Kun Eurooppaa katsoo hieman sivummalta, Euroopan unionin ulkopuolelta, näkymä
on toisenlainen kuin täältä sisäpuolelta. Makedonialainen kirjailija Goce Smilevski (kuva) sanoi Lahden
kirjailijakokouksen avajaispäivänä, että kun on EU:n ulkopuolella, on muurin
takana. Se muuri on näkymätön, mutta hyvin vahva.
”Eurooppaa on jakautunut kahteen osaan, EU-Eurooppaan ja muuhun Eurooppaan. On tekopyhyyttä puhua yhdistyneestä Euroopasta. EU on poliittinen projekti, joka on aiheuttanut sen, että jotkut eurooppalaiset kokevat elävänsä Toisessa Euroopassa, siinä toisessa, joka ei Euroopan nimeäkään ansaitse”, sanoi Smilevski.
”Se tyypillinen hymy, joka tiettyjen eurooppalaisten poliitikkojen kasvoille leviää heidän puhuessaan yhdistyneen Euroopan eduista, herättää katkeruutta niissä eurooppalaisissa, jotka puhtaasti sattumalta ja synnyinpaikkansa vuoksi elävät EU:n rajojen väärällä puolella – kaikissa niissä, jotka haluavat kiihkeästi tutustua Euroopan alueella vuosituhansien aikana luotuihin kulttuurituotoksiin mutta joita viisumirajoitusten takia absurdilla tavalla suurlähetystöjen konsulaattiosastoilla nöyryytetään. Nämä eurooppalaiset kokevat itsensä torjutuiksi, vieraantuneiksi yhteiskunnallisen elämän hylkiöiksi maanosassa, joka asettaa eteemme läpipääsemättömän rajan.”
Smilevski sanoi, että Euroopan unionissa ei ajatella mitään muuta kuin taloutta ja varsinkin sen kasvua:
”EU:n olemassaolon oikeutus piilee sen poliittisessa ja taloudellisessa luonteessa. Unioniin kuuluminen tarkoittaa Euroopan omistamista, kuvaannollisesti. Eurooppa-kaipuu säilyy meissä, jotka olemme eurooppalaiseksi julistautuvan unionin ulkopuolella.”
”Kaipuu on rakkauden edellytys – ja tunne siitä, että rakastaa Eurooppaa, on suuri lohtu.”
Algerialainen kirjailija Farid Benyoucef sanoi, että vaikka Berliinin muuri murtui, niin maailmassa on edelleen valtava määrä muureja, esteitä, aitoja, piikkilankoja, suljettuja portteja ja häkkejä.
”Muureja on myös maiden sisällä. Kaikki eivät ole tasa-arvoisia. Minä tiedän sen. Kun Algeria kuului Ranskaan, oli lakejakin kahdenlaisia. Jos alkuperäistä algerialaista syntyperää oleva ihminen varasti kanan, sai vankilatuomion, mutta jos ranskalaista alkuperää ollut algerialainen varasti kanan, selvisi pienillä sakoilla. Tämä oli selvää apartheidia”, muisteli Benyoucef.
”Yksi muuri on miesten ja naisten välissä. Islamilainen laki määrää, että kun nainen menee naimisiin, hänellä pitää olla miespuolinen ”holhooja”. Se voi olla vaikka 15-vuotias pikkuveli, mutta mies sen olla pitää. Lisäksi voi päästä hengestään, jos lähtee liian näkyvästi ajamaan naisten tasa-arvoasiaa.”
Helsingin Sanomien pääkirjoitussivulla Unto Hämäläinen kirjoittaa tänään, että EU ei kaadu, ei ainakaan kertarysäyksellä. Smilevski oli sitä mieltä – ja varmaankin myös toivoi – että 20 vuoden kuluttua ei EU:ta enää ole.
Keskustelun puheenjohtajana toiminut Joni Pyysalo täydensi ulkomaalaisten kirjailijavieraiden sanomisia toteamalla, että EU:n ulkopuolella ei varmaan ymmärretä sitä, että Suomessa on populistipoliitikkoja, jotka haluavat Suomen EU:n muurin toiselle puolelle.
(Tämä juttu on aiemmin julkaistu Hämeen Kaiku -verkkolehdessä, www.hameenkaiku.fi)
kari.naskinen@gmail.com
”Eurooppaa on jakautunut kahteen osaan, EU-Eurooppaan ja muuhun Eurooppaan. On tekopyhyyttä puhua yhdistyneestä Euroopasta. EU on poliittinen projekti, joka on aiheuttanut sen, että jotkut eurooppalaiset kokevat elävänsä Toisessa Euroopassa, siinä toisessa, joka ei Euroopan nimeäkään ansaitse”, sanoi Smilevski.
”Se tyypillinen hymy, joka tiettyjen eurooppalaisten poliitikkojen kasvoille leviää heidän puhuessaan yhdistyneen Euroopan eduista, herättää katkeruutta niissä eurooppalaisissa, jotka puhtaasti sattumalta ja synnyinpaikkansa vuoksi elävät EU:n rajojen väärällä puolella – kaikissa niissä, jotka haluavat kiihkeästi tutustua Euroopan alueella vuosituhansien aikana luotuihin kulttuurituotoksiin mutta joita viisumirajoitusten takia absurdilla tavalla suurlähetystöjen konsulaattiosastoilla nöyryytetään. Nämä eurooppalaiset kokevat itsensä torjutuiksi, vieraantuneiksi yhteiskunnallisen elämän hylkiöiksi maanosassa, joka asettaa eteemme läpipääsemättömän rajan.”
Smilevski sanoi, että Euroopan unionissa ei ajatella mitään muuta kuin taloutta ja varsinkin sen kasvua:
”EU:n olemassaolon oikeutus piilee sen poliittisessa ja taloudellisessa luonteessa. Unioniin kuuluminen tarkoittaa Euroopan omistamista, kuvaannollisesti. Eurooppa-kaipuu säilyy meissä, jotka olemme eurooppalaiseksi julistautuvan unionin ulkopuolella.”
”Kaipuu on rakkauden edellytys – ja tunne siitä, että rakastaa Eurooppaa, on suuri lohtu.”
Algerialainen kirjailija Farid Benyoucef sanoi, että vaikka Berliinin muuri murtui, niin maailmassa on edelleen valtava määrä muureja, esteitä, aitoja, piikkilankoja, suljettuja portteja ja häkkejä.
”Muureja on myös maiden sisällä. Kaikki eivät ole tasa-arvoisia. Minä tiedän sen. Kun Algeria kuului Ranskaan, oli lakejakin kahdenlaisia. Jos alkuperäistä algerialaista syntyperää oleva ihminen varasti kanan, sai vankilatuomion, mutta jos ranskalaista alkuperää ollut algerialainen varasti kanan, selvisi pienillä sakoilla. Tämä oli selvää apartheidia”, muisteli Benyoucef.
”Yksi muuri on miesten ja naisten välissä. Islamilainen laki määrää, että kun nainen menee naimisiin, hänellä pitää olla miespuolinen ”holhooja”. Se voi olla vaikka 15-vuotias pikkuveli, mutta mies sen olla pitää. Lisäksi voi päästä hengestään, jos lähtee liian näkyvästi ajamaan naisten tasa-arvoasiaa.”
Helsingin Sanomien pääkirjoitussivulla Unto Hämäläinen kirjoittaa tänään, että EU ei kaadu, ei ainakaan kertarysäyksellä. Smilevski oli sitä mieltä – ja varmaankin myös toivoi – että 20 vuoden kuluttua ei EU:ta enää ole.
Keskustelun puheenjohtajana toiminut Joni Pyysalo täydensi ulkomaalaisten kirjailijavieraiden sanomisia toteamalla, että EU:n ulkopuolella ei varmaan ymmärretä sitä, että Suomessa on populistipoliitikkoja, jotka haluavat Suomen EU:n muurin toiselle puolelle.
(Tämä juttu on aiemmin julkaistu Hämeen Kaiku -verkkolehdessä, www.hameenkaiku.fi)
kari.naskinen@gmail.com
