Sekin on nyt kokeiltu, Facebook. Eilen liityin ja tänä aamuna erosin. Erikoinen systeemi. Eilispäivän aikana ehdin päästä mukaan sellaiseen Facebook-kimppaan, jossa olivat lapseni ja pari muuta lähisukulaista. Sitten klikkailin ns. kavereikseni joitakin muitakin, ja päivän mittaan alkoi tulla lisää pyyntöjä päästä kaverikseni. Ei siinä mitään, sehän tuntui hauskalta. Yksi pikkuserkku Kanadastakin oli jo mukana, ja hänelle suunnittelin kirjoittavani jotakin jääkiekosta.Facebook on varmaan tehokas väline esimerkiksi vaaleja lähestyville poliitikoille, siitä on ehkä apua järjestötyössä jne. Tällaisena tavallisena talliaisena hoksasin kuitenkin jo illalla, että eihän tässä ole mitään järkeä. Jos vaikka kysäisisin Facebookissa, että mitenkäs ne lastenlasten ekat joulumyyjäiset koulussa menivät, niin mitä tuollainen viesti kenellekään muulle kuuluu. Tai jos alkaisin Sirkku Hildénin, Mika Karin ja Eero Vainion kanssa pohtia vaalikampanjoiden ydinasioita, tai Rehti-Pepen kanssa ryhtyisimme suunnittelemaan vallankumousta, niin hölmöähän niitä asioita muiden on lukea.
Siispä lopetin Facebook-harrastukseni. Onhan minulla puhelin, sen tekstiviestisysteemi ja sähköposti, joiden avulla asiani hoidan. Nyt keskityn taas IS Liigapörssiin, jossa on vastaavanlainen keskustelupalsta, mukana sukulaisia ja asia kaikille yhteinen. Nyt täytyy vain se Kanadan-serkku saada mukaan. Joulukortit pitää myös kirjoittaa.
kari.naskinen@gmail.com
