Viime vuonna KOM-teatterin Hölmölän suuren talousfoorumin ohjelmalehtisessä Sixten Korkman kirjoitti, että Petteri Orpon hallitus on leikannut pienituloisten etuuksia ja keventänyt hyvätuloisten verotusta. Korkman ja muut ekonomistit ymmärtävät logiikan, mutta tuloeroja lisäävä politiikka on yhteiskunnallisesti ongelmallinen, kuten Korkman kirjoitti. KOM-teatterin esityksestä on nyt vuosi ja hallituksen politiikka on jatkunut samalla linjalla ja vain voimistuen. Äskettäin Korkman taas kirjoittikin Helsingin Sanomissa, että julkisen talouden sopeuttamistaakkaa ”ei pitäisi hallituksen tavoin sysätä vähävaraisten harteille” (HS 5.10.2026).
Sixten Kormanista on viime vuosina tullut eräänlainen kansakunnan omatunto. Hän ei käsittele asioita pelkästään talousvaikuttajan näkökumasta, vaan ottaa aina mukaan yhteiskunnallisen kokonaisvaikutuksen. Eikä hän edes syytä yksin nykyistä hallitusta, vaan lainaa ainakin pienenä synninpäästönä sille pääministeri Kalevi Sorsaa, joka Korpilammen isossa kokouksessa syksyllä 1977 sanoi: ”Syyllistä on turha etsiä, olemmehan kaikki täällä.”
Kalevi Sorsa oli kutsunut seminaariin Hoteli Korpilampeen Espooseen yli 300 politiikan ja etujärjestöjen edustajaa etsimään ratkaisuja Suomen vaikeaan taloustilanteeseen ja työttömyyteen sekä käsittelemään Sorsan hallituksen kesällä valmiiksi saamaa Suomen historian ensimmäistä elvytyspakettia. Eturyhmien ja puolueiden suhteiden ilmapiirissä oli epäluottamusta ja kyräilyä, joten elvytyksen ja vakautuksen taakse tarvittiin laajapohjaista yhteisymmärrystä talous- ja yhteiskuntapolitiikan suunnasta. Syyllisiä ei siis etsitty ja kahden seminaaripäivän aikana syntyikin käsite Korpilammen henki, joka vahvisti kolmikantayhteistyötä ja poliittista konsensusta talouspolitiikassa. Piirtoheitintä käytti Suomen Pankin pääjohtaja Mauno Koivisto (kuvassa).
Nyt tilanne on paljon vaikeampi kuin 50 vuotta sitten, mutta yhteistä henkeä ei ole. Petteri Orpo ei silti kutsu politiikan ja muiden keskeisten tahojen eliittiä vakavaan keskusteluun, vaikka Korkmanin sanoin ”harvoin on mikään hallitus niin lyhyessä ajassa tuhonnut heikossa asemassa olevien kansalaisten palveluja siinä määrin kuin tämä hallitus on tekemässä”.
Moni perhe kärsii päällekkäisistä leikkauksista, joiden yhteisvaikutus on kohtuuton. Lapsiköyhyys lisääntyy, ja jopa asunnottomuus on jälleen uhkana. Uset leikkaukset ovat myös itse tavoitteen kannalta huonosti harkittuja. Ne lisäävät sosiaalista kurjuutta ja sairaaloiden potilasjonoja, jolloin pikavoitot jäävät todennäköisesti myöhempiä lisäkustannuksia pienemmiksi. Tässä tilanteessa ei olisi väärin edellyttää, että myös hyvätuloiset ja eläkeläiset kantaisivat kortensa kekoon. Haluttaessa siihen kyllä löytyy talouden kannalta kelvollisia keinoja.
Viime aikoina on monessa yhteydessä ollut kriittisesti esillä yritystukien iso kokonaismäärä 8-10 miljardia euroa vuodessa, kun mukaan lasketaan suorat tuet ja epäsuorat verotuet. Tämäkin asia oli esillä KOMin näytelmässä, jota poikkeuksellisen sopivasti esitettiin entisen Helsingin kauppakorkeakoulun juhlasalissa, joka nykyisin on Aalto-yliopiston Töölössä sijaitseva juhlasali. Ohjelmalehtisessä kirjoitti Suomen ekonomistiliiton pääekonomisti Elias Erämaja, että yritystukien ongelma ei ole vain määrä, vaan myös laatu. Vain pieni osa tuista on aidosti perusteltuja. Iso osa niistä kohdistuu vanhoihin rakenteisiin. Ne ovat liian usein vain suojamuuri eilisen rakenteille. Lisäksi osa tuista on suorastaan turhia, sillä monet suuryritykset tekisivät investointeja joka tapauksessa ilman veronmaksajien kädenojennustakin.
”Jos meillä olisi rohkeutta, voisimme ohjata miljardeja euroja pois tehottomista yritystuista ja sijoittaa ne kouutukseen, tutkimukseen ja innovaatioihin – siis talouskasvun todellisiin lähteisiin”, kirjoitti Erämaja.
Yritystuet ovat kuitenkin niitä ideologisia asioita, joista oikeisto ei luovu. Sen sijaan Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen toimitusjohtaja Vesa Vihriälä joutui lähtemään tehtävästään 2019, kun hänen kritisointinsa yritystuista ja tutkimuksen riippumattomuudesta olivat ristiriidassa Etlan hallituksen odotusten kanssa..
Vihriälän ja Etlan hallituksen luottamuspula koski tutkimustulosta, jonka mukaan yritystuet ovat haitallisia tuottavuuden kasvulle, koska ne heikentävät tuottavuuden rakennemuutosta. Etlan taustalla olevat yritykset eivät kuitenkaan halunneet luopua yritystuista, jotka hyödyttävät niitä. Kun tutkimuksessa todettiin, että yritystuet eivät ole hyväksi, se ei ollut yritysten mieleen.
Tämä asiakokonaisuus tuli esille vasta Etlan hallituksen jäsenen Björn Wahlroosin kirjassa Nurkkahuone (2025). Heti sen jälkeen Vihriälä kirjoitti tapauksesta blogissaan otsikolla ”Kenen leipää syöt, sen lauluja laulat”. Samalla Vihriälä kirjoitti siitä tilanteessa, jossa tutkimustiedon merkitystä päätöksenteon pohjana haastetaan monella tavalla. Vaikka Vihriälä ei tarkemmin yksilöinyt, niin kaikkihan me nykyisin tiedämme, että varsinkin Kokoomuksen lähin hallituskumppani Perussuomalaiset-puolue vähät välittää tutkimustiedosta, koska sillä on omat tietonsa kaikkiin asioihin.
kari.naskinen@gmail.com
