Joutaako geopolitiikan jo unohtaa?

Uutiset kertoivat eilen, että Kiinassa ovat rajavartijat asentaneet vakoiluohjelmia Xinjiangin uiguurialueella vierailevien ihmisten kännyköihin. Tämä on sitä kybervaikuttamista, josta nykyisin paljon puhutaan. Kyber-sanalla tarkoitetaan kaikenlaista tietoverkkoihin ja -koneisiin vaikuttamista. Sanan alkuperänä on muinaiskreikan sana kybernetes, joka tarkoittaa ruorimiestä, ja ruorimieshän ohjaa ja hallitsee alusta. Nyt näistä digitaalisista ruorimiehistä on tullut jo uhka. Kyber- ja hybridiuhat kuuluvat maailmanpolitiikan arkisanastoon.

Kun ennen puhuttiin sotaan ja rauhaan liittyen geopolitiikasta, niin nyt entistä enemmän kyberpolitiikasta. Maantiede ei enää ole yhtä rajoittava tai salliva tekijä kuin aikaisemmin. Kyberuhat ovat maailmanlaajuisia riippumatta geopolitiikasta. Kyberturvallisuuden ja sotatieteiden tohtori Jarno Limnell sanoi Paasikivi-seuran kokouksessa keväällä, että mahdollisiin sodankäynteihin tulevaisuudessa sekoittuu uusia elementtejä, samalla sodan ja rauhan rajat hämärtyvät.”Vaikka tarpeetonta turvattomuuden luomista pitää välttää, on uhkien ymmärtäminen ja varhainen toteaminen edellytys niiden tehokkaalle torjumiselle. Nopeasti muuttuvassa turvallisuusympäristössä uhkien ennakointikyky ja kokonaisturvallisuuden mallin tarpeellisuus korostuvat”, sanoi Limnell.

Suomen geopoliittinen asema on ennallaan, mutta uudenlaista tilannetta luo niin Suomessa kuin muuallakin teknologian hurja kehitys. Limnell arvioi pelottavasti, että ennustettavissa on kansainvälisiin sopimuksiin pohjautuvan järjestelmän horjuminen ja jopa asteittainen demokratian kriisi.

”Teknologia muuttaa lähes kaiken ja vaikutukset turvallisuuteen ovat merkittäviä. Suuryritysten ja ei-valtiollisten toimijoiden merkitys kasvaa maailmassa, jossa sisäinen ja ulkoinen turvallisuus sekä fyysinen ja digitaalinen maailma kietoutuvat yhä vahvemmin toisiinsa”.

Maantieteellistä ja sivilisaatioiden näkökulmaa näihin uudenlaisiin uhkiin tarkastellaan myös Jarno Limnellin ja ministeri Jaakko Iloniemen kirjassa Uhkakuvat (Docendo, 2018). Kirjan yksi viesti on, että realistinen uhkakuva voi myös osaltaan luoda turvaa. Varautuminen ja hyvä ennakointikyky ovat välttämättömiä ja saattavat vaikuttaa uhkan toteutumatta jäämiseen.

Vastaus otsikon kysymykseen on joka tapauksessa, että geopolitiikka on edelleen iso realiteetti niin meillä kuin muuallakin. Vaikka kyberuhkia nyt korostetaan, tarvitaan niidenkin taakse aina fyysisiä keskuksia, erilaisia palvelimia, kaapeleita ja tietenkin ihmisiä. Eivät kybertouhutkaan missään abstraktissa tilassa toteudu. Huawein laitteetkin valmistetaan aivan konkreettisesti sen firman tehtaissa. Jos sotia syttyy, on hyvä tietää, missä vihollisen kyberkeskukset ovat, jotta ne voidaan pommittaa mäsäksi.

KYBERSOTA OLISI PAREMPI
KUIN VANHANAIKAINEN SOTA

Kun sodat eivät maailmasta koskaan lopu, olisi tietenkin parempi, että niitä käytäisiin pelkästään digitaalisesti. Kenraalit apulaisineen istuisivat vain läppäreiden äärellä ja tekisivät niillä kyberhyökkäyksiä vihollisten tietoverkkoihin. Sovittaisiin vain, ettei esim. sairaaloiden systeemeihin iskettäisi. Sen sijaan pankkien tai pörssin tietokoneiden jumiuttaminen ei olisi ollenkaan niin paha juttu kuin kiväärimiesten kuolemat rintamilla.

Sotia voitaisiin käydä myös niin, että kyberhyökkäyksillä varastettaisiin rahaa pankkien sähköisiltä tileiltä. Kaikkiaan tällainen verkkosota tulisi edulliseksikin, kun meidänkään enää ei tarvitsisi ostaa kalliita hävittäjiä eikä hyökkäysvaunuja, eikä suurvaltojen tarvitsi väsätä vielä kalliimpia atomipommeja.

Yht. tri, everstiluutnantti evp. Arto Nokkala kirjoittaa Suomen geopoliittisen seuran nettisivuilla, että nämä kyberasiat muuttavat maantieteellisten tekijöiden vaikutusta ja käyttöä politiikassa, mutta eivät sulje niitä pois:

”Paikalla ja alueella on yhä merkitystä, samoin niihin sidotulla yhteisöllisyydellä ja identiteeteillä. Maailmassa tapahtuu nykyisenä kyberaikanakin fyysistä poissulkemista ja mukaan ottamista tai fyysisten yhteyksien luomista. Kyberulottuvuuden käyttö auttaa esimerkiksi rajojen asettamisessa, liikenteessä, sotilaallisessa toiminnassa sekä raaka-aineiden ja tavaroiden tuotannossa ja kaupassa. Jokainen valtio on silti yhä kiinni maassa. Sillä on territorio, jolla se harjoittaa suvereeniuttaan. Se ei voi paeta maantieteen merkitystä politiikassa.”

Kaikkea fyysistä vaikuttamista, ei voida virtuaalisuudella toiminnalla korvata. ”Kyber” ei siis korvaa ”geoa”. Tästä ovat osoituksina mm. Kiinan pyrkimys omaan erityiseen internet-politiikkaan myös maailmanlaajuisesti ja Venäjän hanke oman suljetun Runet-verkkojärjestelmän rakentamiseksi. Niille kummallekaan ei riitä digitaalinen toiminta nykyisissä globaaleissa systeemeissä, vaan ne haluavat omat kyberinsä omille geoalueilleen.

Venäjä aikoo lisäksi vetää tehokkaan runkokaapelin sotilaalliseen käyttöön pitkin Venäjän arktista aluetta. Nokkala kirjoittaa, että kaikki tällaiset kybertilaa koskevat kysymykset ovat yhteydessä geopolitiikkaan erityisesti infrastruktuuriin liittyvien maantieteellisten tekijöiden kautta. Tästä huolimatta tilanne on muuttunut, kuten Nokkala toteaa:

”Historiallisessa geopolitiikassa kehitetyt teesit tai tehdyt johtopäätökset eivät sellaisinaan ole enää välttämättä käyttökelpoisia muuttuneessa tilanteessa, jossa esimerkiksi rajojen merkityksen muuttamiseen, etäisyyksien voittamiseen, ihmisiin vaikuttamiseen ja ajan hyväksikäyttöön on uusia mahdollisuuksia, ja joka kurottautuu myös avaruuteen. Sellainenkin termi ja käsite on näkynyt kuin avaruusgeopolitiikka.”

KYBERMURHA?

Muutama vuosi sitten kuoli amerikkalainen toimittaja-kirjailija Michael Hastings rajuvauhtisessa autotörmäyksessä Los Angelesissa. Yhden teorian mukaan se oli kybermurha: Hastingsin Mercedes C 250 Coupe oli otettu kauko-ohjaukseen ja pantu menemään päin palmupuuta.

Mahdollista tällainen on nykytekniikalla, kun autojen toiminta perustuu entistä enemmän elektroniikkaan. Kyllä CIA nämä hommat osaa, kun sille tehtävä annetaan. Hastings oli penkonut USA:n valonarkoja toimia Afganistanissa ja Irakissa, ja päivää ennen kuolemaansa hän oli lähettänyt toimittajakollegalleen sähköpostiviestin: ”FBI on tutkinut minua. Olen tekemässä isoa juttua ja minun pitää painua maan alle hetkeksi aikaa.”

Tällaisten tutkivien journalistien ei tulevaisuudessa kannata hankkia ainakaan automaattiautoja, parempi tyytyä vanhoihin Saabeilla, joilla ainakin elokuvissa ajavat älykköradikaalit vakosamettipuvuissaan.

kari.naskinen@gmail.com