Capuan nautintoihin on vaarallista jäädä

Noin 2200 vuotta sitten elänyt muinaisen Karthagon sotapäällikkö Hannibal Barka on ollut historian yksi suurimmista strategia- ja taktiikkaneroista. Ainakin yhden erehdyksen hän kuitenkin teki odotellessaan lopullisen iskunsa tekemistä Rooman kaupunkiin. Hannibal jäi talven yli Campanian maakunnassa olevaan Capuan kaupunkiin odottaen lisäjoukkoja Afrikasta, mutta niitä ei tullut ja Rooma jäi valloittamatta. Tästä Hannibalin vetkuttelusta on jäänyt elämään sanonta ”Capuan nautinnoista”, joiden pariin sotapäällikkö nukahti liian pitkäksi aikaa. Ranskan kielessä tällaisesta on sanonta, kun tarkoitetaan ihmisen tuudittautumista liian helppoon elämään: ”s´endormir dans les délices de Capoue”.

Sotaherroista en tällaisia asioita muuten tunne, mutta Hannibal tuli nyt vastaan roomalaisen historioitsijan Titus Liviuksen laajan Ab urbe condita -teoksen (27 - 9 eKr.) siinä suomennetussa osassa, jossa Kaupunkien muurit järkkyvät (Basam, 2025). Suomesta kuitenkin on tuttu tapaus se, kun Suomi menetti Viipurin katastrofaalisesti panematta tikkua ristiin. Syyllisiksi tähän löperyyteen on mainittu ainakin kenraali Eric Heinrichs, kenraalimajuri A.F. Airo, eversti Valo Nihtilä, eversti Armas Kemppi, majuri Kurt Bäckman ja joitakin pienempiä nilkkejä, eikä syytön tietenkään ollut myöskään Mannerheim, joka oli koko revohkan pomo.

Joskus myöhemmin tullaan tarkkaan analysoimaan sekin, mitä munauksia Putin, Zelenskyi ja Trump sota- ja rauhanneuvonantajineen tekivät 2020-luvulla. Oliko Moskovassa tipahtanut ikkunasta päteviäkin miehiä, oliko Zelenskyin suosikki- ja korruptiojärjestelmä nostanut johtoon vääriä miehiä ja oliko Trumppi vain pellesirkuksen pääklovni?

Hannibal joka tapauksessa oli Capuasta huolimatta kova ukko. Otsikkokuva on englantilais-ranskalaisesta dokumenttielokuvasta Hannibalin Alppien ylitys (2018), joka tuli televisiosta, mutta ei enää löydy Yle Areenasta. Se kertoi siitä valtavasta operaatiosta, jossa Hannibal johti 30 000 sotilastaan, 9000 hevosta ja 37 norsua Alppien yli Pohjois-Italiaan Rooman imperiumia vastaan. On esitetty paljon epäilyksiä koko asian todenperäisyydestä, mutta todisteita epätodesta ei ole löytynyt. Paljolti oli kyse siitä, mitä reittiä Hannibal vuoriston ylitti, ja ainakin historioitsija Polybioksen 158 eKr. laatima tuore selonteko tuki Hannibalin norsureissua.

Hannibal voitti useita taisteluita, kuten Trebian, Trasimenejärven ja Cannan taistelut aiheuttaen roomalaisille isoja tappioita. Kahden puunilaissodan jälkeen Hannibal kuitenkin luopui sotatehtävistä ja ryhtyi poliitikoksi Karthagossa, mutta teki lopulta itsemurhan välttääkseen joutumisen roomalaisten vangiksi ja ”vapauttaakseen roomalaiset pelosta”, kuten Hannibal itse sanoi.

Outo sana tämä puunilaissodatkin, mutta Maija-Leena Kallelan ja Ylermi Luttisen suomentamasta kirjasta selviää, että puunilaisilla tarkoitetaan karthagolaisia, jotka polveutuvat pääosin foinikialaisista siirtolaisista. Sana puunilainen on suomen kielessä tullut puunilaista latinan kielessä tarkoitettavasta Poenus-sanasta. Poenus taas on peräisin kreikan sanasta Phoinix (Φοῖνιξ), joka tarkoittaa foinikialaisia. Tämä nyt suomeksi käännetty kirja on jo seitsemäs osa Titus Liviuksen Ab urbe condita -historiateoksesta. Kai näitä asioita aikoinaan koulussa käytiin läpi, mutta kertaushan on opintojen äiti, koska välillä on oltu kuin Ellun kanat Capuassa. Toiset kotkottivat myös kesällä 1944 Viipurissa ja Mikkelissä.

kari.naskinen@gmail.com