New York on nyt New Rome. Sen futuristinen arkkitehti Cesar Catalina on sivistynyt mies, joka sujuvasti lausuu Hamletin pitkän Ollako vai eikö olla -monologin. Francis Ford Coppolan Megalopolis (2024) on myös megaluokan elokuva, jossa viitataan jatkuvasti klassisiin kirjallisiin lähteisiin. Catilinassa on selvästi Coppolaa itseään, vaikka tässä hahmossa on myös kielteisiä puolia – tai ehkä ne ovat vain tuloksia epäonnistumisista, jotka ovat muiden aiheuttamia.
Elokuvan julisteessa on Megalopolis-sanan alapuolella pienellä tekstillä A Fable. Tämä satu perustuu vanhan Rooman valtakunnan kertomukseen, jossa on yhtymäkohtia nykyaikaan: vallan-, maineen- ja rahanhimo on edelleen samanlaista kuin muinaisilla roomalaisilla. Elokuvan New Rome on samassa asemassa kuin oli vanha Rooma, ja kuten elokuvan yhdessä repliikissä sanotaan, kun Roma kaatuu, kaatuu kaikki.
Elokuva alkaa tämän näkökulman vahvistamisella: ”Amerikan tasavaltamme ei ole juurikaan erilainen kuin vanha Rooma. Voimmeko säilyttää menneisyytemme ja kaiken sen ihmeellisen perinnön vai lankeammeko mekin, kuten vanha Rooma, muutaman miehen kyltymättömän vallanhimon uhreiksi.”
Monimutkaisten vaiheiden kautta tullaan tarinan loppuvaiheisiin, jolloin Catilinan vallanhimoinen serkku Clodio Pulcherina villitsee kansaa populistisella puheellaan kannonnokassa, jonka katkaisupintaan on jäänyt tai siihen on tehty hakaristiä muistuttava kuvio. Hetken kuluttua nähdään parin sekunnin filminpätkät Hitleristä ja Mussolinista, ja lopulta väkijoukko tappaa MAGA-hahmo Clodion ja ripustaa ruumiin roikkumaan pää alaspäin, kuten tehtiin myös Mussolinille.
Crassus National Bankin johtajaa esittää John Voight, jonka Donald Trump on nimittänyt erikoislähettiläikseen Hollywoodiin yhdessä Mel Gibsonin ja Sylvester Stallonen kanssa.
Vaikka Francis Ford Coppola on elokuvauransa lisäksi viininviljelijä Kalifornian maaseudulla, kaupunkien merkitystä hän tässäkin elokuvassa korostaa. Catilina puhuu ja toimii sivistyksen puolesta, ja sivilisaatiohan tarkoittaa kaupunkimaista asutusta, joka latinan kielen civilisatio-sanan mukaisesti tarkoittaa kehittynyttä yhteiskuntajärjestelmää. Se vain yllättää heti elokuvan alussa, että Catilina räjäyttää köyhien perheiden ison kerrostalon matalaksi tehdäkseen tilaa modernin kaupungin Megalopolis-hankkeelleen.
Catilina on saanut merkittävän aseman New Romen kunnallishallinnossa, jossa hän johtaa koko kaupunkisuunnittelua. Tähän asemaan hän on noussut kovalla maineellaan keksittyään tai löydettyään maagisen megalon-materiaalin. Sen syntyhistoriaa ei enempää selitetä, ehkä aine on tullutkin avaruudesta, mutta ihmeellistä se joka tapauksessa on. Se on rakennusmateriaalina miljoona kertaa vahvempaa kuin teräs ja betoni, se on aluksi virtaavassa muodossa, ja vahvuusominaisuuksiensa lisäksi sitä voi hyödyntää lääketieteessä solujen ja minkä tahansa uusimisaineena, taitaa olla ikuisen elämän eliksiirikin. Nobelin palkinnonkin Catilina on megalonista saanut.
PITÄÄ ESITTÄÄ
MIELUITEN PAHISTA
Suurimmalta osaltaan Cesar Catilina pyrkii hyviin ratkaisuihin. Vastapuolella on kuitenkin koko ajan isoja esteitä. Kaikkia vuorosanoja en saanut ylös, mutta joku esimerkiksi sanoo, että jos näyttelee hyvistä, ei maailma ota tosissaan, joten kannattaa ehdottomasti esittää pahista. Coppolan satu onkin täynnä pahoja ihmisiä, eikä useimpien tarvitse edes näytellä pahuuttaan: korruptoituneita poliitikkoja, tunteettomia kapitalisteja, irstailevia eliittejä, kaikenlaisia huijareita, tyhjäpäisiä somejulkkiksia ja muita ylimielisiä kuvatuksia. Yhteistä heille on rikkaus. Taisi olla jossain tällaisessa yhteydessä, kun Catilina mainitsi 200 vuotta sitten eläneen filosofirunoilija Ralph Waldo Emersonin, joka kirjoituksissaan toisti ajatusta, että sivilisaation materialistinen kehitys voi johtaa henkiseen tyhjyyteen.
Elokuvien katsominen dvd:ltä onkin siinä mielessä kätevää, että laitteen voi pysäyttää ja kirjoittaa asioita talteen. Sen sijaan tässäkin elokuvassa on sama suomennostekstien ongelma, kuten kaikissa muissakin elokuvissa: esitettävien laulujen sanoja ei tekstitetä kuvaruudun alareunaan. Nyt esimerkiksi Vestan neitsyet laulavat pitkän kappaleen ilman tekstitystä; ei ole niin, että Coppola on huvikseen pannut elokuvaan tällaisen täytenumeron, vaan kyllä laulun tekstillä jokin merkitys on.
Cesar Catilina on ihmemies, joka pystyy pysäyttämään muutakin kuin dvd:n, nimittäin ajan kokonaan. Tällä kummallisella tempulla en ymmärrä olevan mitään varsinaista tekemistä elokuvan juonen kanssa. Pelkkää scifiä eivät tapahtumien puitteet kuitenkaan ole. Ulkoisesti näyttää, että oltaisiin jokseenkin tämän päivän New Yorkissa, jossa Catilina asuu Chrysler Buildingin kattohuoneistossa, paitsi että Catilinan autona on Citroen DS, jonka tuotanto loppui jo 1970-luvulla. Avaruudessa taas lentää yhä yksi CCCP-satelliitti. Saturnalia-juhlassa puolestaan esiintyy Elvikseksi pukeutunut laulaja pidelleen käsissään mikrofonia ja isoa Yhdysvaltain lippua. Elokuvan lopussa Catilinan projekti Megalopolis näyttää valmiilta, kun Catilina oli saanut siihen taloudellista tukea pankkiirisedältään Crassus III:lta.
Tätä elokuvaa on haukuttu paljon. Maailman huonoimman elokuvan Golden Raspberry -palkinnonkin se sai. Kun en kuitenkaan ole elokuva-arvostelija enkä kuluttajanvalistaja, kirjoitan vain omasta puolestani, ja Megalopolis on kyllä mielenkiintoisimpia ja vaativimpia katsottavia pitkään aikaan. Viime yönäkin meni tuntikaupalla valvomisen puolelle sen takia. Samalla tuli mieleen Fritz Langin Metropolis (1927), joka urbaanin dystopian ohella kuvaa vallanjaon ja luokkajaon yhteiskuntamoraalisia isoja ongelmia. Langin elokuvan kaupunkikuvatkin ovat kuin suoraan nykyajan New Romesta.
Megalopoliksen lipunmyyntitulot ovat olleet todella huonot, mutta onneksi elokuvia tehdään edelleen muillakin perusteilla. Ensi-iltaesityksestäkin lähti viisi katsojaa pois kesken kaiken. Mutta ei väliä, sillä ämä on merkittävä, suuri elokuva, jonka arvo nousee vielä korkealle. Vai miten:
Jalompaa onko hengen kärsiä
Kaikk´ inhan onnen iskut kestää sekä nuolet
Vai käydä miekkaan tuskain merta vastaan,
Lopettain kaikki? - Kuolla, - nukkua.
Ken kärsis ajan ilkkua ja vitsaa.
Megalopolis:
Cesar Catilina = Adam Driver
New Romen pormestari = Giancarlo Esposito
Pormestarin tytär = Nathalie Emmanuel
Clodio Pulcherina = Shia LaBeouf
Catilinan kuljettaja = Laurence Fishburne
Catilinan äiti = Talia Shire
Vesta Sweetwater = Grace VanderWaal
Nush Berman = Dustin Hoffman
kari.naskinen@gmail.com
