keskiviikko 28. kesäkuuta 2017

Moottoritoimittaja

Kun rehtori emeritus Juhani Melanen esitti kritiikkiä Suomen jatkosotaa käsittelevää juttuani (27.6.2017) kohtaan, hän tituleerasi minua moottoritoimittajaksi. Oikea nimike ainakin takautuvasti, sillä toimin auto- ja liikennetoimittajana Etelä-Suomen Sanomissa 1970-84 ja sen jälkeen jatkoin kirjoittamista autoista Uudessa Lahdessa jonnekin 1990-luvun jälkipuoliskolle. Moottoritoimittaja ei kuitenkaan saa kirjoittaa muusta kuin autoista.

Aikoinaan kansanedustaja ja ministeri Matti Luttista muistettiin tasaisin väliajoin kutsua lihanleikkaajaksi ja kansanedustaja Ilkka Viljasta hierojaksi – jossain lehtijutussa uimavalvojaksikin –, kun haluttiin viestittää, että tuollaisista lähtökohdista ei voi asiallisesti toimia vaativissa poliittisissa tehtävissä.

Työni moottoritoimittajana oli joka tapauksessa niin antoisaa, ehkä paras vaihe toimittajanurallani, että muistan tapauksia vieläkin oikein hyvin:

Aina totuus ei kaikkia miellyttänyt. Kun Volvon nokka 1970-luvulla muuttui sellaiseksi viistoksi ja massiiviseksi - oli kömpelön näköinen -, kirjoitin autosta kyllä näkyvän, että kysymyksessä on traktoritehtaan tuote. Suomen Volvon silloinen tiedotuspäällikkö Bengt Hällström soitti ja ilmoitti, että minua ei enää koskaan kutsuta mihinkään Volvon järjestämään tilaisuuteen. Kutsuttiin kuitenkin.

Koska en luottanut autonvalmistajien ja maahantuojien ilmoittamiin kaikkiin tietoihin, tein esimerkiksi kiihtyvyysmittaukset itse. Valtatie 12:lla on jossakin Hämeenkosken - Lammin tienoilla pitkä suora, jossa minulla oli oma ”testirata”. Kyydissä ollut käytti sekunttaria, kun piti saada kiihtyvyys 0 - 100 km/t. Kerran kuitenkin kävi niin, että se suoranpätkä ei riittänyt mittaukseen. Perkinsin 1,5 litran dieselmoottorilla varustettu Morris Marina ei nimittäin ehtinyt saavuttaa satasen vauhtia, ennen kuin tie alkoi loivasti nousta ja auton vauhti hiipui.

Perkinsin ikivanhoja dieselkoneita asennettin
Marinaan Suomessa 1970-luvun lopulla. Moottorin lisäksi muutossarja piti sisällään mm. vahvemmat jouset, voimansiirron ja lisäakun. Moottori tuotti 37 hevosvoimaa, ja maahantuojan ilmoituksen mukaan auton huippunopeus oli kylläkin hieman yli 100 km/t.

Parempaan vauhtiin olin päässyt vuonna 1977, kun Frankfurtin autonäyttelyssä esiteltiin
Saab 99 Turbo. Se oli ensimmäinen sarjatuotantoautossa käytetty turbomoottori. BMW ja Porsche olivat tätä ennen julkistaneet turbomoottoreilla varustellut mallinsa, mutta vasta Saab kehitti moottorit, jotka soveltuivat myös siviilikäyttöön. Suomalainen moottoritoimittajaryhmä palasi Frankfurtista näillä turbo-Saabeilla ajaen. Se oli ensimmäinen kerta, kun ajoin yli 200 km/t.

Ikimuistoinen oli myös käyntini Frankfurtin autonäyttelyssä 1983. Sovin Suomen Fordin tiedotuspäällikön Timo Putkosen kanssa uuden Lincolnin koeajosta; lupasin ilmaantua Fordin käyttämän hotellin ala-aulaan seuraavana aamuna klo 8. Kun menin sinne, vastassani oli yllättäen F1:n kolminkertainen maailmanmestari Jackie Stewart, jonka Ford oli palkannut pr-tehtävään. Stewart toivotti minulle hyväthuomenet: ”Welcome Mr Naskinen”. Sitten vain autoon, ensin Stewart ajoi ja varttitunnin kuluttua vaihdoimme paikkoja.

Olin niin häkellyksissäni, että sekosin jossakin reitiltä, vaikka Stewart kartanlukijana olikin, Myöhästyimme puoli tuntia hotellilta, jossa seuraavina vuoronsa varanneet jo odottivat. Tulipa kuitenkin hyvät jutut lehteen sekä Lincolnista että Stewartista.

Kun olin kätellyt Stewartin, lähdin autonäyttelyalueelle. Siellä ensimmäiseksi aamukahville, kun en ollut aamulla ehtinyt. Yhdessä pöydässä istui kaksi miestä ja kysyin, voinko istuutua vapaalle tuolille – kolminkertainen maailmanmestari Nelson Piquet ja kaksinkertainen maailmanmestari Walter Röhrl nyökkäsivät. Vähän siinä autourheilusta keskusteltiin, ja Röhrliltä mm. kysyin, miksi hän ei koskaan ajanut Jyväskylän MM-rallissa. Vastausta en muista, mutta Röhrl ei oikein pitänyt sorateistä.

Saman päivän iltana menimme Suomen Fordin toimitusjohtajan Pekka Leanderin kanssa lied-konserttiin. Suuriin saksalaisiin mezzosopraanoihin kuuluva Christa Ludwig nimittäin sattui olemaan jäähyväiskonserttikiertueellaan Frankfurtissa. Christa Ludwig oli esiintynyt Bayreuthissa ensimmäisen kerran jo 1966 Tristanissa ja Isoldessa Brangänen roolissa – ja nyt me Leanderin kanssa eturivissä!

Fordiin liittyy sellainenkin tapaus, että voitin Sierran lehdistöesittelyssä suomalaisten moottoritoimittajien kesken käydyn kilpailun. Espoossa Bembölen mikroautorata piti ajaa ympäri niin, että konepellin päälle oli kiinnitetty laakea kulho, jossa irrallaan oleva tennispallo ei saanut pudota. Voitin ylivoimaisesti, sillä tunsin radan kuin omat taskuni. Olin kilpaillut radalla mikroautolla lukemattomat kerrat. Muille en tätä kertonut, otinpahan vain palkinnon tyynen leuhkana vastaan.

Moottoritoimittaja on kuitenkin vain moottoritoimittaja. Kerran ESS:n hallituksen puheenjohtaja Ossi Kivekäs moitti minua epä-älyllisyydesta. Kun olin tehnyt jutun häkäpönttöautoista, oli aamulla töihin mennessäni työpöydälläni Kivekkään allekirjoittama lappu: ”Vain hölmöt puhuvat häkäpöntöistä, intelligentsija käyttää termiä puukaasutin”.

Moottoritoimittajana oli joka tapauksessa mukavaa. Kuva tämän jutun yhteydessä on Geneven autonäyttelystä, jossa poseerasin Miss Sveitsin Lolita Morenan kanssa. Aika misu, tuli kolmanneksi sekä Miss Maailma- että Miss Universum -kilpailuissa. Nyt kun netistä tarkistin, mitä Lolitalle sen jälkeen on tapahtunut, luin hänen olleen 1994-99 naimisissa yhden kaikkien aikojen parhaan jalkapalloilijan Lothar Matthäusin kanssa. Parempiakin vaihtoehtoja olisi ollut.

kari.naskinen@gmail.com