Kuulostaa oikealta. Mutta missä on se politiikka, minkä perusteella ihmiset vaaleissa äänestävät?
Nykyisin seurataan tarkasti erilaisia kilpailukykytilastoja, joissa valtiot on pantu paremmuusjärjestykseen. Yhtä tärkeinä pidetään kansainvälisten luokituslaitosten tuomioita siitä, ollaanko AAA- vai BBB-luokassa.
Uusimmassa Ulkopolitiikka-lehdessä (3/2016) todetaankin, että poliittinen kenttä on sumentunut ja puolueet menettäneet uskottavuutensa. Tutkijoiden mukaan länsimaiset demokratiat ovat ajautuneet tilanteeseen, missä päätösvalta on siirtynyt mm. kansainvälisille lainoittajille, suuryrityksille ja EU:n eri tasoille. Puoluetoiminnassa olevien ihmisten määrä on merkittävästi vähentynyt, ja äänestäjät seuraavat ikään kuin katsomosta kuinka kansanedustajat esittävät tekevänsä suvereeneja päätöksiä.
UP-lehti: ”Kun globalisaatiosta on tullut päämäärä sinänsä, on politiikan toimivuutta alettu mitata sillä, kuinka hyvin hallituksen päätökset edistävät valtion menestymistä globaalissa kilpailuissa. Pääasia on pitää korot tasaisina ja kansainvälinen rahoitus vakaana sekä houkutella ulkomaisia investointeja.”
Ei ihme, että oikeusministeriön tutkimuksen mukaan vain kolmasosa suomalaisista katsoo ymmärtävänsä politiikkaa hyvin. Eivätkä puolueet tunnu enää tietävän, keitä niiden pitäisi edustaa. Pahiten hakoteillä on perussuomalaisten puolue, joka on täysin kadottanut otteensa sitä viime vaaleissa äänestäneestä kansanjoukosta.
Tämä on yllättävää, koska juuri nyt populistipuolueella olisi elämänsä tilaisuus panna vanhat puolueet ahtaalle. Puheenjohtaja Timo Soini kuitenkin hoitaa tilannetta henkilökohtaiselta kannaltaan ja käyttää hyväkseen elämänsä tilaisuuden olla neljä vuotta peräti ulkoministerinä.
Vanhempi tutkija Giorgios Katsambekis Aristoteleen yliopistosta Thessalonikista kirjoittaa UP-lehdessä, että populistipuolueilla on täytettävänään ”edustuksellinen aukko”, mutta Soinin puolue ei tätä aukkoa enää pyrikään tilkitsemään.
Tästä on osoituksena se, että persujen kannatus on nopeaa vauhtia pudonnut alle kymmenen prosentin. Tätä korkeammat gallupkannatukset on tällä hetkellä 18 populistipuolueella Euroopassa.
Vaikka Suomessa tilanne onkin tällainen, populismi jyllää monessa maassa todella vahvasti. Vanhojen puolueiden pitäisi ottaa vakavasti huomioon populistien esille tuomat epäkohdat, jotka poliittinen eliitti on laiminlyönyt. Ennen kaikkea puolueiden pitäisi palauttaa globalisaatio demokraattiseen hallintaan. Muuten olemme tulevaisuudessa sellaisessa tilanteessa, että UP-lehden otsikko pitää entistä paremmin paikkansa: ”Edustuksen iluusio”.
Eikä populismia politiikassa kannata demonisoida, kuten Katsambekis kirjoittaa: ”Jos populistit sivuutetaan yleisenä pahana, mitätöidään myös liikekannalla olevat ihmiset, jotka etsivät ilmaisukanavaa kaikelle, mikä heitä huolestuttaa, turhauttaa ja suututtaa.”
Tällä hetkellä suurin suututtava asia on pakolaispolitiikka, jota populistipuolueet haluaisivat justeerata uuteen uskoon. Se ei kuitenkaan ole ainoa tällainen asia. Yksi iso asia on EU:n epädemokraattisena pidettävä päätöksenteko, mikä ohjaa valtaa pois kansallisvaltioiden kansoilta.
kari.naskinen@gmail.com
