Sivistysporvari, kunniaporvari

Saksalais-balttilais-venäläis-suomalaisen sukunsa vanhin, fil. tri Matti Klinge kuoli 86-vuotiaana. Hänen isoisänsä isä, pörssimeklarina Pietarissa toiminut Friedrich Constantin Klinge oli nimitetty perinnölliseksi kunniaporvariksi. Diplomi tästä arvonimestä on raameissa Klingen kodin seinällä, ja koska arvonimi on perinnöllinen, niin kai se tarkoittaa, että myös Matti Klinge oli kunniaporvari. Se kuitenkin on kaikkien tiedossa, että hän oli sivistysporvari sanan varsinaisessa merkityksessä. Puoluekannaltaan hän sanoi olleensa puolueeton liberaali, jota ärhäkimmät kriitikot haukkuivat kuitenkin lähes kommunistiksi, koska oli ollut Mauno Koiviston presidentinvalitsijamiehenä ja koska oli ollut sitä mieltä, että Nikita Hrushtshovin Ukrainan neuvostotavallalle 1954 tekemä Krimin lahjoitus oli virhe.

Matti Klinge oli joka tapauksessa suomalaisen sivistyneistön yksi kulmakivistä. Hän oli kirjoillaan eniten muille kielille käännetty suomalainen historiantutkija. Kun lukee hänen teoksiaan, pääsee tutustumaan laajasti varsinkin eurooppalaiseen elämänmenoon ja ihmisiin. Snobiksikin häntä pystyi sanomaan. Klinge liiteli niin omalla tasollaan, ettei esimerkiksi lehtikirjoituksissaan ja kirjoissaan antanut suomenkielisiä selityksiä käyttämilleen latinankielisille termeille, ja siteeraukset olivat sellaisia, ettei hän katsonut tarpeelliseksi kertoa lukijoille, keitä ovat Montaigne, Montesquieu, Proust ja lukemattomat muut hänen kirjoituksissaan esiintyvät henkilöt. Sivistyssanoja Klinge ei modifioinut nykykielelle, joten rahvaanomainen revanssi oli hänelle edelleen revanshi jne.

Nuorta suomalaista sivistystä Klinge harmitteli. Vaikka meillä ei mitään kovin vanhaa olekaan, niin se vähäkin tuppaa unohtua. Maailmanhistoriallisesti yhteiskunta- ja moraalifilosofian pääkaupungissa Bordeaux´ssa Klinge aina ilahtui, kun siellä oli katuja nimetty komeasti: Rue Buffon, Rue Montaigne, Rue Montesquieu, Rue Rousseau, Rue Voltaire. Hotellin aamukahvilla Klinge sai sokeripalat, jotka oli kääritty suurmiesten kuvilla varustettuhin papereihin: Baudelaire, Dumas vanhempi, Victor Hugo, George Sand… Suomessakin harrastetaan tällaista vaivihkaista opetusta, mutta Klinge oli havainnut, että meillä sallittuja aiheita ovat lähinnä kasvioppi ja eläimet.

Itsekkyyden lisääntyminen ja ihmisten kaikenlainen yksityistyminen harmitti Klingeä: ns. kansalaisyhteiskunta ei enää toimi samalla tavalla kuin ennen. Ihmiset eivät enää halua olla kansalaisia - riittää, kun on oma itsensä, yksityinen kuluttaja.

Kansalaisyhteiskunta alkoi kehittyä Ranskan vallankumouksen jälkeen. Se teki ihmisistä oman yhteiskuntansa tärkeitä osia. Enää ei ollut vain niin, että alhaalta anottiin ja ylhäältä annettiin, jos annettiin. Suomessa muutos kohti kansalaisyhteiskuntaa tapahtui 1800-luvun puolivälistä alkaen. Silloin alkoi rakentua se uudenlainen ihmisten Suomi, johon oleellisena osana kuuluivat kokoontumis- ja sananvapaus, näihin liittyen vapaaehtoiset kansalaisjärjestöt ja sanomalehdistö sekä parlamentaarinen toiminta (demokratia).

Klinge luonnehti kansalaisyhteiskuntaa ihmistenväliseksi suhdejärjestelmäksi. Hyvä määritelmä kansalaisyhteiskunnasta on, että se tarkoittaa kaikkea vapaaehtoisesti järjestäytynyttä inhimillistä toimintaa ja niitä instituutioita, jotka eivät kuulu julkiseen sektoriin eivätkä kaupalliseen toimintaan. Suomessa tätä inhimillistä toimintaa edustivat ensimmäisinä vapaapalokunnat, raittiusyhdistykset, työväenyhdistykset ja urheiluseurat.

Tällaisen kansalaisyhteiskunnan kehitys oli Klingen mielestä nyt loppunut. Yhdistystoiminta ei enää kiinnosta, vaan toimitaan suoremmin. Klinge näki tämän uudenmallisen kansalaisvaikuttamisen alkupamauksen olleen 1979, kun Koijärvi-liikkeen aktivistit pyrkivät estämään järven pintaa laskevan ojan syventämisen. Voidaan puhua myös laittomasta ei-parlamentaarisesta toiminnasta, kansalaistottelemattomuudesta.

Matti Klingellä oli pieni linkki myös Lahteen, jossa kaupungin historiallisessa museossa on taidehistorioitsija Klaus Holman (1914 - 1944) muistokokoelma. Holman vanhemmat testamenttasivat ison kokoelmansa Lahdelle lukuun ottamatta yhtä vanhaa ranskalaista muotokuvaa, joka on Klingen kirjastohuoneen seinällä muistuttamassa häntä periytyneestä velvoituksesta ajaa kulttuurieurooppalaisuuden asiaa.

Kokoelmaan Lahdessa kuuluu ranskalaista ja italialaista antiikkia, kuten huonekaluja, keramiikkaa ja taidetta, yhteensä 541 esinettä. Esineistö muodosti aikanaan näyttävät puitteet diplomaatti ja assyriologi Harri Holman ja rouva Alli Holman edustuskodeissa Pariisissa ja Roomassa. Sen keräsivät Alli Holma ja hänen poikansa Klaus vähitellen Pariisin ja Ranskan maaseudun kirpputoreilta ja alueilta, joissa tiesivät antiikkiesineitä olevan parhaiten esillä.

kari.naskinen@gmail.com