Jouko Heinonen ja Päijät-Häme

Pääsiäisen alla vaikeaan sairauteen menehtynyt museoneuvos Jouko Heinonen väitteli tohtoriksi elokuun lopulla 1999 Lahden aikuiskoulutuskeskuksen auditoriossa. Helsingin yliopiston humanistisessa tiedekunnassa tarkastettu ja hyväksytty väitöskirja käsittelee uuden maakunnan perustamista - "Miksi ja miten Päijät-Häme tehtiin?". Väitöskirja julkaistiin Päijät-Hämeen historiaa käsittelevän neliosaisen kirjasarjan kolmantena osana. Sarjan muutkin osat ovat Heinosen tekemiä, yhteensä 1800 sivua.

Jouko Heinonen oli syvän lahtelaisuutensa ohella myös intohimoinen Päijät-Häme-ihminen. Hän korosti aina oman Päijät-Hämeen maakunnan merkitystä myös Lahden hyvinvoinnin tärkeänä tukipilarina. Heinonen sanoikin, että Päijät-Hämeen perustaminen oli puhdas taloudellinen projekti, mikä perustui tarpeeseen hankkia tälle alueelle julkisia rahavirtoja.

Väitöskirjassaan Heinonen totesi, että Suomen liityttyä Euroopan unioniin on maakuntien merkitys Suomessakin yli sadan vuoden pohdinnan jälkeen korostunut (maakunnista tuli aluekehitysviranomaisia).

Lahden ympärille oli 1870-luvulla muodostunut kauppa- ja talousalue Pietarin radan ja Vääksyn kanavan ansiosta. Maakuntaa alettiin kuitenkin rakentaa vasta vuosisadan vaihteessa erilaisissa Lahti-keskeisissä kansalais- ja ammattijärjestöissä. Ajan mukana yhä useammalle järjestölle tuolloin Itä-Hämeeksi kutsuttu alue muodosti rekrytointi- tai piirialueen. Nimeksi keksittiin Päijät-Häme Helsingin yliopiston Hämäläis-osakunnassa jo vuoden 1930 tienoilla asikkalalaisen biologin Heikki Peltolan toveripiirissä, mutta nimen laajempi käyttöönotto alkoi vasta 1950-luvun lopulla.

Suur-Hollolan kotiseutuliitosta ja Päijät-Hämeen seutusuunnitteluliitosta (1957) alkoi kehitys kohti nykyistä maakuntaa. Seutusuunnitteluliiton syntyyn vaikutti ratkaisevasti heinolalaisen Tauno I. Saavalaisen tekemä valistustyö. Vuonna 1967 syntyi Päijät-Hämeen seutukaavaliitto ja 1968 oma maakuntaliitto, ja senkin perustamisen keskeiset syyt olivat taloudelliset. Maakuntaliiton avulla pyrittiin hankkimaan valtiolta maakunnalle taloudellisia etuuksia, jopa omaa lääniä. Samalla vastustettiin kehitysaluepolitiikkaa. Maakuntaliiton aikaansaaminen oli Heinosen mukaan Varkaudesta kotoisin olleen kaupunginjohtajan Teemu Hiltusen kuningasajatus.

Valtaosa maakunnan väestöstä oli 1960-luvulle tultaessa muuttanut tänne Karjalasta ja Savosta, eikä valtiovallan sata vuotta kansakouluissa opettama topeliaaninen yleishämäläisyys enää purrut. Vaikka esihistoriallisesta Suur-Hollolasta voitiin maakunnalle kehittää ikivanha historiallinen perustelu, voidaan Päijät-Hämeen katsoa olleen omienkin asukkaiden yleisessä tietoisuudessa vasta vuoden 1990 tienoilla.

"Päijät-Hämeen maakunnan perustaminen osoittautui keskieurooppalaisten maakuntien tavoin taloudelliseksi projektiksi, joka voitiin toteuttaa, kun väestön määrä oli kasvanut noin 200 000:een", sanoi Heinonen väitöskirjassaan.

Jouko Heinonen olisi varmaan mielihyvin seurannut sellaista kehitystä, että Päijät-Hämeen maakunnasta olisi 2010-luvulla kehittynyt yksi iso kunta. Sellaista ei kuitenkaan synny - mahtaako syntyä muuta liitosta kuin Lahti + Nastola. Harmi, ettei Teemu Hiltusta enää ole, sillä kuten Heinonen sanoi: "Hiltunen neuvoi, ohjasi ja vaikutti taustalla ja kaikesta päätellen teki sen tehokkaasti. Tämän Lahden ja Päijät-Hämeen kummisedän neuvoja olisi tarvittu kauemminkin."

kari.naskinen@gmail.com

Puoluekokousedustajat

SDP:n 42. puoluekokous järjestetään Joensuussa 27.-29. toukokuuta. Puoluekokous käyttää SDP:n ylintä päätäntävaltaa. Joka toinen vuosi pidettävään puoluekokoukseen valitaan 500 puoluekokousedustajaa demokraattisesti jäsenten keskuudesta. Lahden demarien jäsenäänestyksessä tulivat puoluekokousedustajiksi valituiksi seuraavat:

1. Ulla Juurola

2. Sirkku Hildén

3. Eero Vainio

4. Ulla Vaara

5. Jouko Pylväs

6. Pekka Komu

7. Kari Lempinen

Varaedustajiksi valittiin Eila Jokinen, Heikki Moilanen, Katja Ilmoniemi, Anneli Viinikka, Neea Similä, Pentti Vilmi ja Tomi Sairomaa.

Puoluekokous valitsee SDP:n puheenjohtajan, kolme varapuheenjohtajaa, puoluesihteerin ja puoluehallituksen muut jäsenet. Puoluekokous valitsee myös puoluevaltuuston jäsenet ja sen puheenjohtajan.

Puoluekokous päättää SDP:n politiikan linjasta. Puoluekokouspäätökset ovat pohjana mm. vaaliohjelmille ja puolueen tavoitteille hallitusohjelmaneuvotteluissa. SDP:n linja muodostuu demokraattisesti puolueosastojen ja yksittäisten jäsenten tekemistä aloitteista, puoluekokouksen niihin antamista vastauksista sekä puoluehallituksen kokoukselle valmistelemista kannanotoista ja ohjelmista. Lahdesta lähteneet aloitteet kävin läpi tällä palstalla 3.3.

kari.naskinen@gmail.com

Jäähallia aiotaan laajentaa laittomasti?

Lahden Jäähalli Oy on suunnitellut 3,7 miljoonaa euroa maksavaa laajennus- ja kunnostushanketta jäähalliin. Tarkoitus on parantaa nimenomaan Pelicans Oy:n bisneksentekomahdollisuuksia rakentamalla mm. kuusi uutta aitiota. Jo nykymuotoisen jäähallin rakentaminen palveli tätä tarkoitusta. Nyt Pelicansin puheenjohtajalla Ilkka Viljasella on silti otsaa valehdella julkisesti, että Pelicans on "ainoa urheiluseura, jota kaupunki ei subventoi" (ESS 30.3.).

Viljanen kimpaantui siksi, että kaupunginhallitus ei aivan sokkona lähtenytkään hyväksymään uutta sopimusta, jollainen on tekeillä kaupungin, Lahden Jäähalli Oy:n ja Lahden urheiluhalliyhdistyksen kesken. Kaupunginhallitus palautti eilen asian uudelleen valmisteluun ja edellyttää, että sille tuodaan jäähallin kuntoarvio ja saneeraustarpeet seuraavien kymmenen vuoden aikana sekä kustannukset hallin investointi- ja käyttömenoista (erittely kaupungille tulevista kustannuksista). Tällaiset selvitykset ovat tarpeen varsinkin siksi, että uuden sopimuksen mukaan kaupunki olisi rahoittamassa jäähallia nykyistä enemmän, ja vastineeksi tästä kaupungin omistusosuus jäähalliyhtiöstä kasvaisi 31:stä 57 prosenttiin.

Etteikö kaupunki subventoi Pelicansia? Kun kaupunki subventoi jäähallia, se on aina taloudellista tukea voittoa tuottavalle Pelicans Oy:lle. Tänä vuonna veronmaksajien kustannukset jäähallin ylläpidosta ovat:

- sähkö, lämpö, koneet ym. ylläpitokulut 235 000 euroa

- henkilöstökulut 169 000 euroa

- harjoitusvuorojen ostot jääurheiluseuroille 140 000 euroa

Sekin on syytä panna merkille, että meidän veronmaksajien omistama Lahti Energia Oy sponsoroi jatkuvasti Pelicansia. En tiedä rahamääriä, mutta asiantuntija-arvioni on, että vuotuinen tukisumma on noin 50 000 euroa.

Viljanen sanoo lehdessä, että kyse ei ole vain Pelicansista, sillä käyttäväthän jäähallia myös juniorit ja taitoluistelijat. Kyllä kyllä, mutta ne eivät tarvitse aitioita eivätkä muita bisneksentekovälineitä. Jääurheilun harrastustoiminnalle riittävät jää, kaukalon laidat ja pukuhuoneet.

Jos nuorison jääurheiluun todella haluttaisiin panostaa, olisi Lahdessa edustusjäähallin laajentamista tärkeämpää rakentaa 2-3 ulkotekojäärataa.

LAITONTA TOIMINTAA

Tampereen yliopiston kunnallisoikeuden professori Aimo Ryynänen sanoi Uutispäivä Demarissa eilen, että tilojen rakentaminen tietylle yritykselle ei ole oikeuskirjallisuuden mukaan sallittua.

"Käytännössä monet firmat eivät itse halua investoida seinien rakentamiseen ja kunnat rakentavat tiloja melkein mittatilaustyönä", sanoi Ryynänen.

Tällainen yrityksen seinien sisälle ja toiminnan sisään menevä tukeminen on kiellettyä. Tällaisesta laittomasta toiminnasta on nyt kysymys Lahden jäähallinkin tapauksessa. Ryynänen sanoi, että tällaiset päätökset jäävät kuitenkin voimaan, koska niistä ei valiteta.

Seuraavaksi Lahden urheilumafia suunnittelee Kisapuiston jalkapallostadionin rakentamista verovaroin FC Lahti Osakeyhtiölle.

kari.naskinen@gmail.com

Ritari Putin ja kuningas Berlusconi

Toveri Lenin sanoi, että taidemuodoista tärkein on elokuva. Taidemuodoista hauskin, toisten mielistä turhin, on ooppera. Vastikään olen nähnyt kaksi oikein "hauskaa" oopperaesitystä, ohjaajien pilaamia. Tampereella oli Richard Wagnerin mystisestä Lohengrin-ritarista tehty Vapahtajaa muistuttava Vladimir Putin ja Kansallisoopperassa menee parhaillaan Giuseppe Verdin Naamiohuvit, jossa Ruotsin kuningas Kustaa III on muutettu Silvio Berlusconiksi.

Varsinkin Naamiohuvit on oikea sekametelisoppa, kun teksti, näyttämökuva ja tapahtuminen ovat keskenään ristiriidassa.

Mikä sekin villitys on, että solisteja pitää istuttaa pyörätuoleihin, Tampereella kuningas Henrik Linnustaja ja Kansallisoopperassa merimies Silvano, jonka rooli on samalla muutettu sotaveteraaniksi. Siitäkö tämä johtuu, että jalkavaivainen Beckham kävi Suomessa?

Naamiohuvien alkuperäisessä libretossa Kustaa III määrää sihteerinsä Holbergin puolisoineen diplomaattitehtäviin Suomeen. Kun maailman oopperakirjallisuudessa (ulkomaisessa) on näin Suomikin mukana, niin miksi tämä kohta on pitänyt jättää nyt pois.

Verdin ja Wagnerin sävellykset eivät typeristä esitystoteutuksista kärsi, mutta eivät tällaiset modernisaatiot ainakaan hyvää oopperataiteelle tee. Onhan näitä oikeitakin nykyoopperoita, joiden kanssa nuoret radikaaliohjaajat voisivat leikkiä.

Lauantaina nähtiin Lahden Kuvapalatsissakin New Yorkin Metropolitan-oopperasta suorana lähetyksenä Ambroise Thomasin Hamlet. Jos tämä hieno ooppera joskus esitetään Suomen kansallisoopperassa, niin modernisointi varmaankin edellyttää, että Hamlet onkin prinssi Obama.

Ehkä Joonas Kokkosen Viimeiset kiusauksetkin kaipaisi ajankohtaistamista. Päähenkilönä oleva kirkonmies ei pystyisi vastustamaan kiusausta, vaan sekaantuisi pikkupoikiin, tulisi sitten synnintuskiin ja päättäisi leikkauttaa itsensä naiseksi.

Puheteatterin puolella tällaisia uustulkintoja harrastetaan paljon enemmän. Kalle Veirto voisi muokata Aleksis Kiven Seitsemästä veljeksestä salibändijoukkueesta kertovan hupailun Lahden kaupunginteatterille.

Kuvapalatsin eli Finnkinon ja Metropolitanin yhteistyö jatkuu myös näytäntökaudella 2010-11. Silloin ohjelmassa ovat seuraavat oopperat:

Wagner: Reininkulta
Musorgski: Boris Godunov
Donitzetti: Don Pasquale
Verdi: Don Carlo
Puccini: Lännen tyttö
Gluck: Ifigeneia Tauriissa
Donizetti: Lucia di Lammermoor
Rossini: Veijarikreivi
Tshaikovski: Capriccio
Verdi: Trubaduuri
Wagner: Valkyyria

kari.naskinen@gmail.com

Ryhtiä Tradekaan!

Tradekan vaalien postiäänestys päättyy tänään. Valitaan osuuskunnalle uusi edustajisto. Toivottavasti kysymyksessä on muukin kuin vanhan perinteen muodollinen jatkaminen. Tämä toivomus on aiheellinen siltä pohjalta, mitä tapahtui viime vuoden lopulla, kun Euromarketteja alettiin myydä. Edustajiston jäsenet saivat vasta lehdistä lukea, että Suomen Lähikauppa Oy oli päättänyt myymisistä, ensin Porissa, sitten Tampereella. Nyt jo kuusi Euromarkettia on siirtynyt porvarillisen S-ryhmän omistukseen.

Myyntiuhan alla on todennäköisesti myös Lahden Euromarket, joka syyskuussa 1992 avattiin Eka-marketin seuraajaksi. Silloin lehdissä luki, että oli avattu ”Suomen ensimmäinen eurooppalainen hypermarket”. Nimi Euromarket oli ostettu kauppias Jorma Ihatsun Euromarket Oy:n konkurssipesältä. Ihatsun vanhan Euromarket-konsernin yhtiöitä olivat mm. Valintatalo, Fotoyks, Kehä-Siivous ja Juniorimainos.

Mitä virkaa on edustajistolla, jota ei edes informoida tehtävistä yrityskaupoista? Olkoonkin, että Suomen Lähikauppa Oy:n pääomistaja on ruotsalainen pääomasijoittaja IK Investment Partners, niin Tradekan omistusosuus on silti 16 prosenttia. Kyllä Tradekan edustajistolla pitäisi jonkinlainen sananvalta yhtiössä olla.

Suomen Lähikauppa Oy:llä on vielä 19 Euromarkettia. Samoin on 546 Siwaa ja 181 Valintataloa. Lisäksi Tradekalla on hotelli- ja ravintolatoimintaa harjoittava Restel, joka teki viime vuonna erittäin hyvän tuloksen.

Punapääomalla oli huonot puolustajat edelliselläkin kerralla, kun niitä olisi tarvittu. Konkurssia ei sentään syksyllä 1993 tullut, mutta ei paljon muutakaan. KOP ja SYP olivat yrittäneet ajaa Eka-yhtymää konkurssiin osin ideologisista syistä: punapääoman iso linnake olisi haluttu nurin. Nämä kriittiset vaiheet Ekan ympärillä kuvataan seikkaperäisesti fil.tri Jorma Kallenaution laajassa historiateoksessa Lamasta uuteen nousuun – Eka-yhtymän ja Tradeka-yhtymän historia 1983 - 2008 (SKS, 2009). Kallenautio on vetänyt yhteen niitä syitä, mitkä johtivat Ekan vaikeuksiin. Yksi merkittävä oli, että edistysmielisen osuustoimintaliikkeen ja koko punapääoman rakenteita puolustamaan kykeneviä tahoja ei lamavuosina ollut. Eka ei kuulunut mihinkään ns. finanssileiriin. Punapääoman yrityksillä ei ollut omistuksia vaikutusvaltaisissa pankeissa, eikä pankeilla ollut omistuksia Ekassa.

Vasemmistopuolueistakaan ei ollut Ekan puolustajiksi tai auttajiksi ahdingossa. Merkillepantavaa tästä näkökulmasta oli varsinkin SDP:n matala profiili Ekan suhteen. Sosialidemokraattien helsinkiläinen johtokin oli perinteisesti enemmän Elanto- kuin Eka-henkistä.

Kun Ulf Sundqvist oli eronnut SDP:n puheenjohtajan tehtävästä, hänen seuraajansa Paavo Lipponen ei taustaltaan omannut yrityselämän näkökulmaa eikä puoluejohdolla muutenkaan riittänyt tahtoa määrätietoisiin toimiin tällä alueella.

Kuvaavaa oli, että Ekan kurja tilanne ei tullut puoluehallituksessa kertaakaan esille ennen kuin 21.10., jolloin Eka oli jo haettu yrityssaneeraukseen. Yrityssaneeraus käynnistyi 22.10.

Tuolloin elettiin niitä aikoja, jolloin Suomessa alkoi puhaltaa voimakas oikeistopoliittinen tuuli. Kallenaution mukaan Eka-yhtymän osuustoiminnallinen liiketoiminta sopi huonosti senhetkiseen talouselämässä suosittuun monetaristis-uusliberalistiseen talouskäsitykseen: ”Punapääoman linnakkeiden sortuminen sopi mitä parhaiten vahvassa nousussa olevan uusliberalistisen markkinatalouden yleiseen henkeen. Intohimoja työväen yritystoiminnan nujertamiseksi oli ilmassa paljon. Punapääoman häviöllä ajateltiin myös vahvistettavan kuilun partaalla olevaa sinivalkoista pääomaa.”

Sille ei kuitenkaan ole ollut minkäänlaisia esteitä, että porvarillinen S-osuuskauppa on saanut paisua kuin pullataikina. Kunnallisessa kaavoituspelissä S-ryhmä on ollut ylivoimainen voittaja. Osuuskauppa Hämeenmaatakin on hyysätty kuin omaa lasta.

Poliittinen tuuli on nyt samansuuntainen ja entistä voimakkaampi. Tradekan edustajisto ei tuulen suuntaa pysty muuttamaan, mutta yrittäisi edes sen verran, ettei E-liike kokonaan loppuisi. Vai joko meidän on vaihdettava Ykkösbonus-korttimme Osuuskauppa Hämeenmaan vihreisiin kortteihin?

Jää sekin nähtäväksi, minkä kannan Tradekan tuleva edustajisto ottaa, kun melko varmaa on, että jossakin vaiheessa nousee esille myös osuuskunnan muuttaminen virtaviivaisemmaksi osakeyhtiöksi. Vai kysytäänkö kantaa ollenkaan?

kari.naskinen@gmail.com

Tarve luokkakantaiseen taisteluun kasvaa

Porvarit ovat pääministeri Matti Vanhasen ja Elinkeinoelämän keskusliiton johdolla vaatimassa, että työläisten lakko-oikeutta rajoitettaisiin. Vastakkainasettelun vastapuolelta voi toisaalta sanoa, että lakko-oikeutta voisi hyödyntää nykyistä tehokkaammin. Kun kerran globaalissa maailmassa eletään, niin mikseivät lakotkin voisi olla globaaleja. Tämä tarkoittaisi lähinnä sitä, että kansainvälinen ay-liike ottaisi käyttöön kansainväliset tukilakot. Tosiasia nimittäin on, että luokkakantaisen, taistelulle perustuvan ay-liikkeen tarve ja mahdollisuudet kasvavat kapitalismin kriisin myötä.

Pari viikkoa sitten Suomessa kävi rakennusaloja käsittävän kansainvälisen liiton UITBB:n puheenjohtaja John Sutton, joka sanoi, että vanhat keinot eivät enää tepsi. Kolmikantasopimisella ja konsensuspolitiikalla ei pystytä säilyttämään edes nykyisiä saati parantamaan työläisten asemaa.

Suttonin mielestä Kreikka on hyvä esimerkki siitä, miten työläiset voivat taistella omien etujensa puolesta ylikansallisten yhtiöiden valtaa vastaan. Vaikka paikallinen tilanne vaihtelee, on työelämässä myös globaaleja trendejä. Tämän hetken suurimmat maailmanlaajuiset haasteet liittyvät Suttonin mukaan ennen kaikkea eräänlaiseen piiloyrittäjyyteen ja vierastyövoiman riistoon. Piiloyrittäjyydellä Sutton viittasi siihen, miten työntekijä houkutellaan työllistämään itse itsensä. Näin työnantaja voi ulkoistaa työntekijälle mm. työttömyys- ja eläketurvaa sekä kiertää muita työsuhteen velvoitteita.

”Toinen trendi on alipalkatun vierastyövoiman tuonti esimerkiksi Virosta Suomeen tai Indonesiasta Australiaan. Epätoivoisia työläisiä painostetaan tekemään työtä huonoilla työehdoilla”, sanoi Sutton.

Kun Vanhanen ja EK nyt puhuvat lakko-oikeuden rajoittamisesta, niin yhtä hyvin voisi vastakkainasettelun vastapuolelta todeta, että juuri nyt ei ole sopiva ajankohta irtisanoa ihmisiä, juuri nyt se olisi inhimillisesti katsoen sopimatonta, juuri nyt olisi kohtuutonta lihottaa aasialaisten ja amerikkalaisten ökyrikkaiden eläkeläisten rahapussia.

Tähän asiaan kiinnitti huomiota hämeenlinnalainen Petteri Sihvonen sosiaalidemokraattien Viikko-Hämeessä: ”On kummallista, että irtisanomiset ovat milloin tahansa välttämättömiä ´kokonaisedun nimissä´, mutta lakkoilu on sopivaa vain harvakseltaan, jos koskaan.”

Sihvonen on harkitsemassa eduskuntavaaliehdokkuutta. Saa ainakin minun kannatukseni – ja jos lahtelainen Eero Vainio lähtee ehdokkaaksi, niin sitten meillä olisi Hämeen vaalipiirissä kaksi vasemmistolaista demariehdokasta.

kari.naskinen@gmail.com

Juhamatti Aaltonen ei mahdu kymmenen parhaan joukkoon

Lahden jääkiekkopiireissä on kovasti hehkutettu sitä, että Pelicansin Juhamatti Aaltonen (kuva) saavutti SM-liigan runkosarjassa maalikuninkuuden, tasaluvuin Jokerien Jukka Hentusen ja Tapparan Jonas Enlundin kanssa. Aaltonen teki 58 ottelussa yhteensä 28 maalia. Tällä maalimäärällään Aaltonen ei kuitenkaan ole Lahden kaikkien aikojen tilaston kärjessä. Kaudella 1982-83 Erkki Laine teki 41 maalia ja kaudella 1983-84 29 maalia. Kaudella 1980-81 Richard Grenier teki myös 29 maalia.

On myös otettava huomioon ottelumäärät. Kun Laine teki nuo 41 maaliaan, pelattiin SM-liigan runkosarjassa vain 36 ottelua. Laineen ottelukeskiarvo oli 1,14 maalia/ottelu. Aaltosella se oli nyt vain 0,48. Kaikkien aikojen parhaat ottelukeskiarvot Lahdessa:

1,14 (41 maalia, 1982-83) Erkki Laine
0,81 (29 maalia, 1980-81) Richard Grenier
0,78 (29 maalia, 1983-84) Erkki Laine
0,72 (26 maalia, 1976-77) Erkki Laine
0,72 (26 maalia, 1979-80) Markku Hakulinen
0,72 (26 maalia, 1981-82) Markku Hakulinen
0,68 (15 maalia, 1968-69) Lauri Mononen
0,67 (24 maalia, 1978-79) Yrjö Hakulinen
0,64 (28 maalia, 1990-91) Oldrich Valek
0,56 (20 maalia, 1978-79) Markku Hakulinen
0,56 (20 maalia, 1980-81) Olavi Niemenranta
0,52 (25 maalia, 1993-94) Tommy Kiviaho
0,50 (22 maalia, 1990-91) Erkki Laine
0,50 (22 maalia, 1990-91) Erkki Mäkelä
0,48 (28 maalia, 2009-10) Juhamatti Aaltonen

Lahtelaisjoukkueiden kaikkien aikojen mestaruussarja- ja SM-liigatilaston pistepörssissä nousi Kauppila kymmenen parhaan joukkoon. Kärkimiesten listalla sijoituksiaan paransivat Jantunen ja Latvala (suluissa Lahdessa pelatut kaudet):

185 + 124 = 309 (8) Erkki Laine
103 + 185 = 288 (8) Hannu Koskinen
121 + 116 = 237 (9) Harri Toivanen
79 + 147 = 226 (6) Marko Jantunen
83 + 108 = 191 (6) Yrjö Hakulinen
82 + 100 = 182 (5) Tommi Turunen
109 + 72 = 181 (5) Markku Hakulinen
52 + 122 = 174 (8) Jan Latvala
46 + 125 = 171 (11) Toni Koivunen
69 + 101 = 170 (8) Jari Kauppila

Lahden kaikkien aikojen jäähytilastossa Sihvonen vahvisti huonoa asemaansa tilaston kärjessä (suluissa Lahdessa pelatut kaudet):

635 (6) Kari Sihvonen
413 (4) Sami Helenius
358 (4) Leo Komarov
357 (8) Toni Saarinen
334 (8) Jari Kauppila
288 (9) Erik Kakko
283 (10) Harri Nyman
271 (11) Toni Koivunen
228 (7) Jussi-Antti Reimari
250 (7) Jesse Saarinen

Mihin palautan Litti-pinssin?

Entisenä Reippaan miehenä hävettää nykyisen Reippaan toiminta Jari Litmasta kuvaavaa patsasta koskevassa asiassa. Litmanen on Mestarien liiga -tasoa oleva pelaaja (liigan paras maalintekijä 1995-96, maailman kolmanneksi paras jalkapalloilija 1995), mutta nyt aiotaan panna Litmasen patsaan tekijäksi piirisarjatason harrastelija.

Satu Loukkola on kovan tason ammattitaiteilija, jonka luonnokset veistokseksi ovat erinomaisia. Nyt julkisuudessa nähdyt kuvat patsasharrastelija Reijo Huitun kilpailevasta amatöörityöstä ovat karmeita. Luonnossa Huitun pienoisveistoksen nähneeltä alan asiantuntijalta kuulin, että siinä ovat ihmisen eri ruumiinosien mittasuhteetkin vääriä, ja pelaajan asento Hiutun patsaassa on pökkelömäinen.

Kun en muista, keneltä ostin aikoinaan alkuperäisen patsashankkeen tukemiseksi tehdyn pinssin, kysyn jos joku tietää, mihin voin pinssin palauttaa. En halua olla laatikossa olevan pinssin vertaa tekemisissä patsaspelleilyn kanssa.

kari.naskinen@gmail.com

Vuoden paras taidenäyttely Lahdessa

Uskallan näin otsikoida, vaikka vuosi on vasta alussa. Kysymyksessä on hollolalaisen Ismo Pyykön näyttely Lahden historiallisessa museossa. Esillä on Pyykön 30 suurikokoista öljyvärimaalausta käsittävästä Oulanka-sarjasta 18 teosta (enempää ei tiloihin mahtunut), ja niin komeita maisemamaalauksia nämä ovat, että jos paremmaksi aiotaan panna, pitää Lahteen saada tänä vuonna maisemamaalausnäyttely, jossa on esillä Ivan Aivazovskin, Pekka Halosen tai J.M.W. Turnerin teoksia.

Pyyköltä meni Oulangan kansallispuistoa kuvaavan sarjansa tekemiseen 17 vuotta. Pyykkö sanoi näyttelynsä avajaisissa, että realistinen maalaustyyli tekee oikeutta ja on luontevin tapa ilmaista luonnon moni-ilmeisyyttä. – ”Maiseman maalaamisessa ei ole kysymys sen kuvaamisesta, mitä näen, vaan sen ajatuksen ja näkemyksen toteuttamisesta, joka aistivaikutelmien nojalla on minussa työn aikana kehkeytynyt. Koen taiteilijana, että juuri suurikokoisilla maalauksillani voin välittää tehokkaimmin mielestäni Suomen upeimpien erämaamaisemien lumovoiman.”

Pyykön huomattavin julkinen teos on suurikokoinen (620 x 550 cm) seinämaalaus Itä-Häme-talossa Heinolassa. Kun Esan Kirjapaino Oy vuonna 1990 rakennutti uuden toimitalon Heinolaan, hankki Ossi Kivekäs tilaustyön Pyyköltä lehtitalon aulaan. Pyykön iso talvimaalaus on myös Turun nykytaiteen museon kokoelmissa.

Erikoista tämän nyt esillä olevan näyttelyn osalta on, että Etelä-Suomen Sanomat ei ole noteerannut sitä ollenkaan, vaikka näyttely sentään avattiin jo helmikuun lopulla. Muuten lehti kyllä kahlaa läpi taidemaailmaa – kun joku panee läjään viisi kaljakoria ja viereen lattialle ruskean pökäleen (muovia) ja antaa installaatiolle nimeksi ”Kulutusyhteiskunnan transperointi”, tulee lehteen puolen sivun juttu, iso kuva teoksesta ja taiteilijan syväluotaava haastattelu.

Sattumalta eilisessä lehdessä kulttuuritoimittaja Ilkka Kuosmanen kirjoitti, millaisilla perusteilla ESS:n kulttuurisivuja täytetään: ”Joka päivä yritetään tehdä juttuja ihmisiä kiinnostavista kulttuuriaiheista ja panna ne esille lehteen mahdollisimman houkuttelevalla tavalla. Ja kun kerran maakuntalehdessä ollaan, niin jonkinmoinen velvollisuus on pitää esillä maakunnallisen kulttuurin tekijöitä.”

Tästä voi päätellä, että ESS:n kulttuuritoimituksen mielestä Ismo Pyykön taide ei kiinnosta ihmisiä. Pyykön hienot maisemamaalaukset ovat kulttuuritoimituksen mielestä niin huonoja, että niistä ei pidä kirjoittaa siitäkään huolimatta, että taiteilija kuuluu maakunnallisen kulttuurin tekijöihin. Edes museon järjestämään tiedotustilaisuuteen ESS ei kuulemma ollut lähettänyt edustajaansa.

Näyttely on avoinna Lahden historiallisessa museossa linja-autoaseman luona 16.5. asti, ti-pe 10-17 ja la-su 11-17.

kari.naskinen@gmail.com

Pellehousut jalkaan, Pelicans

Pesäpallon mestaruussarjassa aikoinaan pelanneella Työväen Mailapojilla oli sellainen tapa, että jos joku oli oikein muninut edellisessä ottelussa, joutui seuraavassa ottelussa vetämään jalkaansa sellaiset ruudulliset pellehousut. Ainakin kerran muistan, että TMP:n pelatessa Jyväskylän Harjulla oli pellehousuissa ykköspesällä Pentti "Kiukki" Katainen. Tämä kiinnitti huomiota varsinkin siksi, että Katainen oli voittanut kaksi kertaa lyöjäkuninkuuden (1961, 1965) ja jääkiekossa maalikuninkuuden (HJK, 1962).

Nyt joutaisi Pelicansissa pukea pellehousut valmentajia myöten kaikille muille paitsi Juhamatti Aaltoselle ja Jani Forsströmille (koskee koko kautta).

kari.naskinen@gmail.com

Pyhä sota

Talvisodan päättymisestä tulee lauantaina 13.3. kuluneeksi 70 vuotta. Sitä juhlitaan. Kenraalit ja muut sotaherrat seisovat asennossa sotamuistomerkeillä. Vaikka näennäisesti juhlitaan rauhaa, kysymyksessä on silti hyvin militaristinen merkkipäivä. Ei juhlapuhujiksi hautuumaille tai Marskin patsaille kelpuuteta rauhanliikkeen johtohenkilöitä.

Talvisota oli Suomen silloisille johtajille mieleen, vaikka sen muodolliseksi aloittajaksi saatiinkin Mainilan laukaukset tussauttanut Neuvostoliitto. IKL:n kansanedustaja, pastori Elias Simojoki sanoi jo 1935, että ”tulevan sodan siipien havina kuuluu jo”. Vuonna 1938 Simojoki sanoi, että ”taistelujärjestö AKS:n [Akateeminen Karjala-seura] ensimmäinen ja tärkein tehtävä on Suomen nuorison militarisoiminen”.

Sotamarsalkka Mannerheimillekin talvisota tuli kuin tilauksesta. Päiväkäskyssään 1.12.1939 hän nimittäin ilmoitti, että ”tämä sota ei ole mitään muuta kuin Vapaussotamme jatkoa ja loppunäytös”.

Kun loppunäytös ei talvisodassa muodostunut mieluisaksi, piti jatkaa. Jatkosodan ensimmäisessä päiväkäskyssä Mannerheim latasi samaan tapaan kuin Osama bin Ladenin islamistit nykyisin: ”Kutsun Teitä kanssani Pyhään sotaan vihollista vastaan. Sankarivainajat nousevat kesäisten kumpujen alta jälleen rinnallemme tänään, jolloin lähdemme Suomelle turvatun tulevaisuuden luodaksemme Saksan mahtavien sotavoimien rinnalla ja asetovereina vakain mielin ristiretkelle vihollistamme vastaan.”

LAPSETKIN
MILITARISOITIIN

Sodissa synnytettiin rakenteellinen sukupolviasetelma, jossa vanhemmat joutuivat lähettämään lapsiaankin kuolemaan. Valt. tri Sari Näre kirjoittaa talvi- ja jatkosotien vaietusta historiasta, että jälkipolvia velvoitettiin uhriksi – ”käskyillä alustetaan kasvuikäisten militarisointia, mikä suuntaan koko järjestelmää varustautumaan sotilaalliseen voimankäyttöön”. (Ruma sota, Johnny Kniga 2008)

Tämä järjestelmä toimii edelleen. Samaa asepelien jatkumoa tämä on: talvisota - jatkosota - Myyrmanni - Jokela - Kauhajoki - kauppakeskus Sello.

Sitten jotkut vielä puolustelevat käsiaseita. Mihin aseita yleensäkään tarvitaan?

Lapset ja nuoret saivat maksaa ison hinnan Suomen sotahullujen herrojen epäonnistuneesta pelistä. Sotalapsiksi joutui noin 75 000 lasta, sotaorvoiksi 50 000, evakkoon joutui yli 100 000 lasta. Arviolta yli 100 lasta kuoli siviilivankeina, noin 100 lasta partisaanien uhreina ja 230 lasta on tilastoitu kuolleiksi sotatilanteissa, kuten pommituksissa.

Tästä piti kuitenkin vain olla ylpeä. Elias Simojoen tiedetään ylistäneen erästä äitiä, joka kiitti jumalaa siitä, että ”oli saanut kantaa sydämensä alla lasta, joka sai niin paljon uhrata kokonaisen kansan vapauden puolesta”.

Simojoen, Mannerheimin ja kumppaneiden mielestä näin piti olla, koska Suomen ylösnousemus vaati uhrikseen kristuksenomaisen veriuhrin, nuorten poikien veren.

Pyhän sodan henkeä oli erityisesti siinä vaiheessa, kun oltiin tekemässä Suur-Suomea. Itä-Karjalan puolesta veren vuodattaminen merkitsi Kristuksen sotilaana olemista ja omalla kärsimyksellä lunastettu maa luvattua maata. – ”Suomen heimo nähtiin valittuna kansana etuvartiossa puolustamassa sivistystä itäistä barbaarikansaa vastaan. Itä-Karjalan valloituksessa Kristuksen armeija pyrki vapauttamaan pyhän maan ylösnousemukseen, ja kuoleminen sen puolesta merkitsi ikään kuin vapahtumista”, luonnehtii Sari Näre.

RAUHANAATE
VEI VANKILAAN

Rauha oli 70 vuotta sitten kirosana. Toukokuussa 1940 perustettiin Suomen ja Neuvostoliiton rauhan ja ystävyyden seura. Lokakuuhun mennessä siinä oli 115 osastoa ja 40 000 jäsentä. Jo heinäkuussa oli kuitenkin SNS:n perustajajäsenet Lauri Vilenius ja Mauri Ryömä pidätetty, ja myöhemmin pantiin vankilaan kymmeniä seuran jäseniä – saivat maksaa vankeudella yrityksestään ajaa rauhaa sodan sijaan.

Rauhaa olisivat mieluummin halunneet myös ne, jotka kieltäytyivät sotimasta. Jatkosodan aikana kirjattiin karkaamisia, sotapelkuruutta, palvelukseen saapumatta jäämisiä, luvattomia poistumisia ja lomalta palaamatta jäämisiä noin 40 000. Saksan armeijassa Wehrmachtissa käpykaartilaisten suhteellinen osuus ei ollut yhtä iso.

Mitenkään uutta tämä ei ollut. Ruma sota -kirjassa kerrotaan, että vuosina 1918-19 tuomittiin karkaamisista Mannerheimin valkoisessa armeijassa lähes 1500 asevelvollista eli kokonaisvahvuudesta 5 prosenttia.

Jatkosodan viimeisenä sotakesänä ammuttiin karkureita ja muita sotimisesta kieltäytyneitä rintamalla 250 miestä.

NAITIIN KUIN
VIIMEISTÄ PÄIVÄÄ

Sotien vaiettuun historiaan kuuluu myös seksi. Sari Näre käsittelee tätäkin kirjassaan. Hän on koonnut sotaveteraanien kertomuksia tämän alan sotakokemuksista. Tässä muutamia muisteluksia:

”Juu, me naitiin sen lotan kanssa samassa poterossa, se oli yhden everstin tytär, nuori ja nätti. Kun me maattiin siinä suojassa vihollisen kranaateista, rupes mun tekee mieli naida. Mä kysyin sopisko ja se vastasi, että sen kun vaan. - - - Me maattiin vain ja naitiin vaikka vihollinen hyppi poteromme ylitse kuin heinäsirkkoja.”

Toinen muistelija: ”Se lotta tuli ihan kuumaksi. Pian menimme junan vessaan ja siellä losetin lattialla mä sitten höyläsin sitä. Vikisi se vähän, että jos tulee mukula. Mä sanoin, ettei tule, että multa on toinen kives pois. Se kauhisteli, mutta uskoi ja niin me rakasteltiin junan jyskyessä eteenpäin.”

Kenttäsairaalassa lääkintälotta kysyi potilaalta: ”Vieläkös täällä seistään?” Kysymyksen luonteen tultua selväksi lotta vei potilaan liinavaatehuoneeseen ja siellä sitten naitiin. Kun sotilas tuli takaisin vuoteelleen, eräs toinen potilas sanoi: ”Nyt se yökkö on nainut tämänkin potilaan.”

Rintamamiehet joutuivat joskus lääkärintarkastukseen ennen lomalle lähtöä. Muistelus tästä: ”Tarkastus oli edellytys lomalle pääsylle, koska mulkun oli oltava puhdas ja kunnossa… Olihan sitä jonossa juttua: kenellä sokerimuna, ketjumuna tai riippupussit, kuka oli eunukki ja kuka onanisti. Sitten pohdittiin, montako kertaa kukin oli nainut, milloin viimeksi, onko ylipäänsä menettänyt poikuutensa, missä ja milloin, ja vaikka mitä. Kaikki puheet hoidimme siitinjonossakin sillä veljellisellä ystävyydellä, jonka vain sota opetti.”

Mannerheimin homoseksuaalisuudesta rintamalla huhuttiin ja siihen oli kiinnitetty huomiota, että tämän lähellä tuntui aina olevan poikkeuksellisen hyvännäköisiä sotilaita. Se pani ajattelemaan, että ”saihan suurella miehellä olla omat luontoisetunsa”.

kari.naskinen@gmail.com

Hannu Massinen saatava takaisin

Moni lahtelainen ei näe Minna Haapkylän loistavaa näyttelijäntyötä elokuvassa Kuulustelu, joka nyt menee Kuvapalatsissa. Eilen maanantai-iltana meitä oli katsomossa viisi ihmistä. Osasyy tähän on se, että Etelä-Suomen Sanomat pani pari vuotta sitten pois elokuva-arvostelijansa Hannu Massisen ja otti tilalle helsinkiläisen Jarmo Lindemarkin. Nyt arvosteluissa mennään Helsingin rytmin mukaan: kun esimerkiksi tämän Jörn Donnerin elokuvan ensi-ilta oli Helsingissä viime syyskuussa, elokuva oli esillä Etelä-Suomen Sanomissa silloin; nyt kun elokuva vihdoin saatiin Lahteen, siitä ei ole juttua, joten monelta lahtelaiselta Kuulustelu livahtaa ohi huomaamatta. Eivät kaikki lue lehdessä kerran viikossa olevaa Kuvapalatsin ilmoitusta tai tapahtumakalenterin ”rivihautaa”.

Kuinkahan monelta jää näkemättä Nelson Mandelasta kertova elokuva, joka myös on nyt Kuvapalatsin ohjelmistossa? Olen parilta tuttavalta kysynyt, ovatko elokuvan nähneet. Eivät ole, kun eivät tiedä moisesta elokuvasta – eivät tiedä, koska elokuvan nimi on Invictus – Voittamaton. Jos nimi olisi ”Mandela – voittamaton”, se saisi enemmän katsojia.

Naispääosa-Jussin ansaitusti saanut Minna Haapkylä on roolissaan joka tapauksessa ylivertainen, monin verroin parempi näyttelijä kuin Oscar-palkittu Sandra Bullock. Elokuvana Kuulustelu on niin ikään parempi kuin viime vuoden parhaana suomalaisena elokuvana palkittu jeesustelu Postia pappi Jaakobille.

Minna Haapkylä esittää neuvostovakooja Kerttu Nuortevaa, joka jäi Suomessa kiinni sotasyksynä 1942. Kerttu Nuorteva oli Karjalan autonomisen sosialistisen neuvostotasavallan suomalaissyntyisen presidentin Santeri Nuortevan tytär, joka lähetettiin desanttina Suomeen, vangittiin ja palautettiin rauhanteon yhteydessä Neuvostoliittoon.

Kerttu Nuortevaa Päämajan valvontaosastolla kuulustellut lakitieteen tohtori, sodanaikainen vänrikki Paavo Kastari lupasi kerttu Nuortevalle, että hän saa kansainvälisen passin ja vapaan poistumisen maasta joko Ruotsiin tai Australiaan, jos kertoo kaiken tietämänsä Neuvostoliiton vakoilusysteemeistä. Hän kertoi vasta, kun Valpon Turun toimiston päällikkönä toiminut Kastari toi Kertun keskustelukumppaniksi tämän isän vanhan ystävän Arvo "Poika" Tuomisen, joka oli ryhtynyt avustamaan poliisia. Tuominen onnistui vakuuttamaan Kerttu Nuortevan siitä, että stalinismi oli pettänyt kommunismin aatteen. Kerttu Nuortevan maailmankuva romahti, ja henkisesti murtuneena hän teki Kastarille täyden tunnustuksen.

Elokuvasta saa sellaisen käsityksen, että Kastari petkutti ja että tämän takia Kerttu Nuorteva joutui lokakuussa 1944 palaamaan Neuvostoliittoon, missä hänet tuomittiin kymmeneksi vuodeksi vankileirille. Rangaistuksensa kärsittyään hän opiskeli rakennusinsinööriksi ja työskenteli mm. vesivoimalaitosten parissa. Hän kuoli aivokalvontulehdukseen Kazakstanissa 1963.

Todellisuudessa Kerttu Nuorteva itse halusi palata Neuvostoliittoon. Hän teki tämän vaikean päätöksensä Katajanokan vankilassa syyskuussa 1944. Kerttu Nuortevan sellitoveri on vahvistanut, että kerttu Nuorteva oli täysin tietoinen Kastarin järjestämästä pakomahdollisuudesta. Kerttu Nuorteva halusi kuitenkin palata kotimaahansa, koska siellä olivat hänen poikansa ja äitinsä.

Donneria todenmukaisemmin Kerttu Nuortevan asiaa on käsitelty Matti Kassilan ja Pekka Lounelan kirjassa Kahden naisen sota (WSOY, 1985).

Suomessa kenttäoikeus tuomitsi Kerttu Nuortevan kuolemaan ja sotaylioikeus vahvisti tuomion. Hänen sukulaisensa, erityisesti isän serkku professori Paul Nyberg, saivat kuitenkin lykättyä kuolemantuomion täytäntöönpanoa, ja lopulta Kastari järjesti sen, että kuolemantuomio peruttiin. Armahduksen allekirjoitti pääministeri Antti Hackzell presidentin sijaisena elo-syyskuun vaihteessa.

kari.naskinen@gmail.com

Salpausselällä maailman parhaat ladut

Marraskuussa kirjoitin siitä, miten Suomen Urheilulehti oli tuominnut Lahden MM-kisahankkeen 2015. Lehden mukaan Salpausselän kisojen ”latuprofiilit ja koko stadionrakenne on toteutettu sitä aikaa varten, jolloin hiihdettiin pertsaa, normaalimatkoja ja ehdottomasti vain väliaikalähtöjä. Lahden stadion on isojen muutostöiden tarpeessa. Nykyisellään sitä on yhä vaikeampi tarjota edes maailmancupin isäntäpaikaksi, MM-kisoista puhumattakaan."

Tänään päättyvät Salpausselän kisat ovat osoittaneet, että nämä Urheilulehden väitteet ovat täyttä potaskaa. MM-kisojen hakukomitean jäsen, Suomen Hiihtoliiton TD-koordinaattori ja sääntökouluttaja Juha Kolu sanoikin 50-vuotishaastattelussaan (ESS 3.3.), että Lahti tulee vastakin olemaan MM-kisajärjestäjä, jos ei 2015, niin myöhemmin.

Toivottavasti Urheilulehden edustajakin on ollut nyt kisoja seuraamassa, näkemässä mm. kaksi viestikilpailua ja kaksi yhdistelmäkilpailua yhteislähdöillä. Lahdella on FIS:n sertifikaatit uusista homologoiduista reiteistä. Kun Kansainvälisen hiihtoliiton (FIS) homologointiasiantuntija Hermod Björkestoel viime vuonna kävi täällä, hän mainitsi, että Lahdessa on uudistuksen jälkeen maailmancup-paikkakuntien parhaat radat. Samat sanat kuultiin tänä viikonvaihteena FIS:n maastohiihdon johtajalta Jürg Capolilta.

Marraskuussa keskustelin latuasiasta Kolun kanssa. Hän on kiertänyt hiihdon teknisenä asiantuntijana melkein kaikki maailmancup-paikkakunnat ja sen perusteella uskalsi empimättä sanoa, että Lahden suorituspaikat ovat omaa luokkaansa. - ”Lähelle Lahtea pääsevät Holmenkollen, Oberstdorf ja varauksin Falun, mutta kaikki muut ovat aivan eri planeetalta. FIS suoritti pari vuotta sitten tv-katsojien keskuudessa kyselyn siitä, pitäisikö kilpailuja kierrättää enemmän vai pitäytyä nykyisissä paikoissa. Ylivoimainen enemmistö vastaajista korotti Lahden ja Holmenkollenin muiden yläpuolelle ja katsoi, että ainakin nämä perinteiset paikkakunnat pitää säilyttää jokavuotisessa ohjelmassa”, sanoi Kolu

FIS:n tekninen asiantuntija antaa jokaisesta kilpailusta kirjallisen arvion. FIS:n sääntövaliokunnan jäsenenä Kolulla on ollut mahdollisuus tutustua myös muiden paikkakuntien arviointeihin. Erityisen ilahduttavaa on ollut, että kaikkina vuosina vuoden 2001 MM-kilpailujen jälkeen Lahti on arvioitu erinomaiseksi kilpailun järjestäjäksi. - ”Useimmiten olemme olleet ykkössijalla”, sanoi Kolu.

Kisajärjestelyistä ei siis ole kiinni se, saako Lahti MM-kisat 2015. Tämä ratkaistaan ensi kesänä Turkissa, jossa pidetään FIS:n kokous, ja Kolukin on siellä paikalla. Sen sijaan Suomen hiihdon dopingongelman pysyminen edelleen otsikoissa haittaa Lahtea. FIS ei ehkä vielä ole valmis palaamaan rikospaikalle. Se ei halua, että Lahden dopingkisojen muisteleminen alkaisi taas maailman urheilulehdistössä ja muissakin tiedotusvälineissä.

kari.naskinen@gmail.com

Lakko on ihmisoikeus

Stora Enso on ilmoittanut, että sille aiheutuu ahtaajien lakosta 2,5 miljoonan euron tappio päivässä. Onneksi tuollaiset tappiot eivät kuitenkaan hetkauta Stora Ensoa. Viime vuonnakin se teki tappiota 880 miljoonaa euroa, mutta siitä huolimatta yhtiöllä oli varaa jakaa omistajilleen osinkoja 158 miljoonaa euroa!

Valtavia tappiota tehneistä yrityksistä jakoivat osinkoja myös Outokumpu, Rautaruukki, Sponda, Ahlström ja Citycon (omistaa mm. Kauppakeskus Trion). Kaikkiaan pörssiyhtiöt jakoivat osinkoja keskellä lamaa 13 prosenttia enemmän kuin vuosi sitten, vaikka yhtiöiden tulokset putosivat 42 prosenttia. Varaa palkkojen korottamiseen siis on.

Porvarien mielestä pääoma- ja yritysveroja pitäisi laskea, koska sillä tavalla jäisi enemmän rahaa investointeihin ja sitä kautta työllistämiseen. Miksi nämä yritykset eivät kuitenkaan investoi, vaan jakavat ilmaista rahaa omistajilleen, vaikka firmat tekevät tappiota?

Nyt sitten pääministerin johdolla koko poroporvaristo huutaa kurkku suorana, että AKT:n lakkoilu on väärin, se on niin väärin. Elinkeinoelämän keskusliiton mielestä lakko-oikeuttakin olisi rajoitettava. Lakko-oikeus on kuitenkin sellainen ihmisoikeus, mikä on kovalla taistelulla saatu. AKT:n lakossa onkin kysymys yleensäkin työntekijöiden kannalta tärkeästä kamppailusta, jolla pyritään torjumaan työnantajien pyrkimykset murentaa työehtosopimusten sitovuutta, lisätä osa-aikatöiden osuutta ja laajentaa halpatyövoiman markkinoita.

Lahtelaisen Timo Rädyn (SDP) johtaman AKT:n työtaistelussa on kyse paitsi palkankorotuksista myös periaatteellisesti tärkeästä irtisanomisten korvaamisesta, joka rajoittaisi työnantajien pyrkimyksiä käyttää halpatyövoimaa. Tällä on merkitystä myös muiden alojen työntekijöiden kannalta.

Terää tekisi myös yleislakko, johon osallistuisivat kaikki duunarit vastalauseeksi yritysten älyttömille osingonjaoille ja yleensäkin tälle uusliberalistisille meiningille.

kari.naskinen@gmail.com

Puoluekokousaloitteet Lahdesta

Demarien 42. puoluekokous järjestetään 27.-29.5. Joensuussa. SDP:n osastot ja jäsenet tekivät kokoukselle kaikkiaan 343 aloitetta. Puoluejärjestöjen ja jäsenten aktiivisuus aloitteiden laadinnassa on ollut taas korkealla tasolla. Aloitteita puoluekokoukselle jätettiin nyt neljänneksi eniten sitten 1960-luvun lopun, josta saakka aloitteita on tilastoitu. Seuraavassa Lahdesta lähteneet aloitteet (sekä ne että puoluehallituksen päätösesitykset huomattavasti lyhennettyinä):

Lahden Läntinen sos.dem. yhdistys:
SDP:n ja sen eri toimijoiden on seuraavien eduskuntavaalien yhteydessä ja sen jälkeen ohjelmatyössään nostettava esille ja ajettava ympäristökeskusten palauttamista itsenäisiksi aluehallintoviranomaisiksi.
Puoluehallituksen päätösesitys:
Puoluekokous yhtyy aloitteen esitykseen ja katsoo, että SDP ottaa tavoitteekseen alueellisten ympäristöviranomaisten riippumattomuuden vahvistamisen. Lisäksi puoluekokous edellyttää, että ympäristöministeriö säilytetään itsenäisenä myös tulevissa hallintouudistuksissa.

Lahden Läntinen sos.dem. yhdistys:
Tavallinen kansalainen ei ymmärrä, mitä Valvira tekee. Sen sijaan ymmärrettiin, mitä terveydenhuollon oikeusturvakeskus teki. Kansa ymmärsi myös, mitä asioita lääkelaitos hoiti. Kuka sen sijaan ymmärtää, mikä on Fimea? Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus eli ELY on yksi kummajainen. Aluehallintovirastokaan ei sano kansalaiselle mitään asioista, joita se hoitaa. Esitämme puoluekokoukselle, että SDP:n eduskuntaryhmä sekä luottamushenkilöt kunnissa ja kuntayhtymissä kiinnittävät laki- ja päätösesitysten käsittelyssä voimakkaasti huomiota varsinkin hallintoyksiköiden nimityksiin ja tehtäviin, jotta ne ovat selkeää ja kansan ymmärrettävää kieltä.
Puoluehallitus:
Aloitteessa kiinnitetään huomiota hallinnon asiakirjojen ja päätösten vaikeaselkoisuuteen ja vaaditaan nykyistä selkeämpää hallintokieltä. Puoluehallitus yhtyy aloitteeseen ja esittää puoluekokoukselle, että asiaan kiinnitetään laajasti huomiota ja edistetään selväsanaisuutta poliittisessa toiminnassa.

Lahden sos.dem. naisyhdistys:
Työttömyys uhkaa yhä useampaa ihmistä, joten on syytä nostaa esille vielä kerran työn jakamisen merkitys työttömyyden torjunnassa. Yhdistys esittää puoluekokoukselle, että SDP ja sen toimijat päätöksenteossa pitävät huolta siitä, että työn jakamista voitaisiin laajentaa tilapäisesti seuraavien 5 vuoden ajaksi. Tällä hetkellä voimassa olevat työnjaon mahdollisuudet taataan jatkossakin työntekijöille.
Puoluehallituksen lausunto:
SDP katsoo, että käytössä oleva lomautusmalli on pääosin toimiva keino irtisanomisten välttämiseksi, mutta näkee hyvänä uusien työn jakamismallien mahdollisuuksien, kuten ns. Kurzarbeit-mallin, käyttöönoton selvittämistä ja ryhtymistä selvityksen pohjalta tarvittaviin toimenpiteisiin. Vuorotteluvapaan käyttöä tulee heikossa työllisyystilanteessa lisätä keventämällä määräaikaisesti sen ehtoja ja ottamalla käyttöön korotettu tuki silloin, kun vuorotteluvapaalle siirtyvän työntekijän tilalle palkataan kaksi nuorta työnhakijaa. Myös työttömien työllistymistä ja ikääntyvien työntekijöiden työssä jaksamista tukeva osa-aikalisän uudistaminen on toteutettava välittömästi.

Lahden sos.dem. työväenyhdistys:
Yhä useamman työelämä koostuu pätkätöistä, jolloin varsinaisia vuosilomapäiviä ei välttämättä ehdi kertyä riittävästi tai niitä maksetaan lomien pitämisen sijaan rahana. Yhdistys esittää puoluekokoukselle, että SDP vaatii pätkätyöläisten lomapankin perustamista.
Puoluehallituksen lausunto:
Puoluekokous velvoittaa SDP:n eri toimijoiden ottavan epätyyppisissä työsuhteissa työskentelevien oikeusturvan ja sen kehittämisen tasaveroiseksi painopisteeksi vakituisista työsuhteista huolehtimisen rinnalle, sekä toimimaan sen eteen, että työelämässä heikossa asemassa olevilla on nykyistä vahvemmat oikeudet ja ennen kaikkea keinot toteuttaa noita oikeuksia. SDP ajaa vuokratyöntekijöille varallaolokorvauksen kaltaista takuupalkkaa sekä parempaa työsuhdeturvaa, tavoitteenaan taata vuokratyöntekijöille vakituinen työsuhde henkilöstöä vuokraavaan yritykseen. Pätkätyöläisten lomapankki on otettava käyttöön. Päämääränä on, että samankaltaisista työntekotilanteista ansaitsee samalla työmäärällä samat edut ja oikeudet riippumatta työnteon ja työsuhteen muodosta.

Lahden sos.dem. työväenyhdistys:
SDP:n puoluehallitus valmistelee vuoden 2012 puoluekokoukselle ja SDP:n piirijärjestöille esitettäväksi ja edelleen päätettäväksi SDP:n nykyisen piiriorganisaation korvaavan uuden toimintamallin. Tavoitteena tulee olla vahvoihin kaupunkiseutuihin ja ympäröiviin seutukuntiin rakentuva uusi alueellinen toimintaympäristö. Näille alueorganisaatioille tulee puoluetoiminnan kokonaisrahoituksesta varata riittävät toiminnalliset resurssit, henkilöstön, toiminnan ja vaalipiirin alueella toimitettavien vaalien organisoimiseksi. Samalla tulee selvittää, miten uuden ja tehokkaamman alueorganisaation rakentamiseksi voimme siirtää SDP:n ja sen sisarjärjestöjen resursseja alueorganisaatioihin, lähemmäksi äänestäjiä ja puolueen jäsenistöä. Tässä suunnittelussa tulee hyödyntää mm. puoluetoiminnan piirissä olevan henkilöstön vaihtuvuutta, ennakkoluulottomuutta ja etätyön tuomia mahdollisuuksia.
Puoluehallituksen päätösesitys:
Puoluekokous yhtyy tavoitteeseen kehittää puolueen organisaatiota ja edellyttää, että puoluehallitus valmistelee puoluekokoukselle mallin SDP:n uudelleen organisoitumisesta. Tämän toimintamallin rakentamisen yhteydessä tarkastellaan myös resurssien kohdentumista.

Etelä-Lahden sosialidemokraatit:
Esitämme, että puoluekokous edellyttää, että SDP koko organisaatiolla pyrkii parantamaan lasten, nuorten ja lapsiperheiden elämää; että SDP työskentelee siten, että nuorille laaditaan yhteiskuntatakuu, jossa kotikunnan tulee järjestää nuorelle koulutuspaikka ja koulutuksen jälkeinen työpaikka kolmen kuukauden työttömyyden jälkeen; että SDP työskentelee siten, että lapsiperheet ja yksinhuoltajaperheet pääsevät köyhyydestä itseään kunnioitettavien ihmisten elintasolle.
Puoluehallituksen päätösesitys:
Puoluekokous yhtyy vaatimuksiin parantaa lapsiperheiden hyvinvointia ja estää lasten ja nuorten syrjäytymiskehitys. Puoluekokous velvoittaa sosialidemokraattiset päättäjät toimimaan yli hallintosektoreiden siten, että lasten ja nuorten oikeudet hyvään elämään toteutuvat ja he voivat kasvaa turvallisessa ympäristössä ja tuntea aitoa osallisuutta yhteiskunnassa. Puoluekokous ei hyväksy porvarihallituksen toimettomuutta nuorisotyöttömyyden edessä. Puoluekokous katsoo, että nuorten yhteiskuntatakuu on toteutettava ja sitä on edelleen kehitettävä yhä vaikuttavammaksi välineeksi kiinnittää nuoret osaksi yhteiskuntaa ja työelämää.

Etelä-Lahden sosialidemokraatit:
Puoluekokous päätöksillään vaikuttaa kuntien ja valtion päätöksentekoon siten, että ikääntyvien kansalaisten taloudellinen toimeentulo ja hyvinvointi turvataan lain suomin säädöksin ja kuntien päätösten kautta. Erityisesti on huomioitava palvelusetelin antama mahdollisuus käyttää järjestöjen ja säätiöiden palveluja kuntalaisten hyväksi huomioon ottaen kuntien lakisääteisen järjestämisvelvollisuuden ja valvonnan.
Puoluehallituksen päätösesitys:
Puoluekokous yhtyy aloitteen tavoitteeseen vaikuttaa ikääntyvien kansalaisten toimeentulon ja hyvinvoinnin turvaamiseen. Puoluekokous ei hyväksy voimassa olevaa palvelusetelilainsäädäntöä, vaan vaatii palvelusetelin arvon sitomista kunnalliseen asiakasmaksujärjestelmään terveyden tasa-arvon ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden lisäämiseksi yhteiskunnassamme.

Etelä-Lahden sosialidemokraatit:
Selkeyttä ja ihmisläheisiä päätöksiä koulutuspolitiikkaan [laajan aloitteen otsikko].
Puoluehallituksen hylkäävä lausunto:
Aloitteessa käsitellään laajasti koulutusjarjestelmämme nykyisiä ongelmia sekä erilaisia tapoja näihin ongelmiin vastaamiseksi. Perusopetuksen osalta aloite kiinnittää huomiota opetusresurssien riittävyyteen ja maahanmuuttajien asemaan koulutuksessa. Toisen asteen koulutuksen osalta aloite korostaa mahdollisuutta suorittaa toisen asteen opintoja myös nykyisten oppilaitosrajojen yli. Korkeakoulutuksen osalta aloite korostaa korkeakoulun tiivistä suhdetta alueeseensa ja sen elinkeinoelämään. Koulu- ja opiskelijaterveydenhuollon osalta aloite vaatii nykytilanteen parantamista. Puoluekokous ei yhdy aloitteeseen, mutta pitää siinä esitettyjä näkökohtia tärkeinä ja viittaa visioasiakirjaan.

Salpausselän sos.dem. yhdistys: Eläkeindeksin tarkistusajankohta ja määritysperusteet tulee muuttaa ja pieniin eläkkeisiin tulee tehdä selvä tasokorotus tai poistaa verotus kokonaan.
Etelä-Lahden sosialidemokraatit: SDP hyvässä yhteistyössä palkansaajajärjestöjen kanssa ryhtyy lainsäädäntötoimiin 1) pienten työeläkkeitten tason nostamiseksi, 2) työeläkeindeksin parantamiseksi työeläkkeen ostovoiman vähentymisen estämiseksi.
Lahden sos.dem. työväenyhdistyksen jäsen Eino Pasanen: Jo viimein toteutetaan eläkkeiden korjaus. Meitä on noin 1 500 000. Havaitsematta ovat sosialidemokraattien korjausesitykset. Julkaistuissa gallupeissa näkyy luottamuspula.
Puoluehallitus vastaa näihin kolmeen aloitteeseen:
Nykyinen työeläkeindeksi on osa vuonna 2005 tehtyä työeläkeuudistusta, jolla pyrittiin varmistamaan kohtuullinen työeläketurva eri sukupolvien välille ja vahvistamaan työeläkejärjestelmän rahoitusta. Indeksiturvan muuttaminen yksittäisenä toimenpiteenä ilman yhteyttä muuhun sosiaaliturvaan ei ole perusteltua. Työeläketurvassa ja sen rahoituksessa on otettava huomioon myös sukupolvienvälinen oikeudenmukaisuus. Myös kansaneläkkeen riittävä taso on turvattava. Eläkkeiden ja muiden sosiaalietuuksien tasoa on jatkuvasti seurattava. Tarkastelun tulee perustua kokonaisuuden seuraamiseen ja ottaa huomioon muut etuudet kuten asumistuki. Kokonaisuutena on turvattava kohtuullinen elämisen taso.

Eino Pasanen:
Valtion velat ovat olleet lisää kasvaneita. Koska me kansalaiset joudumme viime kädessä niistä vastaamaan, on meillä myös oikeus tietää niiden määrää. Tarvitsemme tiedon niiden määrästä ja sovituista maksuajoista. Näinhän me tiedämme vastaavista henkilökohtaisista lainoistakin. Olemme oikeutettuja tietämään valtion veloista samalla tavoin kuten tiedämme omat henkilökohtaiset vastuumme.
Puoluehallituksen lausunto:
Julkisen talouden tilannetta seurataan ja siitä raportoidaan valtiovarainministeriön ja valtiokonttorin toimesta. Aloitteessa kiinnitetään huomioita valtion velkaantumiseen taantumassa. Sosialidemokraattien tavoitteena on kestävä julkinen talous, ja puolue on hallitusvastuussa toimiessaan onnistunut tasapainottamaan maan talouden edellisen laman jälkeen ja puolittamaan työttömyyden. Samaan aikaan kasvavien julkisten menojen ja kutistuvien verotulojen aikaan työllisyys heikkenee ja suomalaiset ikääntyvät. Tämä merkitsee sitä, että julkisen talouden tilanne heikkenee entistään. SDP on oppositiopolitiikassaan arvostellut hallituksen toimia: veroja on kevennetty hyväosaisia suosien samaan aikaan kun velkaantuminen on lisääntynyt. SDP on vaatinut, että elvytyspolitiikan keinojen tulisi olla kasvua ja työllisyyttä luovia investointeja eikä veron kevennyksiä, joiden työllistävä ja kasvua luova vaikutus on heikompi.

Eino Pasanen:
Kansalaisten verojenmaksua tulee oikeudenmukaistaa, samoin muita osallemme lankeavia maksuja. Pelkillä tulojen korottamisilla ei voi toteuttaa esittämääni oikaisua. Siksi tulee asiaa korjata erilaisista maksuvelvollisuuksistamme. Liian kauan ovat varakkaimmat kansalaiset saaneet nauttia eduistaan. Valtion velka on vain kasvanut. Pasanen esittää, että puoluekokous tekee aidon sosialidemokraattisen linjauksen mukaisen päätöksen. Kansalaisten verojenmaksua tulee oikeudenmukaistaa, samoin muita osallemme lankeavia maksuja.
Puoluehallitus:
Puolueen veroryhmä on linjannut, että verotuksen progressiota on lisättävä nykyisestä. Maksettavien verojen on määräydyttävä nykyistä voimakkaammin veronmaksukyvyn mukaan. Tavoite voidaan saavuttaa esim. kiristämällä pääomatulojen ja omaisuuksien verotusta. Lähitulevaisuudessa merkittäviä veronalennuksia vaikeuttaa julkisen talouden heikko rahoitusasema. Näin ollen verotuksen euromääräisten rajojen lukkoonlyöminen ei ole nykyisessä taloustilanteessa mahdollista. On kuitenkin selvitettävä, voitaisiinko verotettavan tulon alarajaa nostaa nykyisestä. Esimerkiksi kunnallisverotuksen ja valtionverotuksen alarajojen yhtenäistämistä voitaisiin selvittää. Maksettavien verojen on nykyistä vahvemmin perustuttava veronmaksukykyyn, mikä edellyttää progressiivisten elementtien lisäämistä. Verotettavan tulon alarajaa on nostettava kunnallisverotuksessa.

Eino Pasanen:
Toivon, että Suomi tekee ehdotuksen Salla-Kuusamo-kolmion vuokraamisesta, ostamisesta tai palauttamisesta. Uskon Venäjän tulevan ymmärtämään palautuksesta olevan hyötyä myös palauttajalle.
Puoluehallituksen päätösesitys:
Puoluekokous ei yhdy aloitteeseen.

Eino Pasanen:
Ulkolaiset ostajatahot ovat saaneet esteettömästi ostaa ja hankkia Suomessa haltuunsa kiinteistö- ja maaomaisuutta. Suomalaisilla ei ole mahdollisuutta vastaavaan hankintaan esim. itärajan takaa. Esitän, että puoluekokouksessa päätetään ryhdyttävän pikaisesti valtiovallan taholta neuvotteluihin tämän oikeudettoman epäkohdan korjaamiseksi.
Puoluehallitus:
Suomen ja Venäjän oikeusministeriöt ovat tehneet yhteistyötä kiinteistöjä koskevissa asioissa vuodesta 2005 alkaen. Venäjän maalain mukaan ulkomaiden kansalaiset eivät voi omistaa kiinteistöjä raja-alueilla eivätkä muilla Venäjän lainsäädännössä erikseen määrätyillä alueilla. Sekä yksityishenkilöiden että liike-elämän kanssakäyminen kehittyy erittäin nopeasti Suomen ja Venäjän välillä. Puoluekokous toteaa, että asiaa tulee selvittää edelleen yhteistyössä Venäjän viranomaisten kanssa.

Eino Pasanen:
Puoluekokous tekee ehdottoman kielteisen päätöksen kaikille terveydenhoidon ja vanhustenhoidon yksityistämisille. Esimerkiksi EK:n esittämä palvelusetelikin on nykyisessä hallitussopimuksessa tarkoitettu pikkusormen antamiseksi houkuttimena pahalle. Näissä asioissa sosialidemokraattien on ryhdistäydyttävä aatteellisesti ja pysyväisesti!
Puoluehallitus:
SDP:n tavoitteena on julkinen terveydenhuolto, joka on kattavaa ja laadukasta, mutta voi käyttää hyödykseen yksityisen ja kolmannen sektorin palveluja palvelujen riittävyyden turvaamiseksi. Oleellista on, että yksityisten palvelujen käyttö perustuu julkisen terveydenhuollon omien asiantuntijoiden päätöksiin ja ohjaukseen. Puoluekokous ei pidä mahdollisena eikä järkevänä ehdottoman kielteistä kantaa yksityisten palvelujen hyödyntämiselle julkisen terveydenhuollon ja vanhustenhoidon täydentäjinä ja hylkää aloitteen.

Eino Pasanen:
Puoluekokous tekee kantaa ottavan selvitysesityksen suomalaiselle tiedemiesyhteisölle. Meidän ei ole terveellistä olla jatkuvasti epätodellisuuteen kuuluvien väitteiden valossa. Mielestäni oli varsin koominen tilaisuus maailman johtajilla Tanskassa. Asioiden käsittely siellä perustui tiedettyihin ja tietämättömiin vääristeltyihin seikkoihin.
Puoluehallituksen päätösesitys:
Puoluekokous osoittaa tukensa IPCC:n pitkään tekemälle työlle ja keräämälle arvokkaalle tiedolle ilmastonmuutokseen liittyen. Jotta ihmiskunta saa mahdollisimman oikeaa tietoa ilmastonmuutoksen syistä ja mahdollisista seurauksista, on IPCC:n aina kyettävä vastaamaan myös niihin kysymyksiin, jotka haastavat kullakin hetkellä vallalla olevia käsityksiä ilmastonmuutoksen problematiikan monista yksityiskohdista.

Salpausselän sos.dem. yhdistyksen jäsen Pertti Heino:
Monet eläkeläiset, yhdenhuoltajan, yhteishuoltajienperheet ovat köyhyysloukussa sekä jatkuvasti ihmisiä ajautuu ahdistavaan köyhyyteen lisää. Hyvinvointiyhteiskunnan tulee huolehtia riittävästi kaikissa tilanteissa heikommista köyhistä ja syrjäytyneistä muista väliinputoajista. On erittäin tärkeätä, että nämä ryhmät otetaan nykyistä paremmin huomioon kaikilla sektoreilla kehitettäessä yhteiskunnan palveluja ja tulonsiirtoja.
Puoluehallituksen päätösesitys:
Puoluekokous yhtyy aloitteen vaatimukseen hyvinvointierojen tasaamisesta ja köyhyyden ja syrjäytymisen määrätietoisesta ehkäisemisestä. Puoluekokous toteaa, että niiden tulee olla läpikäyvinä teemoina maan seuraavan hallituksen hallitusohjelmassa ja kaikilla harjoitettavan politiikan osa-alueilla.

Pertti Heino:
Valtiovallan ja kuntien tulee hyvin valmistautua EU:n palvelusopimukseen ja uuden henkilöliikennelain aiheuttamiin muutoksiin sekä haasteisiin. Luontoa et voi ohittaa!
Puoluehallituksen päätösesitys:
Puoluekokous yhtyy aloitteen tavoitteeseen lisätä joukkoliikenteen tukea. Perusväylänpitoon raideyhteyksien tukemiseksi tarvitaan lisärahoitusta. Lisäksi henkilö- ja joukkoliikennelakien toimimista on jatkuvasti arvioitava siltä kannalta, kasvaako joukkoliikenteen liikennematkaosuus riittävästi ja ovatko palvelut riittävän kattavasti turvatut. Erityisesti on kiinnitettävä huomiota lipputukijärjestelmän tehoon joukkoliikenteen liikennemuoto-osuuden kasvattamisessa suurilla kaupunkiseuduilla. Toimiva yhdyskuntarakenne on asumisen, toimitilasijoittelun ja liikenteen järjestämisen kokonaisuus. Puoluekokous edellyttää, että nykyistä tiiviimpää ja ilmastoystävällisempää yhdyskuntarakennetta edistetään kaikilla päätöksentekotasoilla ja kiinnitetään erityistä huomiota tehokkaiden joukkoliikenneyhteyksien järjestämiseen työssäkäyntialueilla.

Pertti Heino:
Tarvitsemme useimpiin kaupunkeihin, suurkuntakeskuksiin enemmän harvinaiskielten keskuksia.
Puoluehallituksen päätösesitys:
Puoluekokous yhtyy ajatukseen, että kielten osaaminen on etu kansainvälistyvässä maailmassa. Harvinaisia opetuskieliä voidaan käyttää myös välineenä vähemmän suosittujen koulujen houkuttelevuuden parantamisessa. Korkeakouluja on kannustettava kansainvälistymiseen. Maahanmuuttajien kielen opetukseen on panostettava. Samalla on selvitettävä mahdollisuudet joustaa kielitaitovaatimuksissa.

kari.naskinen@gmail.com

Yleisradio halutaan lakkauttaa

Oy Yleisradio Ab:n ylin johto on nyt tiukasti Kokoomuksen käsissä: viestintäministeri Suvi Linden, hallintoneuvoston puheenjohtaja Kari Neilimo, hallituksen puheenjohtaja Kimmo Sasi ja 1.5. alkaen toimitusjohtaja Iran-Late Kivinen. Ensimmäisen signaalin edessä olevista muutoksista antoi Sasi, joka sanoi, että olympiakisojen ja muiden isojen urheilutapahtumien televisiolähetykset voisi siirtää pois Ylen kanavilta.

Kysymys on isosta ideologisesta muutoksesta, jollaista Kokoomus nyt hakee. Se haluaa kokonaan eroon kansalaisten rahoilla ylläpidettävästä yhtiöstä, koska tällöin avautuisi lisää hienoja rahantekomahdollisuuksia yksityisille tv-yhtiöille. Lahden Radionkin toiminta loppuisi; mitä virkaa sillä on rahaa viemässä, koska Lahdessa toimii jo sen kanssa päällekkäinen mainosradio Voima.

Jos Kokoomus säilyy valtapuolueena vielä parikin vaalikautta, ovat Ylen päivät luetut. Sen jälkeen katsotaan kaikkia tv-ohjelmia 10 minuutin pätkissä mainosten välissä. Tänä vuonna mainoskatkojen välejä jo lyhennettiin niin, että tunnin ohjelmassa on nyt kolme katkoa entisten kahden sijasta. Puolen tunnin ohjelma kaupallisella kanavalla pätkitään kolmeen 7-8 minuutin jaksoon.

ESS:n urheilutoimittaja Juha Hölttä kirjoitti eilisessä lehdessä kokemuksiaan Vancouverista, jossa oli hotellihuoneessa ehtinyt katsoa telkkariakin: "Mainoskatkot kestävät lähes yhtä kauan kuin niiden välissä esitettävät ohjelmapätkät. Kahden tunnin elokuva vaatii neljän tunnin ohjelma-ajan. Siksi ne esitetään ns. sarjoina. Forest Gumpin esittäminen vei viikon."

Tämä on porvarien tavoite Suomessakin. Kokoomuksen perseennuolentapolitiikan tavoite on sekin, että Suvi Linden on ilmoittanut haluavansa pienentää vuotuista tv-lupamaksua, josta kohta tullaan käyttämään nimitystä mediamaksu. Tästähän kansa tykkää, mutta varsinaisesti kysymys on vain siitä, että Yleisradion toimintaedellytyksiä tälläkin tavalla heikennetään - ja kun alkaa näyttää huonolta, on helppo sanoa, että lopetetaan koko roska, kun se on niin vaikeetakin.

Kokoomuksen halusta siirtää urheilulähetykset kaupallisille kanaville vielä sen verran, että osa niistä siirtyisi tietenkin niille erikoiskanaville, joiden näkyvyys on maksukorttien takana. Kun vielä olympiakisat sekä eri lajien MM- ja EM-kisat ripoteltaisiin eri maksukanaville, tulisi kisojen katsominen paljon kalliimmaksi kuin mitä on nyt nykyinen tv-lupamaksu.

kari.naskinen@gmail.com