Oikeistolaista ja vasemmistolaista teatteria

Salpausselän 100-vuotisjuhlakisat järjestettiin viikonvaihteessa. Vuonna 1923 perustettiin myös Lahden Teatterin kannatusyhdistys, jonka sääntöjen mukaan sen tarkoituksena oli ”hankkia varoja edistääkseen näyttämötaidetta ylläpitämällä pääasiallisesti Lahden kaupungissa toimivaa puhenäyttämöä”. Heti seuraavana vuonna Salpausselkä ja Loviisankatu 8:ssa toiminut teatteri aloittivat yhteistyönkin, josta hyvänä esimerkkinä on yhdistyksen 100-vuotishistoriakirjassa oleva kuva lehti-ilmoituksesta juhlatilaisuuksista otsikolla ”Salpausselän hiihto Lahdessa 6-9.3.1924”. Ensin lauantaina esitettiin huvinäytelmä Vapaamuurarit ja jaettiin armeijan hiihtomestaruuskilpailujen palkinnot; sunnuntaina oli muita palkintojenjakoja, lopettajaisjuhla, yleinen karkelo ja hiihtotanssiaiset. Tapahtumapaikkoina olivat teatterisali, Seurojen Kotitalo ja Tyttökoulun juhlasali, joihin sai ostaa lippuja ennakolta hiihtokentän kassasta.

Teatteriohjaaja ja käsikirjoittaja Timo Taulon kirjoittama sadan vuoden historiateos on laaja katsaus lahtelaisen teatterin moniin vaiheisiin ja teatterin kannatusyhdistyksen toimintaan, joka nimenmuutoksen myötä on vuodesta 1991 lähtien toiminut nimellä Teatterituki ry. Jo ennen tätä sotien jälkeen oli yhdistyksen toiminta ja nimi kertaalleen muuttuneet, kun yhdistyksen ylläpitämä Lahden Teatteri oli loppunut ja se oli muuttunut yhdessä Lahden Työväen Teatterin kanssa Lahden kaupunginteatteriksi vuonna 1946.

Vastahankaakin oli. Ennen kauunginvaltuuston päätöstä ESS:n alakertapakinoitsija Esalainen piti surkeana, ettei Lahden Teatteri voisi jatkaa itsenäisenä: ”Kun kaikki tiedämme, mitä voimia tällä hetkellä on liikkeellä ja mitenkä kaikki pyritään alistamaan yhden vissin (ja kansalle ja maalle tuhoisan) suunnan hyväksi, ja sen tarkoitusperiä edustamaan, täytyy toivoa, että näyttämötaide säilyisi riippumattomana.”

Esalainen ei nähnyt kunnallisen teatterin perustamiselle mitään hyviä syitä. Kaupunginteatteri perustettiin ensin osakeyhtiöksi, jonka osakkeista kaupunki omisti 97 % sekä Lahden Teatterin kannatusyhdistys, Lahden sos.dem. työväenyhdistys ja Lahden ammatillinen paikallisjärjestö kukin yhden prosentin. Syksyllä 1946 juhlittiin Suomen ensimmäisen kunnallisen kaupunginteatterin avajaisia.

Oikeisto ja vasemmisto olivat tätä ennen kamppailleet omilla teattereillaan. Sosiaalidemokraattien teatteri toimi Nastolankadun työväentalossa ja kommunistien teatteri Osakkeelle Savonkadulla. Ennen kaupunginteatterin perustamista valtuusto antoi avustuksia teattereille ja ne aiheuttivat usein poliittista kiistaa. Loviisankadun teatterin tilannetta ei 1920-luvulla helpottanut varsinkaan se, että Teatteriravintolan pitäjä hra Isaksson tuomittiin kieltolain rikkomisesta vankeuteen. Vuoden 1928 kaupungin budjetista putosi porvarillisen Lahden Teatterin 30 000 markan avustusanomus pois äänin 14 - 12.

Tilanne parani 1929, kun kaupungin rahatoimikunta kutsuttiin Loviisankadulle katsomaan Lauri Haarlan Kahden kuningattaren ensi-iltaa ja Teatterin kannatusyhdistys sai kaupungilta 25 000 markan apurahan. Osakkeella toiminut teatteri sai 15 000 mk ja sos.dem. näyttämö 2000 mk.

Vuonna 1930 oli kaupungin taide- ja musiikkilautakunta pudottanut kommunistien teatterituen kokonaan pois esityksestään ja valtuustossa asiasta nousi kova meteli. Valtuutettuna toiminut Lahden Teatterin kannatusyhdistyksen johtokunnan jäsen Tauno Aarre puolusti lautakunnan esitystä ja lopputulos oli, että yhdistyksen oma teatteri sai 30 000 mk ja Työväen näyttämö 11 000 mk, mutta Osakkeen teatteri jäi kokonaan ilman.

Politiikka on aina ollut osa teatteripolemiikkia. André Birabeaun näytelmässä Poju ministerinä (1938) Reino Valkama esitti toilailevaa kommunistista opetusministeriä ja Lahden Teatteri varoitti yleisöä jo etukäteen: ”nykyajan näytelmä – mutta suuttua ei saa.”

Timo Taulo on teattereiden ohjelmistoja vertailleessan tullut kuitenkin sellaiseen tulokseen, ettei mullistavia eroja ollut. Esimerkiksi kun Lahden Teatterissa esitettiin Hella Wuolijoen yhteiskunnallisesti ravistelevaa Juurakon Huldaa, vedettiin työväennäyttämöllä höpsöä Satamakahvilan rakkaustarinaa. Joskus esitettiin jopa samaa näytelmää samaan esitysaikaan molemmissa teattereissa.

Eikä muutenkaan syyllistytty liian kovaan peliin. Poliisi kävi Loviisankadun teatterissa virka-asiassa vain 1928, kun harjoiteltiin Gaetano Donizettin Rykmentin tytär -oopperan ampumiskohtauksia ja talosta kuului räiskettä kadulle ja savua tuli pannuhuoneen ikkunoista.

PALJON NIMIÄ
JA MUUTA TIETOA

Kirja on runsas tietopaketti lahtelaisesta teatterielämästä. Esimerkiksi yhdessä vanhassa valokuvassa on Lahden kansanopiston teatterikoulutuksen vastuuopettajana toiminut Jouni Leikkonen, joka vastikään valittiin Kokkolan kaupunginteatterin johtajaksi. Leikkonen on työskennellyt lähes 30 vuotta teatterialan opettajana, koulutuksen johtajana ja ohjaajana erilaisissa teatterin oppilaitoksissa.

Hyvät luettelot Lahden Teatterin ensi-illoista 1923-46 on arvokasta historiatietoa, jota ei näin täydellisenä löydy edes suomalaisen teatterin netissä olevasta Ilona-tietokannasta. Samoin on monenlaista henkilöhistoriaa, kuten Jalmari ja Joel Rinteen näyttelemisestä Lahden Amatööriteatterissa ennen 20-lukua. Sen sijaan kaupunginteatterin toiminta ei enää kuulu tämän historiikin alueeseen, mutta uuden teatteritalon valmistuminen 1983 mainitaan. Jo 1945 oli kaupunginjohtaja Olavi Kajala ottanut tämän tarpeen esille, kun oli puhunut teattereiden yhdistymisen puolesta.

Kirjassa ei tätä ole, mutta demarien teatteritoiminta palasi henkiin 40 vuoden tauon jälkeen Lahden Lauantainnäyttämön muodossa. Esitykset alkoivat 1985 Lahden sos.dem. työväenyhdistyksen omistamassa Kansantalossa. Lauantainäyttämön puheenjohtaja oli kaupungin teknillinen johtaja Timo Ahonen, ja näyttämöltä muistan hänen lisäkseen muitakin demareita, Raija Hannulan, Teuvo Häkkäsen ja Tarmo Tikan.

Eniten on kirjassa tietenkin tarinaa Lahden Teatterin kannatusyhdistyksen – Teatterituki ry:n toiminnasta ja ihmisistä. Lahden elinkeinoelämän johtajat ovat merkittävällä tavalla antaneet panoksensa teatteritoiminnan tukemiselle: U.A. Mäkelä, J.V. Soisalo, Jussi Mononen, K.O. Kivekäs, Juho Kantola, Väinö Levelä, Gunnar Åhfeldt-Arjamo, Jaakko Ukkonen, Markku Ahtela, Antti Norrlin jne. Yhdistyksen nykyinen puheenjohtaja on Valtteri Simola.

Viime vuosina Teatterituki on jakanut apurahoja ja stipendejä reippaasti yli 20 000 euroa/vuosi, viimeksi Lahden teatteri 100 vuotta -seminaarissa peräti 37 000 euroa. Tässä tilaisuudessa luovutettiin myös Teatterituki ry:n uusi Pauli-palkinto Marietta Kunnakselle, joka johti kansanopiston teatteriopiskelijoita 1989 - 2002, siirtyi sitten tylyn lyhytaikaiseksi jätetyn Lahden musiikkiteatterikoulutuksen johtoon ja on nyt Jyväskylän kaupunginteatterin johtajana. Palkinnon nimi tulee Pauli Saarikankaasta, joka siviilissä toimi Lahden rekisteritoimiston johtajana ja Lahden henkikirjoittajana neljännesvuosisadan ajan. Lahden Teatterissa hän aloitti 20-luvulla pienten sivuroolien esittäjänä, näytteli sotien jälkeen kaupunginteatterissa ja oli myös panemassa alulle Karirannan kesäteatterin toimintaa.

Tukea on annettu sekä harrastajateatteritoimintaan että teatterikoulutukseen Päijät-Hämeessä. Yhdistykseltä ei voi hakea avustusta, vaan se itse etsii tuettavat. Yhdistyksen omaisuutta on kerrytetty pörssiosakkeihin sijoittamalla. Osakesalkussa ovat UPM, Metso-Outokumpu, Nokia, Nordea, Sampo, Valmet, Kone, Fortum, Elisa, Keskisuomalainen ja Neles.

(Timo Taulo on kirjoittanut myös Lahden Hiihtoseuran ja Salpausselän kisojen 100-vuotishistoriakirjan.)

kari.naskinen@gmail.com