Lääkärille päästävä kahdessa viikossa

Maan hallituksen heikennyksistä huolimatta on lähtökohtana hoitotakuussa pidettävä, että siitä luvatusta kahdesta viikosta pidetään kiinni. Apua on saatava samalla tavalla ja yhtä nopeasti Lahdessa, Orimattilasta kuin Hartolassakin. Nyt vaaleissa jokaisella hyvinvointialueella on tietenkin kyse oman alueensa asioista, mutta toivottavasti tulokset ovat laajasti sellaiset, että tämänsuuntaisesti voittajat ajattelevat.

Erikoissairaanhoidon hoitojonoja on pystyttävä purkamaan ja omalääkärimalli on saatava käyttöön koko alueella. Kun potilasta hoitaa sama lääkäri-hoitajatyöpari, hoidon laatu, potilastyytyväisyys ja kustannustehokkuus kohenevat.

Järjettömiä korotuksia asiakasmaksuihin on tiukasti vastustettava. Perintään menevien maksujen määrää on saatava pienemmäksi tiedottamisen ja automaattisen maksukaton avulla. On karmeaa, että viime vuonna oli sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuja ulosotossa koko maassa 90 000 henkilöllä, asukasmäärään suhteutettuna eniten Päijät-Hämeen hyvinvointialueella: 44 200 ulosottotapausta (+10 %).

Ei pidä suostua hallituksen kulujen siirtoon avuntarvitsijoille, vaan asiakasmaksuihin on sallittava näiden vaalien jälkeen vain hyvin maltillisia korotuksia - tavoite pikemminkin alentaa asiakasmaksujen tasoa tai poistaa ne perusoikeuksiin vedoten kokonaan.

Päijät-Hämeen SDP:n vaaliohjelmassa todetaan, että osittain monikansallisen Harjun Terveys Oy:n osuus hyvinvointialueen palvelutuotannosta on kasvanut liian suureksi. Palveluiden saatavuudessa ja tasossa on eroja Harjun Terveyden ja hyvinvointialueen oman toiminnan yksiköiden välillä. Tämä tilanne on sote-uudistuksen periaatteiden vastainen. Hyvinvointialueen pitääkin laajentaa oman toiminnan yksiköiden palveluita.

Siitäkin on lähdettävä, että jokaisessa Päijät-Hämeen kunnassa on oltava sosiaali- ja terveydenhuollon palvelupiste. Palveluita täydennetään etäpalveluilla ja liikkuvilla palveluilla, mutta jokaisella on oikeus tarvitsemaansa lähipalveluun. Heikot taidot tai toimintakyvyn esteet digitaalisessa asioinnissa eivät saa olla este ajanvaraukselle, jonka pitää onnistua myös fyysisenä käyntinä, puhelinyhteydessä tai opastuksen avulla.

On tuettava kuntien kasvatustyötä, jotta jokaisella lapsella ja nuorella on mahdollista kasvaa turvallisesti aikuiseksi. Lasten ja nuorten pahoinvoinnin taustalla ovat monitahoiset syyt ja ilmiöt, joihin yksi ratkaisu on monialainen yhteistyö. Pitää tukea perheitä, jotka lähtevät liikkeelle ”takamatkalta”. Erityisesti on vastattava lasten ja nuorten mielenterveyden haasteisiin.

Samoin on pidettävä huolta ikääntyneistä ihmisistä. Heidät on nähtävä voimavarana, ei menoeränä. Yksinäisyyden, toimintakyvyn ja syrjäytymisen ehkäisemiseen pitää olla keinoja – vastaus on yhteistyö esim. yhdistysten kanssa ja yhdessä tekeminen. Riittävä ja selvä palveluohjaus muuallakin kuin vain netissä antaa reilusti tietoa kaikille saatavilla olevista palveluista. Lisäksi on omaishoidon tukea parannettava.

kari.naskinen@gmail.com

Historian suurin rahanväärennysoperaatio

Rahaa, passeja ja muita asiakirjoja väärentänyt juutalainen Salomon Smolianoff jäi Berliinissä 1936 kiinni poliisin ratsiassa. Tavallisesta vankilasta hänet siirrettiin Mauthausenin työleirille ja sieltä edelleen Sachsenhausenin leirille, jossa hän aloitti natsien organisoiman rahanväärennysoperaation työnjohtamisen 1941. Rinnassaan hänellä olivat juutalaisten keltainen tähti ja rikollisten vihreä tähti. Hänen SS-esimiehenään toimi Berliinissä pidätyksen tehnyt poliisi, joka oli muistanut, että Smolianoff on alan ehdoton huippumies. Näin käynnistyi historian suurin väärennysoperaatio Bernhardt, josta erinomaisesti kertoo itävaltalaisen Stefan Ruzowitzkyn elokuva Väärentäjä (2007). Se sai parhaan ei-englanninkielisen elokuvan Oscarin.

Karl Markovicsin näyttelemän Smolianoffin nimeksi on elokuvassa pantu Salomon ”Sally” Sorowitsch, mutta tapahtumat kulkevat pääpiirtein oikeita uomiaan. Elokuva perustuu kirjasinsuunnittelija Adolf Burgerin muistelmiin Paholaisen työpaja, jossa hän kertoo Sachsenhausenin operaatiosta ja on roolihenkilönä myös elokuvassa. Burger ei hyväksy koko touhua, vaan sabotoi painolaattoja. Sorowitch tietää tämän, mutta ei käräytä Burgeria, vaan joillakin selityksillä natseja huijataan. Burgeria esittää August Diehl, joka paremmin muistetaan Terrence Malickin natsiaiheisesta elokuvasta A Hidden Life (2019). Sekä Smolianoff että Burger selvisivät keskistysleiristä, kun liittoutuneet tulivat vapauttamaan myös Sachsenhausenin.

Sachsenhaus

Operaatio Bernhardtissa väärennettiin miljoonia ja miljoonia punnan seteleitä. Kappalemääräisesti paljon seteleitä oli painettava siksi, että tehtiin pieniä seteleitä, koska suurempiarvoisten seteleiden arveltiin joutuvat myös suurempaan syyniin. Nämä pienemmätkin setelit tarkistutettiin perusteellisesti, esimerkiksi Sveitsiin lähetettiin väärennetty kirje Saksan valtonpankista ja pyydettiin mielipidettä mukana lähetetyistä seteleistä. Myös Bank of Englanti saatiin keploteltua samanlaiseen tarkistukseen ja kun lausunnot olivat myönteisiä, pantiin tuotanto vauhtiin.

Kova olikin vauhti: 1943 tekivät juutalaisvangit jo 400 000 seteliä kuukaudessa. Tätä jatkui helmi-maaliskuun taitteeseen 1945 asti, ja painettujen setelien arvo liikkui eri arvioiden mukaan 133:n ja 300 miljoonan punnan välillä.

Väärennetty 5 puntaa.

Alkuperäinen idea oli, että väärennettyjä setelejä levitettäisin Iso-Britanniaan niin paljon, että niillä kasvatettaisiin inflaatiota ja näin horjutettaisiin maan taloutta. Niinkin lapsellinen suunnitelma oli, että seteleitä pudotettaisiin lenkoneilla kansalaisille. Tätä ei kuitenkaan toteutettu, vaan väärä raha käytettiin mm. sotamateriaalien hankkimiseen ulkomailta ja Saksan ulkopuolella toimivien agenttien palkkioihin. Punnan jälkeen oli tarkoitus tehdä väärennyksiä myös dollareista, mutta ”henkilökunnan” saatavuuden hitauden takia tämä tuotanto jäi pieneksi.

Puntatuotantokin loppui, kun liittoutuneet etenivät uhkaavasti. Painokoneet, tarvikkeet ja vangit kuljetettiin Mauthausen-Gusenin keskitysleirille Itävaltaan, jossa oli tarkoitus jatkaa tuotantoa, mutta tämä hanke ei toteutunut. Lopulta vangit määrättiin polttamaan kaikki jäljellä olleet setelit ja loput asiaan kuuluneet vehkeet painolaattoineen lastattiin taas kuorma-autoihin ja upotettiin kahteen järveen. Toukokuun alussa operaatio Bernhard suljettiin virallisestikin ja vangit siirrettiin Ebenseen keskitysleirille Itävaltaan. Amerikkalaiset tulivat 6.5.1945 ja vapauttivat leirin.

Mitään suurta elokuvadraamaa tämä elokuva ei edusta, mutta on erinomaisen mielenkiintoinen sisältöntä tosiasian ansiosta.

 

kari.naskinen@gmail.com

Viimeinen vaaliviikko, sitten piinaviikko

Vaaliteltoilla on Lahdessa puhuttu ehkä kaikkein eniten Lahti Energia Oy:n tulevaisuudesta. Lahtelaisia pelottaa, että yhtiön säilyttämisestä kaupungin omistuksessa eivät kaikki ole samaa mieltä. Muistissa on, että vuosi sitten myyntihalut torjuttiin kaupungnvaltuustossa vain äänin 33 - 25. Nyt vaaleissa ratkaistaan tätäkin asiaa äänestämällä joko myynnin vastustajaa tai kannattajaa. Vaalikoneista tästä löytää ehdokkaiden mielipiteitä ja vaaliteltoilla voi vielä viimeisellä vaaliviikolla kysyä asiasta ehdokkailta suoraan.

Viime kevään äänestyksessä energiayhtiön myyntiselvityksen tekemisen puolesta äänestivät seuraavat nyt valtuustovaaleissa ehdokkaina olevat:

Kokoomus: Milla Bruneau, Miina Harmaala, Raimo Kiljunen, Marko Lindqvist, Francis McCarron, Sari Niinistö, Anita Närhi, Toni Putula, Hannu Rahkonen, Ida Rantanen, Juha Rostedt, Merja Vahter, Juha Viljamaa.
Vihreät: Jouni Kaikkonen, Riina Puusaari.
Kristilliset: Sonja Falk.
Vasemmistoliitto: Elisa Lientola.

ERIARVOISUUS KOROSTUU

Vaaleissakin korostuvat tulo- ja muut erot kansalaisten välillä. Erikoiselta tuntuu, että huono-osaisten äänestysaktiivisuus on vuosikymmenten kuluessa vähentynyt, vaikka heillä nimenomaan olisi enemmän syytä äänestää. Muutama vuosi sitten tehdyssä väitöskirjassa todettiin tutkimustuloksiin perustuen, että yhteiskuntaluokka selittää voimakkaasti äänestysintoa, ja painopiste on siirtynyt äänestysvalinnasta enemmän juuri ylipäätään äänestämässä käymiseen. (Hannu Lahtinen, Helsingin yliopisto)

Sosioekonominen tilasto osoittaa, että aktiivisimmin äänestävät ne, joilla on korkeakoulututkinto, ylempi toimihenkilöasema ja suuret tulot. Yleinen kansainvälinenkin ilmiö tämä on.

Tuloerot ovat myös kasvaneet. Tilastokeskus kertoi kuukausi sitten, että varakkain kymmenesosa suomalaisista kotitalouksista omistaa yli puolet nettovarallisuudesta, ja tämä suhdeluku on viimeisten viiden vuoden aikana mennyt edelleen huonompaan suuntaan.

TERVEYSKESKUSMAKSUJA
PALJON ULOSOTOSSA

Sote-aluevaaleihin liittyen on torilla ja kauppojen luona kysytty ja keskusteltu paljon hoitoonpääsyn ja hinnoittelun ongelmista. Tällä sektorilla tuloerot tulevat selvästi esille. Viime vuonna oli sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuja ulosotossa koko maassa 90 000 henkilöllä, asukasmäärään suhteutettuna eniten Päijät-Hämeen hyvinvointialueella, 44 200 ulosottotapausta (+10 %). Vaaliviikon jälkeen tulee monille piinaviikko, jollaisia heillä on kyllä muulloinkin kuin pääsiäisenä.

Terveydenhoidon pitäisi olla ihmis- ja perusoikeus, maksutonta. Maan hallituksen toimesta nostetut terveyskeskusmaksut, sairaaloiden poliklinikkamaksut, lääkkeiden alv:n korotus, lääkeostojen alkuomaavastuuosuuden korotus ja lääkekaton korotus ovat tehneet paljon pahaa. Kun kansanterveyslaki 1972 tuli, maksoi lääkärissäkäynti kolme markkaa, nyt on terveyskeskusmaksu Päijät-Hämeessäkin 28,20 euroa.

Näihin paljolti hallituksen ahdistamiin maksusummiin eivät hyvinvointialueen valtuuteut paljon pysty vaikuttamaan. Sen sijaan aluevaltuustolla on mahdollisuus järjestää toimintaa niin, että panostetaan nykyistä enemmän perusterveydenhuoltoon, jolloin vaikeiden sairauksien ennaltaehkäisy tehostuu.

Tätä korosti lauantain Helsingin Sanomissa THL:n pääjohtaja Mika Salminenkin, joka sanoi, että sairaudet ja vaivat vain pahenevat, kun ei saada riittävästi ensilinjan hoitoa. Sitten joudutaan sairaalaan tavallaan turhaan ja aiheutetaan enemmän kuluja kuin olisi, jos terveyskeskuksen toimintaa olisi enemmän.

Kireä rahoitus tietenkin vaikeuttaa sote-uudistuksen tavoitteiden saavuttamista, jolloin ihmiset eivät aina saa tarvitsemaansa hoitoa. Eniten vaikeuksia on apua tarvitsevilla ihmisillä itsellään. Laki kyllä mahdollistaa sen, että sote-maksut voi jättää perimättäkin, jos maksut uhkaavat vaarantaa ihmisen tai hänen perheensä asioita kohtuuttomasti. Tätä mahdollisuutta ei Päijät-Hämeessä ilmeisesti ole juurikaan käytetty, vaan on menty tylysti ulosottolinjalle.

 

 

 

kari.naskinen@gmail.com

Mitä, kuka, miten?

Kun David Lynchin perhe ilmoitti hänen kuolemastaan tammikuun 16. päivänä 2025, sanottiin Facebook-viestissä: ”Maailmassa on nyt iso reikä, kun hän ei enää ole kanssamme. Mutta kuten hän sanoisi, pidä silmäsi donitsissa, älä reiässä.”

Tällä viikolla katsoin Lost Highwayn (1997). Kun katsoo useamman kerran tuttua elokuvaa, voi keskittyä joihinkin avoimiksi jääneisiin kysymyksiin, koska elokuva sinänsä menee samalla tavalla kuin ennenkin. Nyt yritin saada selville, mitä tarkoittaa kadonnut maantie. Pakkohan tähänkin on jokin symboliikka liittyä, koska elokuva on Lynchin.

Elokuvan aivan viime metreillä ollaan Lost Highway Hotelissa jossain Hollywoodin lähistöllä. Hotellista ei ratkaisua kuitenkaan löydy, eikä Lynch tapansa mukaan tätäkään asiaa mitenkään selittänyt. Koska nimi ei tietenkään tarkoita mitään konkreettista maantietä, se viittaa päähenkilön, saksofonisti Fred Madisonin sielunelämään ja mielentilaan, jotka ovat hajallaan niin pahasti, että puolet elokuvastakin hän on autonasentaja Pete Dayton. En tietenkään ole varma, mutta Fredin psyyke ei pysy kasassa, kun hänelle ilmoitetaan, että hän on murhannut vaimonsa. Fredin tietoisuus katoaa kuin tie horisonttiin autiomaassa.

Koska kertomuksen tyylilaji on surrealismi, kaikki on mahdollista. Tällä kertaa koin elokuvassa identiteetin menetystä, todellisuuden hämärtymistä, mystiikan mahdollisuutta maailmassa, mutta lopulta jäin itse kadotetulle maantielle miettimään, eikä sellaista navigaattoria löydy, joka auttaisi.

Yhdessä kohtauksessa Fred Madison sanoo, että hän haluaa muistaa asiat omalla tavallaan. Tällaisesta varmaan on kyse Lynchin elokuvissakin, joissa muistot ovat outoja, eivätkä katsojat selviä niistä kunnolla. Koko ajan ollaan kuin unessa, jossa todellisuus haarautuu ja muuttaa muotoaan. Kaksoisolennot ovat tällaista haarautumista: Fred Madison ja Pete Dayton, joiden yhdentymistä ja erkaantumista ei osaa selittää. Sama asia Fredin vaimon Reneen ja Peten viettelemän Alicen kanssa. Eikä tämä ole ensimmäinen kerta näissä Lynchin rinnakkaisissa maailmoissa: Twin Peaksissa Leland Palmer ja Tappaja-Bob sekä Blue Velvetissä Jeffrey Beaumont ja Frank Booth.

Sitten on valkoiseksi meikattu mysteerimies, joka kuvaa VHS-videokameralla. Mysteerimiehestä on vaikea sanoa mitään muuta kuin että mysteerimies se on.

Yhden elokuvan mysteereistä Lynch kuitenkin selitti Lost Highwayn kanssa samana vuonna ilmestyneessä Chris Rodleyn haastattelukirjassa Lynch on Lynch (1997). Elokuvan alussa Fred menee vastaamaan alakerran ovipuhelimeen, josta ei kuulu muuta kuin jonkun sanomana ”Dick Laurent on kuollut”. Kirjassa Lynch kertoi, että hän itse oli yhtenä aamuna vastannut ovipuhelimeen, jossa miesääni oli sanonut tämän saman repliikin Dick Laurentin kuolemasta. Fredin tavoin Lynch ei nähnyt ikkunasta ketään pihassa. ”En tiedä, kuka Dick Laurent on. Tiedän vain, että hän on kuollut. Vannon, että tarina on tosi”, sanoi Lynch Rodleylle.

Rikosjuttuhan elokuva on, mutta enemmän silti jotain muuta. Elokuvan musiikkiakin yritin tekstejä suomentamalla jotenkin tulkita, mutta mitään tolkkua en saa. Paitsi sen, että heti alussa oleva David Bowien biisi I´m Deranged on kuin tähän elokuvaan tehty:

Hassua kuinka salaisuudet kulkevat,
minä alkaisin uskoa.
Vaalea uskomus tuonnempana.
Ei paluuta, ei paluuta.
Sekaisin, alas, alas, alas.
Ja sade laskeutuu,
se on enkelimies.

Lopussa taas saksalainen Rammstein jyrää täysillä: ”Voit huomata hänet hiipimässä kellon ympäri. Hän on ollut vuoden yksin. Suru vei kaikki hänen aistinsa. Nukkuu hänen hautakivensä luona joka yö.”

Kuka on yksin? Minä ainakin, kun en vieläkään tiedä, kuka teki, mitä, miten, kuka siellä ja miksi, kenen kanssa enkeli hiipii. On tästä huolimatta elokuva, jonka voi katsoa joka toinen vuosi. Katse Lynchin mustan aukon reunoihin jatkuu. Fredille kuitenkin selviää se, että hän voi kotiin taas tultuaan soittaa omaan ovipuhelimeensa ja sanoa: ”Dick Laurent on kuollut.”

kari.naskinen@gmail.com

Taas saa hävetä

”Olen joutunut elämään lähes koko taiteilijanurani aikana työttömyyskorvauksella, se tuottaa paljon häpeää, koska samaan aikaan joutuu piilottelemaan tateilijana tekemään työtään.”

Galleria Uudessa Kipinässä (Lahti) on vielä tämän viikon oululaisen kuvataiteilijan Riikka Kontion näyttely suomalaisen tateilijan häpeästä. Taas saa hävetä -näyttelyssä on esillä tuoreita maalauksia ja installaatioita, jotka ovat syntyneet suomalaisille kuvataiteilijoille tehdyn häpeäkokemuksia kartoittaneen kyselyn tulosten pohjalta.

Riikka Kontio lähetti kyselyn kuvataidejärjestöjen kautta ammattitaiteilijoille maaliskuussa 2023 ja sai 336 vastausta. Yli 85 % vastanneista oli hävennyt itseään taiteilijan ammatissa. Häpeä liittyi useimmiten esillä olemiseen, osaamiseen, teoksiin ja apurahoihin. Myös itse ammatinvalinta ja köyhyys tuottivat ammattikunnassa häpeän tuntemuksia.

Taiteilijan häpeää lisää, se että ammatti koetaan vaikeasti ymmärrettäväksi, sen merkitystä ja tarpeellisuutta kyseenalaistetaan toistuvasti. Taiteilijaa syytetään yhteiskunnan loiseksi, vaikka usein kuvataiteilija on se, joka järjestää yleisölle ilmaista kulttuuritarjontaa oman taloudellisen hyvinvointinsa kustannuksella. (Uusi Kipinäkin on kävijöille maksuton.)

Näyttelyssä vierailijan on mahdollista jakaa oma häpeää tuottanut kokemus. Häpeän pahin vihollinen on avoimuus. Jakaminen vähentää häpeän valtaa.

Seinillä on tekstejä kyselyyn vastanneilta: ”Häpeäntunnetta pitää yrittää vain sietää.”
”Koko ammatti tuntuu välillä puuhastelulta, jossa kerätään huomiota.”
”Niin no, selviääkö niistä vai kerääntyykö ne vain vuosi vuodelta isommaksi häpeämöykyksi sisälle?”
”Häpeän tunnetta pitää vain yrittää sietää. Häpeä hellittää puhumalla ihmisten kanssa, jotka tuskailevat samojen tunteiden kanssa ja kestävät niitä. Sekin auttaa, että näyttelyiden jälkeen siirtyy ja keskittyy uusiin aiheisiin.”

Lisää Riikka Kontion kyselystä ja sen tuloksista verkkosivulla https://taiteilijanhäpeä.fi

kari.naskinen@gmail.com

Paheneva maa

Vuonna 1994 Suomessa tehtiin yli sata pankkiryöstöä. Tällaista se oli ollut jo vuosikymmeniä. Nyt ei roistojen enää kannata mennä pankkikonttoreihin naamarit päässä, kun helpommallakin pääsee, eikä kiinnijäämisen riskikään ole yhtä iso. Internetissä ja puhelimessa kaikki käy helpommin. Viime vuonna suomalaisilta yritettiin huijata rahaa tietoon tulleiden tapausten perusteella 107 miljoonaa euroa, missä oli kasvua edellisvuodesta yli kolmannes. Lisäksi pitää ottaa huomioon, että kaikki huijatuksi joutuneet eivät edes kehtaa tehdä rikosilmoitusta tai ilmoittaa asiasta pankille, koska on noloa tunnustaa, että meni esimerkiksi rakkausansaan.

Pankit kyllä onnistuivat pysäyttämään näitä viime vuonna tehtyjä yrityksiä tai palauttamaan netissä rosvottuja rahoja 44 miljoonaa euroa, mutta paljon tuli silti menetyksiäkin.

Huijausten määrä kasvaa edelleen, mutta on tässä rikollisuuden muodossa se parempi puoli entiseen verrattuna, ettei tule ruumiita. Kari Haakanan kirjassa Tämä on ryöstö (2023) kerrotaan esimerkiksi 1906 Venäjän valtionpankin Helsingin-konttorin isosta ryöstöstä, jossa ammuskelussa kuoli viisi ihmistä. Lappeenrannan länsipuolella Taavetissa 1920-luvulla kuoli ryöstössä kolme ihmistä, ja hyvinhän mekin muistamme Jakomäen pankkiryöstäjien pakomatkan 1986 Mikkeliin, jossa rosvojen panttivangiksi ottama mies kuoli.

Nykyisin paha piilee netissä. Se on muuttanut maailman rikollisuuden osaltakin sellaiseksi, että enää ei ole suomalaistakaan lintukotoa, vaan olemme yhtä ja samaa maailmaa. Taannoin kuuntelemassani luennossa tietoturvaekspertti Mikko Hyppösen sanoi, että ”Internet on deletoinut maantieteen”.

Tässä isossa kokonaisuudessa ovat mukana myös pankkirosvot. He ovat digitalisoineet itsensä verkkoon. Nyt kun vielä tekoäly kehittyy ja kehittyy, se pystyy kohta soittamaan meille suomenkielisiä puheluita.

Hyppönen sanoi, että tilanne tulee jatkuvasti vaarallisemmaksi. Toistaiseksi esimerkiksi sähköverkon toiminta ei ole kiinni netistä, mutta Hyppösen ennustus oli, että 20 vuoden kuluttua näin on, joten rikolliset ja muut hakkerit pääsevät yhä pahemmin haittaamaan yhteiskuntien toimintoja.

Ei arvannut Hyppönen nuorena, että keksiessään 19-vuotiaana veljensä Arin kanssa tietokonepelin ”Paha juttu”, se olisi ollut nimeään myöten enteellinen. Veljesten ensimmäinen peli on edelleen pelattavissa Suomen Pelimuseossa, joka toimii museokeskus Vapriikissa Tampereella. Siellä ”Paha juttu” toimii avoimen lähdekoodin ICE-emulaattorilla, jolla voidaan ajaa Commodore-tietokoneiden ohjelmia.

Tein minäkin yhden pahan jutun 20 vuotta sitten: kun aloimme nykyisen vaimoni Ullan kanssa styylata, vein hänet Rautatienkadun Kuvapalatsiin katsomaan Aku Louhimiehen Pahan maan. Minulla se meni vuoden kymmenen parhaan elokuvan tilastoon, mutta myöhemmin Ulla kertoi olleensa melkein koko ajan silmät kiinni, koska se oli niin pahaa katsottavaa.

Hyppönen kertoi myös kyberturvayhtiö With Secure Oyj:n viime vuonna avaamasta maailman ensimmäisestä kybertuvallisuuteen keskittyvästä taidemuseosta, joka valottaa haittaohjelmien, nettivirusten ja muiden turvallisuusuhkien vaikutuksesta ihmisiin ja yhteiskuntaan. Museo on With Securen pääkonttorissa Helsingissä Välimerenkatu 1:ssä, avoinna perjantaisin klo 12-16.

NYRKKISÄÄNTÖJÄ

Finanssialan nettisivulla on nyrkkisäännöt, mitä ainakin on mustettava, kun haluaa välttää huijatuksi tulemisen

+ Varo sähköpostilla tai tekstiviestillä tullutta linkkiä. Älä avaa epäilyttävää linkkiä. Ylipäätään linkkien kautta ei tulisi kirjautua pankkitunnuksilla mihinkään.

+ Älä luovuta verkkopankkitunnuksiasi tai salasanojasi kenellekään. Pankki tai viranomainen ei koskaan pyydä pankkitunnuksiasi eikä tarvitse niitä mihinkään.

+ Pankkitunnuksesi on tarkoitettu vain sinun käyttöösi. Älä anna niitä kenellekään.

+ Älä mene pankin, viranomaisen, postin, verottajan tms. verkkopalveluun hakukonetulosten kautta.

+ Varmista, että päädyt oikealle sivulle kirjoittamalla itse koko verkko-osoite selaimen osoitekenttään tai käyttämällä palveluntarjoajan mobiilisovellusta.

+ Jos epäilet tulleesi huijatuksi, ota ensimmäiseksi yhteys pankkitunnusten ja korttien sulkupalveluun (24/7) tai oman pankkisi asiakaspalveluun. Nopealla toiminnalla voi parhaassa tapauksessa rajoittaa tai estää vahinkoja. Tee rikosilmoitus poliisille. Äläkä jää yksin; uhriksi voi joutua kuka vain, eikä sitä tarvitse hävetä. Hae rohkeasti apua läheisiltäsi ja tarvittaessa ammattilaisilta.

kari.naskinen@gmail.com