Pääsiäisenä 20 vuotta sitten otin Yleisradion verkkosivuilta talteen uutisen Yhdysvalloissa julkistetusta kirjoituksesta, joka toi uutta valoa 2000 vuoden takaisiin tapahtumiin. Kysymys oli Juudaksen evankeliumina tunnetusta kirjoituksestaja ja asia oli tämä: Juudas Iskariot ei ollutkaan petturi, vaan toimi niin kuin Jeesus oli häntä pyytänyt tekemään. Tämä papyruskäärö oli löydetty Egyptissä jo 1970-luvulla, mutta 2006 se oli perusteellisten tutkimusten jälkeen tuotu laajempaan julkisuuteen. Ylen uutinen perustui AFP:n, BBC:n, Reutersin ja National Geographicin tietoihin.
Ei tämä mikään uusi väite kuitenkaan ollut. Jo kesällä 1960 fransiskaanimunkki Berthold B. jätti Jerusalemin patriarkalle Alberto Gorille pyynnön panna vireille Juudaksen tunnustaminen marttyyriksi ja julistaminen pyhimykseksi. Juudaksen evankeliumin julkaisun myötä asia tuli taas voimakkaasti esille, mutta koska Juudaksen toiminta Jeesuksen pyynnöstä poikkeaa virallisesta kirkollisesta opetuksesta, ei munkin ehdotus ole johtanut mihinkään virallisiin toimiin. (Pyhimysluetteloissa esiintyvä Pyhä apostoli Juudas eli Juudas Taddeus oli eri henkilö kuin Juudas Iskariot.)
Kirjallisuudentutkija Anne Fried kirjoitti asiasta 1984 käsitellessään myyttiä ja uskoa Michel Tournierin tuotannossa. Anne Fried kirjoitti Berthold B:n pyynnön koostuneen siitä, että Juudas tarjoutui vapaaehtoiseksi osalliseksi jumalalliseen pelastussuunnitelmaan. Hän otti tehtäväkseen Jeesuksen pettämisen, jotta Jeesus saattoi suorittaa loppuun tehtävänsa kuolla maailman syntien tähden ja pelastaa ihmiskunnan kuolemallaan.
Viimeisellä ehtoollisella Getsemanessa Jeesus vielä varmisti, että Juudas muisti heidän sopimuksensa: ”Ystäväni, mitä varten tänne tulit?” Juudas tiesi ja muisti. Hän toteutti taivaallisen tehtävänsä.Raamattuun otetun version mukaan Juudas antoi Jeesuksen roomalaisille 30 hopearahasta, katui myöhemmin tekoaan ja hirtti lopulta itsensä.
Juudaksen evankeliumin kirjoittajaa ei tiedetä. Egyptistä löydetyn tekstin uskotaan olevan 300-luvulla kirjoitettu kopio alkuperäisestä kreikankielisestä tekstistä, josta on mainintoja jo 180-luvulta.
Eilen pääsiäisenvietto käytännössä alkoi Lahden kaupunginorkesterin, Dominante-kuoron ja solistien esittämällä Bachin Johannes-passiolla. Johannes-passiossa Juudas mainitaan heti alussa Jeesuksen vangitsemisen yhteydessä, kun hän tulee paikalle sotilasjoukon kanssa.
Matteus-passiossa Juudaksen bassorooli on paljon näkyvämpi, siinä hänellä on useita omia lauluosuuksia evankelistan kertomuksessa. Matteus-passiossa kuvataan myös Juudaksen katumusta, hopearahojen palauttamista ja hänen itsemurhaansa. Tätä seuraa kuuluisa aaria "Antakaa minulle Jeesukseni takaisin!”
Hieno esitys Sibeliustalossa, mutta ei sille mitään voi, että Ristinkirkossa nämä kärsimysviikon passiot tuntuvat aina oikeammilta – vähän epämukavat penkit, eikä turhalla väliajalla juoda kuohuviiniä tai konjakkia. Bach ei passioitaan taidemusiikkitilaisuuksiin edes tarkoittanut. Tilanne onneksi todellistuu taas pitkänäperjantaina Kärkölän kirkossa, jossa Kansallisoopperan laulajat esittävät Pergolesin Stabat Materin. Sitä ennen tänä iltana tulee radiosta Matteus-passio.
IKONI
Hollolan kirkkoherranpappilassa on vielä 2. pääsiäispäivään asti ikoninäyttely. Siellä ei ole kuitenkaan yhtään Juudas-aiheista ikonia, joten valitsin tämän jutun otsikkokuvaksi Marjaana Heinosen modernin ikonin, jonkatapaista en ennen ollut nähnyt. Siinä on käytetty tekstiiliä, lasia ja ehkä orjantappurapensaan oksaa. Lasi on säröillä, mitenhän se pääsiäisen symboliikkaan liittyy? Teoksen nimi on ”Alusta asti”.
kari.naskinen@gmail.com
