lauantai 2. kesäkuuta 2018

Myös suomalaiset SS-miehet olivat natseja

Kansallisarkisto aloittaa laajan selvityksen siitä, osallistuivatko myös suomalaiset SS-miehet sotarikoksiin. Mielenkiintoista nähdä, saadaanko uusia sävyjä siihen käsitykseen, mikä Suomessa on SS-miesten toiminnasta. Siitähän on annettu sellaista kuvaa, että suomalaisten ainutlaatuisen kunniallinen luonne teki heistä jotenkin toisenlaisia kuin muista pahamaineisissa SS-joukoissa palvelleista miehistä. Vankkana pohjatietona tälle käsitykselle on ollut mm. professori Mauno Jokipiin historiateos suomalaisesta SS-pataljoonasta (Panttipataljoona, W+G 1968).

Esimerkiksi Jokipiin
mukaan vain 20 % suomalaisista SS-miehistä ”tunnusti jossakin muodossa ruskeaa väriä”. Tähän fasistijoukkoon Jokipii laski niin IKL:n kuin varsinaiset kansallissosialistiset ryhmät. Jokipii perusteli näin pientä ”natsipitoisuutta” sillä, että suomalaiset värvääjät karsivat tarkoituksella pois fasisteja SS-joukkoihin lähtijöiden keskuudesta. Näin jäätiin kauas saksalaisten asettamasta 60-70 prosentin tavoitteesta. Jokipiin tilastoja on pidetty tosiasioina kyseenalaistamatta niitä.

Parhaillaan tutkii
suomalaisten SS-miesten suhdetta politiikkaan ja uskontoon kirkkohistorian dosentti ja Suomen kirkkohistoriallisen seuran puheenjohtaja André Swanström. Viime syksynä pitämässään luennossa hän sanoi Jokipiin tilaston pohjautuvan SS-aseveljet ry:n jäsenkortistoon, vaikka Jokipiillä olisi ollut käytettävissään myös parempi lähdeaineisto eli SS-miesten palvelussitoumukset.  Tämän aineiston valossa tulos muuttuu ratkaisevasti.

Kansallisarkistosta löytyy 1169 SS-miehiksi hyväksytyn suomalaisen palvelussitoumukset. Tämä tarkoittaa, että lähes jokaisen kesällä 1941 SS-mieheksi lähteneen suomalaisen kohdalla löytyy dokumentti, josta ilmenee kunkin poliittinen kanta.

Palvelussitoumusten mukaan IKL:n kannattajiksi ilmoittautui 422 suomalaista SS-miestä (36 %). Erilaisten kansallissosialististen järjestöjen kannattajiksi ilmoittautui 112 SS-miestä, minkä lisäksi kaksi ilmoitti puoluekannakseen ”antisemitisti” ja yksi kertoi olevansa ”saksanmielinen”. Näin laskettuna selvästi fasistista poliittista kantaa edustavia suomalaisia SS-miehiä oli 537 (46 %). Tämä on yli kaksi kertaa enemmän kuin Jokipiin saama tulos.

Swanström kysyi, m
iksi Jokipii valitsi käyttää epämääräisemmällä muotoilulla ja puutteellisilla tiedoilla varustettua jäsenkortistoa selvästi puoluekannan ilmaisevien palvelussitoumusten sijaan. Näyttääkin pahasti siltä, että Jokipii halusi tarkoituksellisesti vähätellä suomalaisten SS-miesten poliittisuutta ja koko suomalaisen SS-hankkeen fasistista luonnetta.

Jokipiin väite kansallissosialistien ja fasistien karsinnasta ei tilastojen valossa näytä myöskään pitävän paikkaansa. Karsiutuneiden ja omaehtoisesti pois jättäytyneiden hakijoiden joukossa sekä IKL:n että kansallissosialistien osuus on pienempi kuin SS-joukkoihin palvelukseen astuneiden keskuudessa. Merkittävää fasistien karsintaa ei siis suoritettu, vaan IKL:n mies tai natsi saattoi karsiutua siinä missä muutkin hakijat esimerkiksi parin puuttuvan sentin tai liian nuoren iän vuoksi, ei poliittisen mielipiteensä perusteella. Fasistinen poliittinen kanta näyttää olleen lähinnä meriitti SS-joukkoihin pääsyn kannalta”, sanoi Swanström.

Tilastoilla voidaan valehdella, ja Mauno Jokipiin tapa kirjoittaa suomalaisen SS-liikkeen historiaa on räikeä esimerkki siitä. Jokipiin valinta käyttää SS-aseveljet ry:n jäsenkortistoa näyttäytyy tarkoitushakuisena yrityksenä peitellä vapaaehtoisjoukon fasistista luonnetta.

Palvelussitoumusten mukaan perinteiset puolueet olivat hyvin heikosti edustettuina SS-miesten keskuudessa. Ne keräsivät seuraavanlaisen kannatuksen:
Kokoomus 59 (5 %)
Maalaisliitto 11 (0,9 %)
Edistyspuolue 5 (0,4 %)
Ruotsalainen kansanpuolue 3 (0,3 %)
Sosiaalidemokraatit 2 (0,2 %).


kari.naskinen@gmail.com