torstai 15. lokakuuta 2009

Perusdemokraatit

Vasemmistopuolueiden kannanotot ovat viime kuukausina terävöityneet. SDP:n puheenjohtaja Jutta Urpilainen on vihdoin alkanut saada itsestään irti jämäkkyyttä ja Vasemmistoliiton uusi puheenjohtaja Paavo Arhinmäki on heti aloittanut räväkästi. Selviä irtiottoja porvaripuolueiden politiikasta on tehty, mutta ne eivät saa tilaa siinä suuressa julkisuudessa, mitä isot tiedotusvälineet ylivoimaisesti hallitsevat.

Demaritkin häviävät julkisuuspelin auttamatta. Ei nimittäin riitä, että asioita otetaan esille Uutispäivä Demarissa, Viikko-Hämeessä ja muissa sos.dem. lehdissä. Uutispäivä Demarin levikki Päijät-Hämeessä ja Kanta-Hämeessä on yhteensä alle 1000, kun samalla alueella ilmestyvien Etelä-Suomen Sanomien, Hämeen Sanomien, Forssan Lehden, Itä-Hämeen ja Aamupostin levikki on yhteensä 120 000. Viikko-Hämeen levikki on noin 8000.

Vaikka kysymys tässä on sellaisesta markkinakilpailusta, mihin puoluelehdillä ei ole mahdollisuuksia vastata, niin ihmettelen silti. Demarilehtien levikit todistavat, että edes puolueen jäsenet eivät niitä tilaa. Olisi mielenkiintoista tietää kuinka harvalle demarivaltuutetulle tällä meidän alueellamme tulee Viikko-Häme tai Uutispäivä Demari.

Joskus takavuosina oli ainakin Lahdessa vähintäänkin kirjoittamaton sääntö, että luottamuselimiin valittavien tuli tilata myös jokin oman puolueen lehti. Vanhoina hyvinä aikoina tilanne oli muutenkin linjakkaampi; meille tuli kotiin Jyväskylässä maakunnan ykköslehti, Maalaisliitto-kepun Keskisuomalainen, mutta myös demarien Työn Voima. Oli siinä lehden tilaamisessa myös halua tunnustaa julkisesti väriä ja näyttää esimerkkiä. Vähintään kerran viikossa käytiin isän kanssa lisäksi rautatieasemalta ostamassa Suomen Sosiaalidemokraatti – ja minä katselin höyryvetureita, joita oli kahdenlaisia: puukäyttöisistä tuli valkoista savua ja hiilikäyttöisistä mustaa.

Uutispäivä Demarissa on tänä vuonna ollut paljon hyvää kirjoittelua, kun on keskusteltu lamantorjunnasta ja esitetty vaihtoehtoisia ratkaisuja porvarihallituksen politiikalle. Parhaiten ovat esiintyneet Kimmo Kiljunen ja Maria Guzenina-Richarson, ja Jutta Urpilaisenkin otteet ovat parantuneet.

Viikko-Hämeen päätoimittaja Jarkko Nissinen kirjoitti lehdessään, että SDP:lle kaivataan kentällä ja potentiaalisten kannattajien joukossa uutta Forssan ohjelmaa, konkreettista työmiehen ja -naisen ymmärrettävää tekstiä. Ehdotuksen tällaiseksi ohjelmaksi on Kiljunen jo laatinut: maksuton päivähoito, ikäihmisille oma neuvola, maksuton paikallinen joukkoliikenne, pääomatuloille verotus ansiotulojen lailla, maahanmuuttajille pakkosuomi jne. Jostakin syystä Kiljunen oli kuitenkin unohtanut rikkaiden omaisuusveron palauttamisen.

SDP:n puoluehallitus taas on päättänyt kuntapoliittisesta linjauksesta, jossa ykkösasiana on, että kuntapolitiikan peruslähtökohtina ovat koulutus, terveyspalvelut, vanhustenhuolto ja sosiaaliturva - julkisten palveluiden on oltava jatkossakin hyvinvointiyhteiskunnan ydin. Pahimman yli selviämiseksi on käytettävä keinoina velanottoa ja veronkorotusta, koska porvarihallitus ei jätä muita vaihtoehtoa. Kaikissa päätöksissä on lähdettävä siitä, että pidetään huolta palveluiden laadusta.

Omaisuuden myyntipäätöksiin on suhtauduttava harkiten. Ei hyväksytä sitä, että ajamalla kunnat nurkkaan kuntien palvelut yksityistetään ja omaisuus myydään. Esimerkiksi palvelutuotantoon tarvittavien tilojen pitkäaikaiset vuokrasopimukset tulevat usein kalliimmiksi ratkaisuiksi kuin oma omistus.

Ei ole sen paremmin Kiljusen ohjelmasta, puoluehallituksen linjauksesta kuin muistakaan tiukoista kannanotoista paljon näkynyt porvarilehdissä eikä sähköisissä tiedotusvälineissä. Eikä varmaan tule näkymään myöskään Jutta Urpilaisen terävää analyysia siitä, miten Vanhasen - Kataisen hallitus on ajanut alas työvoimapolitiikan (Uutispäivä Demari 14.10.).

SDP:n kannatuksen pysyminen selvästi alle Kokoomuksen galluplukujen on saanut jotkut ehdottamaan nimenmuutostakin puolueelle. ”Demokraatit” Amerikan malliin? SDP:n ohjelmajohtaja Juha Eskelinenkin sanoi puolueen jäsenlehdessä Aimossa (28.9.), että sosialidemokratia käy nyt omaa kielipeliään: ”Joudumme miettimään, kutsummeko itseämme keskustavasemmistoksi, punavihreiksi vai edistyksellisiksi”.

Johan uusi helsinkiläinen pelleosasto on ottanut nimekseen Helsingin Demokraatit, ja on samalla karsinut punavärin julkisivustaan. Minkähän väriseksi mössöksi Paavo Lipponen tätä haukkuisi?

Turhaa leikkimistä. Ei näitä asioita näin heppoisin keinoin ratkaista. Toisaalta jos uskotaan, että Kokoomuksen menestys perustuu sen omaan ”työväenpuolue”-hömppään, niin demarien on sitten lähdettävä mukaan samaan populistiseen pintaliitoon, unohdettava vanhat ja uudet Forssan ohjelmat, pyydettävä Timo Soini puheenjohtajaksi uudelle puolueelle ja pantava nimeksi Perusdemokraatit.

NISSISELLE KIITOSTA
MYLLYVIRRALTA

Tuttu taksikuski sanoi äskettäin, että nyt te toimittajat olette tehneet hyvää työtä. Tarkoitti puolueiden ja poliitikkojen keplottelemien vaalitukien paljastamista. Kiitosta toimittajat saivat myös Lahden kaupunginvaltuuston kokouksessa, jossa päätettiin, että kaupunginorkesterin intendentille Tuomas Kinbergille ei myönnetä vastuuvapautta viime vuoden toimistaan. Asiaa käsiteltäessä kaupunginjohtaja Jyrki Myllyvirta sanoi, että Kinberg on syyllistynyt vakavaan, tuomittavaan virheeseen.

”Vasta tutkiva journalismi toi asian esimerkiksi kaupunginhallituksen tietoon”, sanoi Myllyvirta. Tämä tutkiva journalisti on Viikko-Hämeen Nissinen, joka on myös kaupunginvaltuutettu.

kari.naskinen@gmail.com