Täydessä seilissä

Nauvon saaristossa sijaitseva Seilin saari on viime vuosina tullut tutuksi, kun sen nimi on ollut esillä muutamissa romaaneissa ja lauluissa sekä ainakin yhdessä näytelmässä. Nyt näytelmiä on kaksi, kun Teatteri Vanhassa Jukossa sai viime viikolla kantaesityksensä Suvi Blickin kirjoittama Olen yhä täällä. Hän myös esittää näytelmänsä, lähes täyden monologin, joka kertoo Seilin saarella toimineesta houruinhuoneesta. Suvi Blick esittää Kansallisteatterissa 1920-luvulla pahasti epäonnistunutta ja siitä masentunutta näyttelijää Sylviä, jonka samassa teatterissa työskentelevä puoliso lähettää Seilin saarelle tervehtymään kroonisesta melankoliasta. Syy Sylvin saarelle passittamiseen on myös se, että puoliso haluaa vaimonsa pois näkyviltä haittaamasta omaa uraansa, joka on hyvässä nosteessa. Muina potilaina Selin laitoksessa on vajaaälyisiä, kuuroja, sokeita, muita vaivaisia, kriminaaleja ja kaikkia sellaisia, joita ei varsinaisesti tainnut olla tarkoituskaan parantaa, mutta olivathan pois oikeiden ihmisten silmistä.

Alunperin laitos oli 1600-1700-luvuilla toiminut spitaalisten karkotuspaikkana, jossa saivat katua Jumalan rangaistuksena saamastaan sairaudesta. Mielisairaalana Seilin hospitaali lopetettiin 1962, jonka jälkeen siellä aloitti toimintansa Turun yliopiston Saaristomeren tutkimuslaitos.

”Täydessä seilissä” on tuttu sanonta. Se on syntynyt siitä, että spitaaliset saivat saarella eristyksissä olessaan jatkaa syntistä elämäänsä pontikkaa keittämällä ja muodon vuoksi Jumalan sanaa kuulemalla. Eikä siinä juuri selvää päivää nähty, vaan meno oli jatkuvasti täyttä kännäämistä. Näytelmässä ei tätä suomalaiskansallista huumorinaihetta edes sivuta, vaan Suvi Blick puhuu ja painottaa sitä vakavaa teemaa, että vaikka heikoimpien tai syrjäytyneiden ihmisten asema ei enää ole yhtä surkea kuin sata vuotta sitten, niin edelleen he ovat voimattomuuden kierteessä, eikä apua ole aina ollenkaan helppo saada.

Nykyaikaan monologissa leikataan kuitenkin kummallisesti ääninauhalla, jolla Suvi Blick puhuu lapsellisella ”pikkuoravien” äänellä. En saanut tästä kaikesta selvää, ja kun otti päähän moinen turha kikkailu, meni sisältökin pitkälti ohi. Muuten hän onnistuu vaativassa roolityössään erinomaisesti. Esitys kestää ilman väliaikaa tunnin ja 40 minuuttia, minkä ajan Suvi Blick (kuvassa) on koko ajan näyttämöllä ja lähes koko ajan äänessä. Muutamiksi toveiksi mukaan tulee Ola Blick, jonka rooleina ovat mm. lääkäri ja Suvin puoliso. Ohjaus on ilmeisesti Suvin tai Suvin ja Olan, koska ohjaajan nimeä ei käsiohjelmassa mainita.

Potilaana myös oleva Valma sanoo Sylville, että ”ihmiset eivät kestä nähdä heikkoutta itsessään ja siksi lähettävät meidät tänne”. Suvi Blick puolestaan kirjoittaa ohjelmalehtisessä: ”Olen kuluttanut elämästäni paljon aikaa pärjäämiseen ja suorittamiseen. Viimein olen tajunnut haluavani elää maailmassa, jossa jokainen voisi rauhassa olla heikko. Sellainen maailma on vahva. Maailma, jolla on toivoa.”

MIKÄ SE IHMINEN ON?

Vanha Juko on järkännyt lämpiönsä kuva- ja valokuvataiteilijoille näyttelytilaksi. Ideana on rakentaa taiteidenvälisyyttä ja avata teatterin aulatiloja sekä hyötykäyttöön taiteilijoille että kaupunkilaisille helposti lähestyttäväksi taiteentäyteiseksi olohuoneeksi. Nyt siellä on veistoksia, jotka Virpi Kanto ja Tapani Kokko ovat tehneet betonista ja puusta Orimattilan maaseudulla.

Tapani Kokko kysyy: “Ihmisenkuva? Mikä se ihminen on? Miksi ollaan täällä? Onko jokin tehtävä? Minulla on. Olen riippuvainen tekemisestä. Minun pitää tehdä kuvia joka päivä. Se on palaamista leikkiin uudelleen ja uudelleen. Ihmisenkuva on loputon aihe ja puu hieno materiaali: lämmin, pehmyt, tuoksuu hyvälle ja lohkeilee kuin iho. Ihmisenkuva.” Lauantaina 18.3. klo 14 Virpi Kanto ja Tapani Kokko ovat tavattavissa Vanhassa Jukossa (vapaa pääsy).

Näytelmän Sylvi ei ole todellinen ihmisenkuva Kansallisteatterin historiasta. Sen sijaan Suvi ja Ola ovat jo tutustuneet Kansallisteatterin näyttämöön, sillä Suvi näytteli siellä Teatterikorkeakoulun lopputyönään Kristian Smedsin railakkaassa Karpolla on asiaa -näytelmässä ja Ola oli mukana Hamletissa. Molempien teatterihistoria alkoi Lahdesta, kuten nuorten näyttelijöiden urakehityksiä tarkkaan tunteva Tarmo Virtanen blogissaan kirjoitti: Ola Blick oli ensin Lahden nuorisoteatterissa, opiskeli myöhemmin Lahden kansanopiston teatterilinjalla ja valmistuu Teatterikorkeakoulusta tänä keväänä. Myös Suvi opiskeli kansanopiston teatterilinjalla, jossa samalla tutustui Olaan. Viime syksynä Suvi Blick liittyi Vanhan Jukon näyttelijäkuntaan.

kari.naskinen@gmail.com