Suomennoksen ensimmäinen osa Karl Marxin Pääomasta ilmestyi yhdeksänä vihkona 1913-18. Kustantajana oli sosiaalidemokraattinen Työväen sanomalehti Oy, mutta suomentajana oli kummallisesti toiminut filosofian kandidaatti Oskar Wilhelm Louhivuori, joka maailmankatsomukseltaan edusti aivan toista laitaa. Ennen kuin suomennos oli kokonaan ehtinyt ilmestyä, hän toimi Suomalaisen puolueen kansanedustajana 1917-18 ja Kokoomuksen kansanedustajana 1918, minä aikana hän oli myös sosialitoimituskunnan päällikkönä Svinhufvudin ja Paasikiven senaateissa (hallituksissa).
Pääoman suomennoshistoriaa käsitellään Historiallisen Aikakauskirjan tämän vuoden ensimmäisessä numerossa. Marxin suurteoksen ensimmäisen osan suomennoksen taustalla oli SDP:n menestys. Siitä oli nopeasti perustamisensa jälkeen tullut väkilukuun suhteutettuna Euroopan suurin työväenpuolue. Ensimmäisissä eduskuntavaaleissa 1907 se sai 40 prosenttia paikoista, ja eduskunnan alainen rahasto mahdollisti Pääoman suomennoksen. Rahaston tarkoituksena oli tukea suomenkielistä kirjallisuutta ja suomennoshankkeita.
Kuluneena keväänä 100 vuotta täyttänyt Historian ystäväin liitto julkaisee Historiallista Aikakauskirjaa. Liiton ensimmäinen puheenjohtaja oli pankinjohtaja J.K. Paasikivi ja nyt puheenjohtajana on entinen Lahden kaupunginjohtaja Kari Salmi. Aikakauskirjassa 1/2026 Pääomasta kirjoittavat apurahatutkija, fil. tri Paula Rauhala Tampereen yliopistosta ja Itä-Suomen yliopiston dosentti, psykologian tohtori Jussi Silvonen. He toteavat, että Louhivuori oli kaikkea muuta kuin työväenliikkeen intellektuelli, mutta Otto Wille Kuusisen ehdotuksesta hän suostui kääntäjäksi. Muitakin porvarillisia oppineita toimi asiantuntijoina suomennoshankkeessa: kansanvalistusmies Zachris Castrén, tilastotieteilijä Toivo T. Kaila, professori ja ministeri Eino Kuusi, kielitieteilijä E.A. Tunkelo ja kansantaloustieteen professori J.H. Vennola.
Oman kommervenkkinsä Pääoman kanssa aiheutti, kun kansainvälinen työväenliike 1917 hajosi keskenään vihamielisiin sos.dem- ja kommunistileireihin. Käännöstyö keskeytyi pitkäksi aikaa ja toinen osa ilmestyi suomeksi vasta 1950 Mauri Ryömän ja Tuure Lehénin toimesta. Ryömä teki käännöstyön talvella 1940-41 Katajanokan lääninvankilassa, jossa hän istui Suomen ja Neuvostoliiton rauhan ja ystävyyden seuran johtajana tuomittuna ”salahankkeista valtion turvallisuutta vastaan”. Toisen osan julkaisemiseen Ryömä sai mukaan Kansankulttuuri Oy:n kirjallisen johtajan Lehénin.
Kolmannen osan suomensi ammattikääntäjä Antero Tiusanen, joka oli aikaisemmin kääntänyt jo kaksi Marxin teosta, ja Pääoma 3 ilmestyi 1976. Kaikki kolme Pääoman osaa saatiin suomeksi myös uusintapainoksina, ja kolmannen kerran näköispainoksina 2013-15 sekä ensimmäinen osa vielä kertaalleen 2020. Kaikkiaan Pääoman kolme osaa ovat ilmestyneet suomeksi ainakin 42 120 niteenä.
PÄÄOMA NYT
”Vuoden 2007 finanssikriisin jälkeen moni nuorempi lukija on tarttunut Pääomaan entistä ennakkoluulottomattomalla asenteella”, kirjoittavat Rauhala ja Silvola. ”Marxin lukemiseen ei enää liity samanlaisia päivänpoliittisia intihimoja kuin kylmän sodan aikana.”
”Pääoman lukijan on hyvä olla tietoinen teoksen suomennoshistorian poliittisista kytköksistä. Erityisen kiinnostavaa on, että Pääoman ensimmäisen osan suomennoksen tekijät päätyivät kansalaissodassa rintaman eri puolille, minkä jälkeen silloista yhteistä hanketta ei ole haluttu muistella kummallakaan suunnalla. Myös ensimmäisen osan toinen painos (1933) jäi unohduksiin, kun hankkeen toteuttajat kuolivat Stalinin puhdistuksissa.” Nämä pois puhdistetut olivat Louhivuoren suomennoksen tarkistanut Väinö Kangas ja kirjaan esipuheen kirjoittanut Edvard Gylling, joka noihin aikoihin oli Karjalan autonomisen sosialistisen neuvostotasavallan johtaja. Tämän painoksen julkaisikin Petroskoissa valtionyhtiö Kirja.
Pääoma: Poliittisen taloustieteen arvostelua (Das Kapital, 1867): ”Pääoma on kuollutta työtä, joka elää vampyyrin tavoin vain imemällä elävää työtä, ja se elää sitä enemmän, mitä enemmän työtä se imee.”
kari.naskinen@gmail.com
