Kuva on Alvar Aalto -museosta Jyväskylästä. Siinä toisenpolven amerikansuomalainen rullalautailija Lizzie Armanto (31) temppuilee pool-skeittausalueella. Museon uudessa osassa Aalto 2:ssa on parhaillaan näyttely, jossa Lizzie Armanton kautta esitetään yllättävää asiaa, Alvar Aallon Villa Maireaan (1938) suunnittelemaa uima-allasta, ns. kaariskeittauksen alkupistettä. Tokion olympiakisoissa 2021 Lizzie Armanto edusti Suomea, ja huomiota kiinnitti sekin, että hän suunnitteli itse sinivalkoisen edustusasunsa, jonka kuviointi jäljitteli Aalto-maljakkojen muotokieltä.
En löytänyt valokuvaa Villa Mairean uima-altaasta tyhjänä, mutta altaan kaarimuotoinen pohja- ja reunarakenne oli aikoinaan uutta ja se löysi tiensä Aallon luona vierailleen arkkitehti Thomas Churchin mukana Yhdysvaltoihin. Uima-altaan munuaismaisesta muodosta syntyi monen mutkan ja vuosikymmenten jälkeen pool-skeittauksen symboli. Villa Maireasta seuraava tällainen allas tehtiin Donnell Ranch Gardeniin 1948, josta tämä muotokieli levisi muuallekin Kaliforniaan. Kun kuivuus koetteli 70-luvulla Kaliforniaa, uima-altaat tyhjennettiin ja ne avautuivat skeittareiden käyttöön.
”Rullalautailussa on kyse paljolti henkilökohtaisesta ilmaisusta. Se antaa mahdollisuuden olla osa yhteisöä ja samalla olla oma itsensä valitsemansa tyylin ja temppujen avulla”, sanoo Lizzie Armanto.
Näyttely käsittelee skeittaamisen moninaisuutta, suvaitsevuutta ja värikkyyttä. Näkökulmina ovat paikat, temput, laudat ja yhteisöt. Näyttely avaa skeittikulttuurin suhdetta kaupunkiin ja arkkitehtuuriin, samalla se on sukellus hiphop- ja räp-kulttuurin, lehtien, elokuvien, lautagrafiikoiden, tyylin, vaatetuksen sekä kaduilla ja skeittiparkeissa tapahtuvan rullalautailun maailmaan.
Vaikka Lizzie on olympiatason huippu-urheilija, ei kilpailu ole skeittaamisen ytimessä, vaan jokaista lajin harrastajaa kannustetaan kokeilemaan juuri itselleen sopivia temppuja. Skeittaaminen on samalla mitä suuremmissa määrin itseilmaisua, ja skeittilaudat kuviointeineen ovat tärkeä osa tätä.
”Kun
aloittaa
skeittauksen, näkee
yhtäkkiä ympäristönsä
sellaisella
uudella tavalla, jota ei
ole nähnyt ennen. Skeittilauta on enemmän kuin pelkkä
urheiluväline”, sanoo
Lizzie
Armanto.
”Skeittaus
on nykyisin
urbaaniksi mielletty alakulttuuri tai kaupunkikulttuurinen ilmiö.
Miten se on historiallisesti nykyiselleen muodostunut, on kiinnostava
ilmiö”, sanovat
näyttelyn koonneet
Juho
Haavisto ja
Jarkko
Lehtopelto.
CONCRETE
CURRENTS
Museossa
on myös takavuosien huippuskeittarin Arto
Saaren
valokuvanäyttely.
Hän aloitti rullalautailun 90-luvun alussa Alvar Aallon Seinäjoen
keskustaan suunnittelemien rakennusten katveessa. Täytettyään
kuusitoista hän muutti Kaliforniaan tavoitellakseen uraa
skeittaajana ja nousikin 2000-luvun alussa yhdeksi lajin
tunnetuimmista ammattilaisista. Trasher Magazine -skeittilehti
valitsi Saaren vuoden rullalautailijaksi 2001. Tämä kunniamaininta
on maailmanlaajuisesti suurimpia palkintoja, jonka rullalautailija
voi saavuttaa.
Nykyisin Oahun saarella Hawaijilla asuva
Arto Saari syventyi skeittiuransa jälkeen valokuvaukseen. Concrete
Currents -näyttelyssä hänen kuvistaan välittyy tuntemus
vapaudesta, kapinallisuudesta ja kauneudesta, joita
hän on
löytänyt
yllättävistäkin paikoista.
"On
ollut mahtavaa havaita kuinka Alvar Aallon muotoilu on murtanut
raja-aitoja ja luonut uuden elävän organismin. En tiedä mitkä
Alvarin tavoitteet olivat, kun hän suunnitteli Villa Mairean altaan,
mutta lopulta siitä syntyi paljon enemmän kuin vain pelkkä
uima-allas”, sanoo
Saari.
”Kalifornia
muodostui rullalautailun Mekaksi. Kun merellä ei aina ollut
aallokkoa, lainelautailijat alkoivat etsiä tyhjiä altaita
rullalautaillakseen niissä, koska altaan kaarevat reunat
muistuttivat aaltoa.”
Skeittikulttuurille
on
tyypillistä,
että temppuja on aina valokuvattu ja taltioitu, joten siirtymä
kameran taakse tuli Artolle luonnostaan. Varsinaisesti uravalinnan
kannalta Saari
ei ole koskaan ajatellut skeittaamista tai valokuvaamista, vaan
intohimo lajiin vei mennessään. Hänen
näyttelykuvansa
on
tulostettu
Koskisen Oy:n
toimittamalle
koivuvanerille.
Näyttelystä
lähtiessäni tuli mieleen,
että Alvar Aallon suoraviivainen ja -kulmainen arkkitehtuuri
puolestaan
sopisi hyvin parkourin harrastajille.
kari.naskinen@gmail.com