Kun viimeksi vaihdoin autoa, huomasin kotiin tultuani, että takarekkarin alareunassa oli myyjäliikkeen mainos. En ollut kaupankäynnissä saanut minkäänlaista hyvitystä siitä, että minun piti mainostaa ko. autoliikettä, joten seuraavana päivänä kävin ostamassa mustan tussin ja suttasin mainoksen piiloon.
Monet ihmiset kuitenkin haluavat toimia mainostajina. Ostavat ns. merkkituotteita ja näyttävät muillekin, että nyt heillä on esimerkiksi Benettonin, Tommy Hilfigerin tai Lacosten kuteet. Yleinen tieto tai luulo on, että merkkituotteet ovat parempia kuin tavallisemmat tuotteet, mutta mitään todistetta tästä ei ole. Valmistustiedoissa lukee kaikissa Made in Taiwan, Bangladesh ym.
Kalliimpia merkkituotteet joka tapauksessa ovat. Kun äärimmäisyyteen tässä hömpötyksessä mennään, kalliimpien tuotteiden ostaja nimenomaan haluaa, että muut tämän huomaavat. Tällöin kannattaa maksaa vaikka kymmenkertainen hinta, jotta tulee huomatuksi Louis Vuittonin tai Rolexin omistajana.
Autot ovat kalliita ja niiden kohdalla tämä kuluttajien hyödyntäminen mainostarkoituksessa on lisääntynyt. Taisi olla kymmenen vuotta sitten, kun Renault suurensi nokassa olevan salmiakkimerkkinsä kaksinkertaiseksi. Mersu taas vaihtoi konepellin päällä olleen tähtimerkin jäähdyttimensäleikköön, jossa tämän tähtiympyrän halkaisija on nyt melkein säleikön korkuinen. Tosin tämä on vanha idea, joka oli kertaalleen otettu käyttöön jo 1954 (Mercedes-Benz 300 SL). Myös Ford on viime aikoina suurentanut sinistä ovaalimerkkiään.
Kuvaavaa tälle kehitykselle on, että jos uuden auton tilaaja haluaa auton sellaisena, ettei siinä ole näitä mainosmerkkejä, auto tulee maksamaan enemmän.
Näin markkinatalous toimii. Se käyttää kuluttajia omaksi hyödykseen. Yhtenä hyvin näkyvänä muotona tästä alkoi, kun muovikassit keksittiin käyttöön 60-luvulla. Kyljessä luki EKA, HOK, Alepa, Siwa ja mitä milloinkin. Kaiken kukkuraksi näistä mainoskasseista vielä maksetaan. Tuoreimman tilastotiedon mukaan niitä ostetaan kauppareissuilla edelleen paljon, keskimäärin yli 60 kassia/suomalainen.
Myös paperikassit ovat mainosvälineitä, mutta ne ovat hyödyllisempiä. Ostan niitä muutaman kuukaudessa, koska niillä on hyvä viedä paperiroskat jätteenkeräyslaatikkoon.
Oma asiansa tässä mainosruletissa on ns. tuotesijoittelu. Elokuvissa tuodaan näkyvästi esille tuotteita, joiden valmistajat maksavat tästä elokuvan tuotantoyhtiöille. Kirjallisuudessa on jo sellainen uusi ilmiö, että viime vuonna ilmestyi ensimmäisen Pirkka-kirja, jota ei saanut muualta kuin Keskon kaupoista.
Mainonta sinänsä on vanha asia. Vanhimmat mainokset on löydetty Egyptin papyruksista noin vuodelta 3000 eKr. Ne olivat mainoksia tavaroista ja palveluista. Vesuviuksen hautaamasta Pompeijista on löydetty seinäkirjoituksia, joissa mainostettiin esim. viinitupia ja poliittiisia ehdokkaita. Painokoneen keksiminen 1400-luvulla mahdollisti nykymuotoisen mainostamisen ja ainakin Englannissa alettiin painaa lentolehtisiä kirjojen, lääkkeiden ja teatteriesitysten mainostamiseksi.
Teatterista tuli mieleen, että Lahden kaupunginteatterissa kokeiltiin kerran 80-luvulla sponsoroitua tuotesijoittelua. Näytelmän nimeä en muista, mutta se oli jokin hassu Lahti-aiheinen juttu, jossa lavastetussa kaupunkikuvassa näkyi täkäläisten firmojen mainoksia, mieleeni jäi vain Helmisen Autoliike Oy.
kari.naskinen@gmail.com
