Kadotettu paratiisi

"Kaiken aikaa ihmisen mieltä hallitsee kolme asiaa: ilmasto, hallinto ja uskonto”. Tällä Voltairen toteamuksella aloittaa Peter Frankopan kirjansa Maan ja taivaan välissä (2023). Vaikka se on iso teos (875 sivua) ilmaston historiasta alkuräjähdyksestä nykypäivään ja tulevaisuuteen, se on tätäkin aihealuetta laajempi. Tuli mieleen, että jos on lukenut Frankopanin kirjan lisäksi Yuval Noah Hararin kirjat Sapiens, Homo Deus ja 21 oppituntia maailmantilasta sekä Thomas Pikettyn Pääoman 2000-luvulla, Pitääkö pankkiirit pelastaa sekä Pääoman ja ideologian, siinä on tällä hetkellä koko ”maailmanselitys”. Eikä pahitteeksi ole vetää läpi myös Frankopanin aiempi kirja Uudet silkkitiet, tulevaisuuden maailmanhistoria.

Kun ihminen saadaan tähän historiaan mukaan, kaikki alkaa tietenkin paratiisista, josta tuli äkkilähtö. Sen Frankopan kuitenkin selventää, että ennen ihmistä olivat kalat, eikä siinä Hietasen ironia auta: ”Mää ole ahvena. Mää ole hiilest tehty ahvena.” Satoja miljoonia vuosia sitten oli Hietasen esi-isiä luukaloja päätynyt elämään mataliin lammikkoihin rannan tuntumaan, ja siitä sai alkunsa maalla liikkumisen mahdollistavien raajojen ja ilman hengittämiseen sopivien elinten kehittyminen.

Paratiisista joka tapauksessa tuli häätö, kuten John Milton 350 vuotta sitten kirjoitti runoelmassaan Kadotettu paratiisi. Aatamin ja Eevan siellä ollessa olivat ilmasto-olot täydelliset. Ei ollut yhtenäkään päivänä korventavaa paahdetta eikä purevan kylmää. Sitten kaikki muuttui ja alkoi ihmiskunnan ilmastolankeemus. Vaikka maapalloa on välillä kohdannut kaiken tuhonnut kylmyys ja mitä milloinkin, niin nyt odottaa joka tapauksessa katastrofi elämälle sellaisena kuin me sen tunnemme.

Greta Thunbergin tavoin nuoremmat sukupolvet joutuvat kokemaan suuria kärsimyksiä, joista kuolema heitä onneksi vapauttaa. Joukkosukupuutosta puhuminen ei enää ole vain kauhukirjallisuuden juoniaihe, vaan se on lähempänä ja lähempänä niin kauan kuin tärkeimpänä asiana pidetään rahaa ja talouskasvua. Aikaisemmin sukupuuttoaallot johtuivat tulivuorista ja asteroideista, mutta nykyinen ihminen on onnistunut kehittämään teknologioita, joiden avulla joukkosukupuutto saadaan aikaan täysin omin voimin. Elämäntapamme ja maapallon lämpeneminen vaarantavat ihmiskunnan.

Ilmaston kuumenemisen lisäksi uhkana on myös sen kylmeneminen. Tällä hetkellä pelko ydinaseiden käyttämisestä on taas lisääntynyt. Frankopan kirjoittaa, että ydinohjusten tai -pommien tuhovoima ei ehkä olisi pahin asia, vaan se, että niiden ilmakehään nostattama savuverho estäisi auringonvalon saamisen lämmikkeeksi, jolloin seurauksena olisi kylmä ja pitkä ydintalvi.

KRIITTINEN PISTE
ON JO OHITETTU

Toistaiseksi kuitenkin ilmaston lämpeneminen tuntuu suuremmalta tekijältä. Se vaikuttaa 98 prosenttiin koko maapallon pinta-alasta. Eri puolilla on kuitenkin erilaista. Frankopan on tilastollisesti päässyt sellaiseen tulokseen, että kaikkien edullisimmalta tilanne vaikuttaa nyt 22 maassa, joista yli puolet sijaitsee entisen Neuvostoliiton alueella tai Keski- ja Itä-Euroopassa, niihin kuuluvat Baltian maat, Ukraina, Armenia ja Valko-Venäjä. Suomea hän ei luettele mukaan, mutta emmeköhän me tuossa hyväonnisten ryhmässä ole.

Turvassa ei silti olla täällä pohjoisessakaan, kuten tosiasiat paljastavat: napajäiden romahtaminen, ikiroudan sulaminen ja siitä aiheutuvat hiilipäästöt, lähes kaikkien vuoristojäätiköiden hupeneminen, merivirtojen häiriintyminen ja metsäpalojen aiheuttama puukato pohjoisella pallonpuoliskolla. Esimerkiksi Grönlannin lämpeneminen sulatti 3,5 biljoonaa tonnia jäätä maalta mereen yksin viime vuosikymmenen aikana.

”Jäätiköiden kutistumisen kriittinen piste on ohitettu”, kirjoittaa Frankopan. Tämä tarkoittaa, että tilanne ei enää korjaannu, vaikka kasvihuonekaasuille tehtäisiin mitä tahansa. Tästä seuraa, että merenpinnan nousu tulee olemaan tosiasia, skenarioiden mukaan keskimäärin 28 senttiä vuosisadan loppuun mennessä, pahimmassa tapauksessa kolminkertaisesti tuo. Sillä tulee olemaan vakavat seuraukset rannikoilla alle metrin merenpinnasta asuville.

”Mutta mitä väliä sillä, jos Miami on sadan vuoden päästä kuusi metriä vedenpinnan alapuolella”, tokaisi eräs investointipankkiiri kesällä 2022, ”pankkien myöntämien luottojen keskimääräinen laina-aika on seitsemän vuotta. Mitä maapallolle tapahtuu seitsemän vuoden jälkeen, ei vaikuta tileihimme millään tavalla.”

TIEDE, HUMPUUKIA?

Alalla työskentelevistä tutkijoista 99 prosenttia on sitä mieltä, että ihmisten vaikutuksella ilmastonmuutokseen on valtava merkitys. Yhdysvalloissa kuitenkin yli neljäsosa edustajainhuoneen ja senaatin jäsenistä on eri mieltä. Donald Trump sai ensimmäisellä presidenttikaudellaan pöydälleen kansallisen ympäristöarvion, jota hän kommentoi: ”Olen nähnyt sen, olen lukenut jotain siitä… enkä usko siihen.” Suomessa ilmeisesti 10 prosenttia perusäänestäjistä ei myöskään usko tähän ”tiedehumpuukiin”.

Tiedotusvälineetkään eivät ota asiaa riittävän vakavasti. Britanniassa on tehty tutkimuksia neljän suurimman tv-yhtiön toiminnasta: vuoden sisällä niiden ohjelmissa mainittiin ilmastonmuutos 3125 kertaa, kun taas koira mainittiin 105 200 kertaa, juusto 33 000 kertaa ja kastike 4000 kertaa. Pari vuotta myöhemmin ilmastonmuutos mainittiin hieman useammin kuin kultakala, mutta harvemmin kuin Shakespeare. Jos tällainen tilastollinen tutkimus tehtäisiin nyt Suomessa, yleisimmät sanat olisivat sota ja Ukraina, eikä ilmastonmuutos kovin lähelle kärkipäätä pääsisi.

Sota on kyllä iso asia ilmastonmuutoksenkin kannalta. F-35A-hävittäjä kuluttaa tavallisella harjoituslennolla kuusi litraa polttoainetta kilometrillä ja tuottaa 28 tonnia hiilidioksidia, jos ajaa tankin tyhjäksi. USA:n puolustusministeriö onkin maailman suurin kasvihuonekaasujen ilmaan päästäjä.

Oxfordin historianprofessorin Peter Frankopanin tietokirja on erinomainen. Se käsittelee ihmisyhteiskuntien ja ympäristön välistä vaikutusta läpi historian. Frankopan kirjoittaa kirjalla olevan kolme tavoitetta:

1. Palauttaa ilmastolle sille kuuluva paikka kaiken takana vaikuttavana maailmanhistorian teemana.
2. Tuoda esiin ihmisen ja luonnon välisten suhteiden muutokset vuosituhanten aikana.
3. Laajentaa sitä näkökulmaa, josta me historiaa katsomme. (Frankopanin näkökulma ulottuu 4,6 miljardin vuoden taakse)

kari.naskinen@gmail.com

Miksi kuluttajalle ei makseta mainostamisesta?

Kun viimeksi vaihdoin autoa, huomasin kotiin tultuani, että takarekkarin alareunassa oli myyjäliikkeen mainos. En ollut kaupankäynnissä saanut minkäänlaista hyvitystä siitä, että minun piti mainostaa ko. autoliikettä, joten seuraavana päivänä kävin ostamassa mustan tussin ja suttasin mainoksen piiloon.

Monet ihmiset kuitenkin haluavat toimia mainostajina. Ostavat ns. merkkituotteita ja näyttävät muillekin, että nyt heillä on esimerkiksi Benettonin, Tommy Hilfigerin tai Lacosten kuteet. Yleinen tieto tai luulo on, että merkkituotteet ovat parempia kuin tavallisemmat tuotteet, mutta mitään todistetta tästä ei ole. Valmistustiedoissa lukee kaikissa Made in Taiwan, Bangladesh ym.

Kalliimpia merkkituotteet joka tapauksessa ovat. Kun äärimmäisyyteen tässä hömpötyksessä mennään, kalliimpien tuotteiden ostaja nimenomaan haluaa, että muut tämän huomaavat. Tällöin kannattaa maksaa vaikka kymmenkertainen hinta, jotta tulee huomatuksi Louis Vuittonin tai Rolexin omistajana.

Autot ovat kalliita ja niiden kohdalla tämä kuluttajien hyödyntäminen mainostarkoituksessa on lisääntynyt. Taisi olla kymmenen vuotta sitten, kun Renault suurensi nokassa olevan salmiakkimerkkinsä kaksinkertaiseksi. Mersu taas vaihtoi konepellin päällä olleen tähtimerkin jäähdyttimensäleikköön, jossa tämän tähtiympyrän halkaisija on nyt melkein säleikön korkuinen. Tosin tämä on vanha idea, joka oli kertaalleen otettu käyttöön jo 1954 (Mercedes-Benz 300 SL). Myös Ford on viime aikoina suurentanut sinistä ovaalimerkkiään.

Kuvaavaa tälle kehitykselle on, että jos uuden auton tilaaja haluaa auton sellaisena, ettei siinä ole näitä mainosmerkkejä, auto tulee maksamaan enemmän.

Näin markkinatalous toimii. Se käyttää kuluttajia omaksi hyödykseen. Yhtenä hyvin näkyvänä muotona tästä alkoi, kun muovikassit keksittiin käyttöön 60-luvulla. Kyljessä luki EKA, HOK, Alepa, Siwa ja mitä milloinkin. Kaiken kukkuraksi näistä mainoskasseista vielä maksetaan. Tuoreimman tilastotiedon mukaan niitä ostetaan kauppareissuilla edelleen paljon, keskimäärin yli 60 kassia/suomalainen.

Myös paperikassit ovat mainosvälineitä, mutta ne ovat hyödyllisempiä. Ostan niitä muutaman kuukaudessa, koska niillä on hyvä viedä paperiroskat jätteenkeräyslaatikkoon.

Oma asiansa tässä mainosruletissa on ns. tuotesijoittelu. Elokuvissa tuodaan näkyvästi esille tuotteita, joiden valmistajat maksavat tästä elokuvan tuotantoyhtiöille. Kirjallisuudessa on jo sellainen uusi ilmiö, että viime vuonna ilmestyi ensimmäisen Pirkka-kirja, jota ei saanut muualta kuin Keskon kaupoista.

Mainonta sinänsä on vanha asia. Vanhimmat mainokset on löydetty Egyptin papyruksista noin vuodelta 3000 eKr. Ne olivat mainoksia tavaroista ja palveluista. Vesuviuksen hautaamasta Pompeijista on löydetty seinäkirjoituksia, joissa mainostettiin esim. viinitupia ja poliittiisia ehdokkaita. Painokoneen keksiminen 1400-luvulla mahdollisti nykymuotoisen mainostamisen ja ainakin Englannissa alettiin painaa lentolehtisiä kirjojen, lääkkeiden ja teatteriesitysten mainostamiseksi.

Teatterista tuli mieleen, että Lahden kaupunginteatterissa kokeiltiin kerran 80-luvulla sponsoroitua tuotesijoittelua. Näytelmän nimeä en muista, mutta se oli jokin hassu Lahti-aiheinen juttu, jossa lavastetussa kaupunkikuvassa näkyi täkäläisten firmojen mainoksia, mieleeni jäi vain Helmisen Autoliike Oy.

kari.naskinen@gmail.com