Amerikkalaisessa elokuvassa Motherless Brooklyn (2019) käsitellään dekkarimuodossa vääryyksiä vallankäytössä. Aiheena on kaupunkisuunnittelu, jota New Yorkissa eivät kaupunginvaltuusto eivätkä kaupunginosavaltuustot pysty pitämään hallinnassaan. Vahvat poliittiset ja kaupalliset intressit jyräävät kansalaismielipiteen ja demokraattisen päätöksenteon. Päähenkilönä tässä Edward Nortonin ohjaamassa elokuvassa on etsivätoimistossa työskentelevä Lionel Essrog, jota Norton itse esittää. Vääränlaisen vallankäytön kannalta tähtäimessä on kaupungin kehityshankkeiden komissaari Moses Randolph, ja kun lähdin perehtymään asiaan, löytyi tälle henkilölle todellisuudesta esikuva Robert Moses (1888 - 1981), New Yorkissa toiminut kaupunkisuunnittelija.
Moses ei ollut pitkän uransa aikana missään korkeassa virassa eikä poliittisessa asemassa, mutta oli tiiviissä yhteistyössä monen tärkeän viskaalin kanssa. Hänen oma nimikkeensä oli puistovaltuutettu, joka tässä asemassa pääsi peräti antamaan purkumääräyksiä alueille, joiden tilalle oli määrä tehdä puistoja – paitsi että joskus suunnitelmat muuttuivat ja alueen saivatkin haltuunsa grynderit.
Moses oli hänestä tehdyn elämäkertakirjan mukaan rasisti, joka tuhosi nimenomaan afroamerikkalaisten asuinpaikkoja. Sellainenkin vaikutusmahdollisuus hänellä oli, että jos valkoisten alueella asui mustia, pystyttiin heidän uima-altaittensa veden lämpötilaa pudottamaan saadakseen heidät häipymään muualle. Moses tuli tunnetuksi siitäkin, hän pani kampoihin julkisen liikenteen kehittämiselle.
Voisi kuvitella, että näin vaikutusvaltaisten pamppujen yhteyteen kuuluu usein korruptio. Elokuvassa Moses Randolph kuitenkin sanoo, ettei hän tavoittele rahaa tai muita suuria omaisuuksia, vaan eniten hän nauttii vallasta. Näin se varmaan tietyllä tavalla onkin; jos ansiotaso ja varallisuus joka tapauksessa ovat hyvällä tasolla, niin rahaa tärkeämpää on valta ja sen mukanaan tuoma arvostus. Varsinkin tämä pätee pienimuotoisesti vaikkapa suomalaisessa yhteiskunnassa, jossa korruptiorahat ovat yleensä niin pieniä, että niitä makeampaa on nousta hyvä veli -järjestelmän avulla näkyviin asemiin. Onhan se polleeta, jos tosikahvilassa kuulee naapuripöydässä jonkun sanovan: "Kato, toi on kunnanhallituksen uusi puheenjohtaja, se on nyt meidän ylin tappi kunnassa" tai "näetkö, tuossa on liikennetoimikunnan jäsen, saavatkohan ne nyt suojatiet kunnolla maalatuiksi."
Tämän terävän elokuvan yhdessä sivulauseessa mainitaan New Yorkin Keskuspuiston isä Fred Olmsted. Taas piti tarkistaa ja totta oli: maisema-arkkitehti Frederic Olmstedt (1822 - 1903) ja hänen englantilainen arkkitehtikaverinsa Calvert Vaux voittivat 1857 Central Parkin suunnittelukilpailuun. Yli kolmen neliökilometrin laajuisen puiston rakentaminen aloitettiin heti häätämällä alueella asuneet afroamerikkalaiset ja amerikanirlantilaiset kodeistaan. Samalla Olmsted nimitettiin Keskuspuiston komissaariksi.
Elokuvassa ovat Edward Nortonin lisäksi näkyvissä rooleissa Alec Baldwin (Moses), Gugu Mbatha-Raw, Bobby Cannavale ja Willem Dafoe sekä pienessä roolissa Bruce Willis, jonka ”kaupunkisuunnittelijat” ampuvat heti alussa. Willis oli etsivätoimiston pomo ja myös Lionel Essrogin ottoisä, joka oli pelastanut orvon pojan huonosta lastenkodista. Lionelia hän kutsuu ”Äidittömäksi Brooklyniksi”, koska Lionel on syntyisin Brooklynistä.
kari.naskinen@gmail.com
