Koska otsikossa esittämääni ei kai pystytä toteuttamaan, olisi rangaistavaksi
otettava Suomen jääkiekkoliitto. Se saa vuosittain veikkausvoittovaroja 1,5
miljoonaan euroa, tästä summasta pitäisi seuraavana vuonna vähentää
100 000 euroa jokaista MM-kisoista lintsaavaa pelaajaa kohti, jos
pelaajalla ei ole sairaustodistusta tai jos NHL:n pudotuspelit vielä jatkuvat.
Suurimmalle osalle pelaajista Suomen edustaminen arvokisoissa on kunnia-asia. Sitten on kuitenkin niitä lusmuja, joita ei huvita. Luulisi, että jääkiekkoliitolla olisi jonkinlaista sananvaltaa pelaajiinsa.
Ilman valtion rahanjakoa Suomen jääkiekko ja jääkiekkoilijat eivät olisi siinä asemassa mitä nyt ovat. Niillä rahoilla jääkiekkoa on kehitetty merkittävästi. Jääkiekkoliiton nettisivulla kuvataan asiaa havainnollisesti:
”Mikael Granlund on hyvä esimerkki siitä, miten veikkausvoittovarat ja kiekkomenestys yhdistyvät toisiinsa. Kempeleeseen rakennettiin upouusi monitoimihalli. Opetus- ja kulttuuriministeriö myönsi sen rakentamiseen ratkaisevat puoli miljoonaa euroa veikkausvoittovaroja.”
”Saatiin alueelle toinen jäähalli ja päästiin paljon enemmän jäälle. Treenasin ja pelasin monitoimihallissa varmaan jotakin viisi vuotta. Sillä oli todella iso merkitys uralleni ja elämälleni”, sanoo Granlund.
Jääkiekkoliiton saamien veikkausvoittovarojen lisäksi on kunnille ohjattu kolmen vuosikymmenen aikana uusien jäähallien rakentamiseen ja vanhojen perusparantamiseen kymmeniä miljoonia euroja Veikkauksen tuottoa. Nykyisin jäähalleja on yli 200 ja niissä noin 250 kiekkokaukaloa. Jääkiekolla tuskin olisi 200 000:ta aktiivista harrastajaa ilman veikkausvoittovaroja.
Sitten on meidän penkkiurheilijoiden osuus. Siirrämme vuosittain lipunhintoina jääkiekkotoiminnan hyväksi arviolta 40 miljoonaa euroa. Lisäksi kun me katsomme pelejä televisiosta, maksavat tv-yhtiöt liigayhtiöille ja liitolle 15 miljoonaa euroa. Siksi odotamme, että näkisimme parhaat pelaajat leijonajoukkueessa.
Ammattilaiseksi Kanadaan päässyt miljonääri Patrik Lainekin kuuluu tänä keväänä siihen porukkaan, jota leijonapaita ei kiinnosta. Toivottavasti ylpeys käy lankeemuksen edellä.
Sellaistakin juttua on liikkunut, että jotkut pelaajat eivät tykkää valmentaja Lauri Marjamäestä. Niinkö pitäisi mennä, että ensin pojat sopisivat, ketkä pelaavat ja sitten he valitsisivat valmentajan.
kari.naskinen@gmail.com
Suurimmalle osalle pelaajista Suomen edustaminen arvokisoissa on kunnia-asia. Sitten on kuitenkin niitä lusmuja, joita ei huvita. Luulisi, että jääkiekkoliitolla olisi jonkinlaista sananvaltaa pelaajiinsa.
Ilman valtion rahanjakoa Suomen jääkiekko ja jääkiekkoilijat eivät olisi siinä asemassa mitä nyt ovat. Niillä rahoilla jääkiekkoa on kehitetty merkittävästi. Jääkiekkoliiton nettisivulla kuvataan asiaa havainnollisesti:
”Mikael Granlund on hyvä esimerkki siitä, miten veikkausvoittovarat ja kiekkomenestys yhdistyvät toisiinsa. Kempeleeseen rakennettiin upouusi monitoimihalli. Opetus- ja kulttuuriministeriö myönsi sen rakentamiseen ratkaisevat puoli miljoonaa euroa veikkausvoittovaroja.”
”Saatiin alueelle toinen jäähalli ja päästiin paljon enemmän jäälle. Treenasin ja pelasin monitoimihallissa varmaan jotakin viisi vuotta. Sillä oli todella iso merkitys uralleni ja elämälleni”, sanoo Granlund.
Jääkiekkoliiton saamien veikkausvoittovarojen lisäksi on kunnille ohjattu kolmen vuosikymmenen aikana uusien jäähallien rakentamiseen ja vanhojen perusparantamiseen kymmeniä miljoonia euroja Veikkauksen tuottoa. Nykyisin jäähalleja on yli 200 ja niissä noin 250 kiekkokaukaloa. Jääkiekolla tuskin olisi 200 000:ta aktiivista harrastajaa ilman veikkausvoittovaroja.
Sitten on meidän penkkiurheilijoiden osuus. Siirrämme vuosittain lipunhintoina jääkiekkotoiminnan hyväksi arviolta 40 miljoonaa euroa. Lisäksi kun me katsomme pelejä televisiosta, maksavat tv-yhtiöt liigayhtiöille ja liitolle 15 miljoonaa euroa. Siksi odotamme, että näkisimme parhaat pelaajat leijonajoukkueessa.
Ammattilaiseksi Kanadaan päässyt miljonääri Patrik Lainekin kuuluu tänä keväänä siihen porukkaan, jota leijonapaita ei kiinnosta. Toivottavasti ylpeys käy lankeemuksen edellä.
Sellaistakin juttua on liikkunut, että jotkut pelaajat eivät tykkää valmentaja Lauri Marjamäestä. Niinkö pitäisi mennä, että ensin pojat sopisivat, ketkä pelaavat ja sitten he valitsisivat valmentajan.
kari.naskinen@gmail.com
