (Korskuva ori) oli alunperin valkoisella pohjalla.

Tämä takajaloilleen noussut hevonen oli aikaisemmin italialaisen lentäjä-ässän Francesco Baraccan tunnusmerkki. Baracca oli kuollut ilmataistelussa 1918. Hänen tunnusmerkkinsä leikattiin lentokoneen jäännöksistä ja luovutettiin hänen vanhemmilleen kunnianosoituksena. Kun Enzo Ferrari 1923 voitti kilpa-ajot Ravennassa Alfa-Romeolla, olivat Baraccan vanhemmat katsomassa kilpailuja. He kutsuivat Enzo Ferrarin kotiinsa, jossa kreivi Enrico Baracca ja kreivitär Paolina Baracca lahjoittivat Cavallino Rampanten nuorelle modenalaiselle kilpa-ajajalle tuomaan onnea. Ferrari kiinnitti mustan hevosen keltaiselle pohjalle, sillä keltainen oli Modenan tunnusväri. Lisäksi hän koristeli merkin Italian lipun väreillä.

kari.naskinen@gmail.com