Elokuva on selvästi euroskeptikko Kaurismäen kritiikkiä Euroopan integraatioprosessia kohtaan, siinä kannetaan huolta kansallisen identiteetin säilymisestä ja Balkanin silloisesta joukkotuhosta. Asetelmaa korostaa se, että elokuvassa olevan vanhanaikaisen ravintolan nimi on Dubrovnik. Se viittaa Euroopan yhdentymisen juhlimisen tekopyhyyteen sodan ja joukkotuhon aikana. Nykyisessä Kroatiassa oleva Dubrovnik on Adrianmeren rannalla sijaitseva keskiaikainen linnakekaupunki, jonka UNESCO on nimennyt ”ihmiskunnan luovan nerouden mestariteokseksi”.
Fil. tri Sanna Pedenin (The University of Western Australia) pitkä analyysi elokuvasta Lähikuva-lehdessä 1/2015 avaa elokuvan tätä näkökulmaa:
”Elokuvan ravintolan nimi muistuttaa arvokkaan menneisyyden ja väkivalloin rikotun nykyisyyden kontrastista. Ranskalaisen elokuvalehden Boujut & Leterten haastattelussa Elina Salo (kuvassa oik.) viittasikin näyttelemänsä rouva Sjöholmin elokuvan lopussa Ravintola Työlle lahjoittamiin Dubrovnikista pelastettuihin valkeisiin liinoihin. Elina Salo näkee niissä viitteen samaan aikaan television uutisissa nähtyihin ruumiinpeitteisiin ja käärinliinoihin Balkanin taisteluiden kiihtyessä. Rouva Sjöholm kertoo liinojen olevan kaikki mitä Dubrovnikista jäi jäljelle, ja tämä korostaa sotien tuhoisaa vaikutusta.”
”Elokuva korostaa nimenomaan Eurooppa-käsitteen kaksijakoisuutta. Miten on mahdollista puhua Euroopan yhdentymisestä, kun samaan aikaan paratiisissa on helvetti irti?”
”Dubrovnik-ravintola toimiikin Euroopan laajenemisen ja integraation kritiikkinä kahdella tasolla: 1) se tuo esille ihanteellista nostalgis-kansallista tilaa, joka evätään päähenkilöiltä korruptoituneen liiketoiminnan ja kiinteistökaupan kautta, 2) Dubrovnik-ravintola toimii tuomiona kansainvälisen yhteisön ja etenkin EU:n jälkitunteellisesta kykenemättömyydestä nähdä Balkan osana Eurooppaa. Dubrovnik on muistutus siitä, että Euroopan yhdentymisen juhliminen vaatii tietoisesti unohtamaan samassa maanosassa jatkuneen sodan ja joukkotuhon.”
Tämän jutun kuvassa vasemmalla on Dubrovnikin hovimestari Ilona (Kati Outinen). Hän menettää työpaikkansa, kun rouva Sjöholmin täytyy myydä omistamansa ravintola voidakseen maksaa velkansa. Lainan myöntänyt pankki ja ostotarjouksen ravintolasta tehnyt ”Ketju” ovat selvästi liittoutuneet saadakseen pienyrittäjän pois markkinoilta. Niin Dubrovnik lakkaa olemasta, lopuksi soitetaan surumielisiä tangoja, mutta sitten ravintola luodaan uudelleen ”Ketjun” yhdeksi uudeksi ravintolaksi. Tällaisia isoja ketjuja on nykyisin paljon, ja Suomi taas on osa EU:n ketjua.
Kauas pilvet karkaavat on myös muistoelokuva Matti Pellonpäälle, joka on elokuvassa mukana lapsivalokuvana Ilonan kirjahyllyssä. Pellonpään piti näytellä elokuvan miespääosa, mutta hän kuoli sairauskohtaukseen 1995 hieman ennen kuvausten alkamista. Pellonpään kuoleman jälkeen pidettiin muistokonsertti, jonka tuotto lahjoitettiin SPR:n Bosnian-avulle. Kaurismäen elokuvan yhteys Balkanin tapahtumiin on siis varsin selvä
kari.naskinen@gmail.com
