Turun Tuomiokirkossa esitettiin 1973 ja 1974 oopperaa herännäisliikkeen kirkonmiehestä Laurentius (Lauri) Ulstadiuksesta. Hän eli yli sata vuotta ennen Paavo Ruotsalaista ja oli samanlainen yltiöpäinen saarnaaja, mutta meni liian pitkälle ja tuli peräti tuomituksi kuolemaan, josta hänet 30 vuoden vankeuden jälkeen kuitenkin armahdettiin. Tuomiokirkossa äänitetyistä esityksistä on levytys, jonka nyt löysin. Säveltäjä on enemmän jazzmuusikkona (saksofoni, huilu) tunnettu Esa Pethman (1938 - 2025) ja libretontekijä kirjailija Harri Raitis (s. 1944). Tunnin ja kolme varttia kestävä ooppera on hyvä esitys, jossa on 12 solistia, kaksi kuoroa ja Pertti Pekkasen johtama Turun kaupunginorkesteri. Automaattisesti tulee Ulstadius-oopperaa vertailleeksi Joonas Kokkosen Viimeisiin kiusauksiin (1975), ja hyvin nämä kaksi uskonnollissisällöllistä teosta sopivat yhteiseenkin asetelmaan. Samaan muottiin eivät kaksi oopperaa tietenkään mene, mutta eivät ole ristiriidassakaan keskenään. Musiikillisesti Kokkosen ooppera on kuitenkin laaja-alaisempi, ja siinä on myös yksittäisiksi laulunumeroiksi paremmin istuvia aarioita. Tosin aloin kirjoittaa tätä juttua Ulstadiuksesta heti yhden kuuntelukerran jälkeen, joten lisäperehtyminen voi tuoda lisää ymmärrystäkin.
Täysipainoinen teos, yllätyslöytö ja Esa Pethmanille hyvin tärkeä työ, kuten voi päätellä hänen lyhyestä kommentistaan cd:n mukana olevassa librettovihkossa (2002): ”Kirkko-oopperan säveltäminen on ollut minulle annettu mahdollisuus. Saan olla mukana virittämässä Ulstadiuksen katsojien ja kuulijoiden ajatuksia ihmisen tärkeimmissä kysymyksissä. Yleisö on kuningas, joka hyväksyy minut, jos onnistun. Yleisöäkin suurempi Kuningas hyväksyy minut palvelukseensa. Hän antaa minun olla mukana.”
Pethman selvästi lähti samasta ajatuksesta kuin Kokkonen, joka sanoi: "Koko asetelma Viimeisissä kiusauksissa on se, että lähtökohta on Jumala, Kristuksen, jumaluuden sisäinen tunteminen."
Lauri Ulstadius sen sijaan ei nuorena pappina hyväksynyt puhdasoppisen kirkon ja maallisen kuninkaan muotoilemaa yhteiskunnallista järjestystä. Hän nousee arvostelemaan kovin sanoin pappien ahneutta, koska hänen mielestään kaikki omaisuuden kokoaminen on tuomittavaa, jos se ei ole välttämätöntä hengissä pysymiseksi. Tilanne kärjistyy Oulun koulun opettajaksi 1680 päässeen Ulstadiuksen räikeisiin puheisiin. Oopperassa hän keskustelee ärhäkästi mm. pormestarin ja kirkkoherran kanssa, eikä voi hyväksyä pormestarin retostelua tervakaupungin vaurauden kasvattamisesta. Ulstadius sanoo, että tarpeen tullen oululaiset porvaritkin pelkäävät Jumalaa, mutta joka mies on kuitenkin valmis kääntämään takkiaan ja lähtemään taas kähmintään ja varkaisiin.
Ulstadius aiheuttaa näin skandaalin ja pakko on palata opiskelukaupunkiinsa Turkuun, vaikka ei siellä paljon paremmin mene: ”Ulos käydessäni on silmieni edessä turhan menon, saastan ja iljetysten täyttämä Turku, mutta olen sentään Herran turvakaupungissa.”
”Maallinen menestys saa Turun asukkaat hartauden valtaan, kullan kimallus saa heidän silmänsä kyyneliin. Jumalan pyhä Sana on kärpäsen surinaa heidän korvissaan”, laulaa Esa Ruuttunen Ulstadiuksen roolissa. Hyvä roolivalinta, sillä Ruuttunen on hengellisestikin paras mahdollinen tähän tehtävään. Hän valmistui teologian kandidaatiksi Helsingin yliopistosta 1974 ja suoritti pastoraalitutkinnon 1977. Oopperoissa hän on laulanut tältäkin osin passeleita rooleja Martti Lutherista Paavo Ruotsalaiseen.
 |
| Lars Ulstadius keskeyttää jumalan- palveluksen Turun Tuomiokirkossa. |
Lauri Ulstadius oli Iin kirkkoherran Anders Ulstadiuksen poika. Kirkollinen tausta ei kuitenkaan auttanut, vaan 1688 tuli vihdoin stoppi, kun Ulstadius keskeytti saarnansa Tuomiokirkossa ja vaati saada esittää oman uskontunnustuksensa. Hän aloittikin oman opinkäsityksensä lukemisen, mutta se keskeytettiin väkivalloin ja edessä oli oikeuteen joutuminen. Ulstadius tuomittiin menettämään henkensä, mutta koska ei ollut täydessä ymmärryksessä, sovittakoon rikoksensa elinikäisellä vankeudella Tukholman Pajakartanon vankilassa. Vuonna 1719 uusi kuningatar Ulriikka Eleonoora armahti Ulstadiuksen, joka kuitenkin pyysi ja saikin jäädä vankilaan asumaan. Tässä vaiheessa hänet tunnettiin lempeänä vanhuksena. Ulstadius kuoli vankilassa 1732.
Ooppera Ulstadius oli yleisömenestys. Kirkko myönsi kulttuuripalkinnon yhteistyöhankkeelle, jossa olivat mukana Turun oopperayhdistys, Turun kaupunginorkesteri ja -teatteri, Chorus Cathedralis Aboensis sekä Turun ev.lut. seurakunnat.
Erityismaininnan ansaitsee myös esittelyvihko, jossa libreton lisäksi on laajasti tausta-aineistoa kirkko-oopperoista yleensä ja pietismistä. Arkkipiispa Jukka Paarma kirjoittaa, että suomalaiseen kristillisyyteen on tuskin mikään muu kirkollinen liike jättänyt niin paljon jälkiä kuin pietismi. Sen perusatteet elävät edelleen ja tulevat kauniisti esille paljon veisatuissa Siionin virsissä. Ulstadiuksen ääni kolme vuosisadan takaa ei ole merkityksettömänä vaiennut.
kari.naskinen@gmail.com
