Hegelin valtiofilosofiaa käytettiin aikoinaan myös totalitarismin oikeuttamiseen. Hegeliläisyyttä tutkinut filosofi Lauri Kallio sanoi seminaarissa, että toisen maailmansodan ja natsismin takia syntyi yrityksiä nähdä jatkumo Hegelin vahvasta valtiokäsityksestä preussilaiseen militarismiin ja edelleen Hitleriin ja natsi-Saksan nousuun. Myös Neuvostoliitossa esitettiin teoria Hegelistä fasismin esi-isänä.
Jos ei nyt fasismin, niin kevyemmin ilmaistuna totalitarismin oppi-isänä Hegeliä joka tapauksessa pidetään. Näin siksi, että Hegel konkretisoi valtion aseman ja asetti sen kansalaisyhteiskunnan yläpuolelle. Tämä tietenkin on jälkijättöistä polemiikkia, koska totalitarismia ei vielä Hegelin aikana ollut keksitty. Sitä paitsi hyvä valtio oli Hegelille hyvin organisoitu, yksilöä suojaava kokonaisuus, joka tuotti rauhaa ja rikkautta ja jossa ihmiset voivat elää siviilielämäänsä rauhassa. Valtion suojaamaan siviilielämään kuului esimerkiksi perhe ja yksityisomaisuus, mutta hegeliläisen valtion tehtävä ei ollut pääomien suojeleminen tai hallinnoiminen.
”Hegelin kuoleman jälkeen syntyi ajatus Hegelistä jonkinlaisena Preussin hovifilosofina ja Hegelin kriitikot kytkivät tämän vanhan argumentin 1900-luvulla Preussin militarismiin ja sittemmin fasismin nousuun ja toisen maailmansodan syttymiseen”, sanoi Kallio.
Kallion ja toisen Hegel-tutkijan Susanna Lindbergin mukaan pohjoismainen hyvinvointivaltiokin on monella tapaa hegeliläinen projekti. Vaikka Hegel ehti kuolla ennen teollistumisen pääsemistä vauhtiin, Hegel näki tarpeen säädellä kapitalismia.
”Kaupankäynti tapahtui lähtökohtaisesti kansalaisyhteiskunnan piirissä, mutta kansalaisyhteiskunta yksin oli riittämätön. Valtio tarvittiin tasapainottamaan ihmisten itsekkyyttä”, sanoi Kallio.
”Hegel katsoi valtion tarjoaman suojan ja sen luoman ihmisten yhteyden välttämättömäksi yksilönvapaudelle. Silti esimerkiksi hegeliläisyyttä vahvasti edustaneelle J. V. Snellmanille suomalaisen kansallisvaltion perustaminen ei ollut keskeistä. Snellmanin ajatus ei ollut irrottaa Suomea Venäjän valtionyhteydestä, vaan hän oli kiinnostuneempi kansakunnan kehittämisestä, jonka hän uskoi olevan mahdollista Venäjän yhteydessä.”
Snellmanin ensimmäinen filosofinen päätyökin liittyi Hegelin, se oli saksaksi laadittu ”Persoonallisuuden idean spekulatiivisen kehittelyn yritys” (1841), kannanotto Keski-Euroopassa käytyyn Hegel-keskusteluun. Kallion mukaan Snellman oli suorastaan ”Hegelin lumoissa ja hyväksyi Hegelin filosofian perusteesit kritiikittä, eikä kyennyt ennakoimaan Hegelin filosofian kriisiä 1840-luvulla.
Snellmanin vaikutuksen vuoksi Hegel säilytti asemansa Suomessa, jossa Hegeliä luettiin paljon pidempään kuin esimerkiksi Hegelin kotimaassa Saksassa. Suomessa snellmanilais-hegeliläistä on ollut koulutuksen merkityksen korostaminen, taustalla on snellmanilais-hegeliläinen ajatus vahvasta kansallisesta kulttuurista, jota kannattelee laaja kansansivistys.
Nyt meillä on sitten liberalistinen valtiokäsitys, jossa Sipilän hallituksenkin ideana on, että valtion vaikutusvaltaa ja roolia vähennetään. Tämä ideologia on haastanut hyvinvointivaltion. Tampereen seminaarissa todettiin, että liberalismi on suurista länsimaisista aatteista ainoa, jolla ei ole hegeliläistä juurta. Sen juuret ovat mm. ennen Hegeliä eläneen John Locken (1632 - 1704) ajattelussa.
Susanna Lindberg sanoi, että nykyistä sääntelyn purkamista kannattavan liberalismin ja hyvinvointivaltioajattelun eroa voi ymmärtää, kun ymmärtää 1700-1800-luvuilla syntyneiden ajatteluperinteiden eron: liberalismin lähtökohdat ovat täysin erilaiset kuin hegeliläisillä ajatuksilla. Liberalisti lukee Hegeliä siten, että Hegel on valtiofilosofi, jonka filosofia on johtanut totalitarismiin ja että Hegel on halunnut valtiokoneiston, joka rusentaa yksilöt ja estää heidän itsensä toteuttamisen. Kun taas hegeliläinen lukee liberalismia, hän näkee siinä ajatusmallin, jossa ihmiset ovat erillisiä eikä selitetä, missä on yhteisyyden alue.
kari.naskinen@gmail.com
