”Suomettunein” ruotsalainen on ollut ulkoministeri Östen Undén

Tasavallan presidentti J.K. Paasikivi välitti ulkoministeri Urho Kekkosen kautta terveiset Ruotsin ulkoministerille Östen Undénille, jonka päiväkirjasta nämä terveiset löytyvät: ”Undén on eräs harvoista sosiaalidemokraateista, joka ymmärtää ulkopolitiikkaa.”

Ruotsin Neuvostoliittoa myötäilevä politiikka sopi Paasikivelle, ja tämän politiikan vahva mies Ruotsissa oli Undén, jonka mielestä ystävällisten suhteiden kehittämäminen Neuvostoliittoon oli ulkopolitiikan tärkeimpiä tehtäviä. Tätä politiikkaa Undén vaali kylmän sodan aikana ollessaan Tage Erlanderin hallituksissa 1946-62. Jo tätä ennen Undén oli ollut Hjalmar Brantingin hallituksessa 1924-26 ja Per Albin Hanssonin hallituksessa 1945-46. Vielä tätäkin varhempaa kokemusta Undénilla oli, sillä 1917 hänestä oli tullut salkuton ministeri Ruotsin historian nuorimpana hallituksen jäsenenä. Yli 40 vuoden ajan hän oli kaikissa sos.dem. hallituksissa lukuunottamatta sotavuosia, jolloin hän toimi ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtajana.

Tänä vuonna ilmestyi Ruotsissa kirja Undénista ja Erlanderista kylmän sodan aikana, ja entinen suurlähettiläs René Nyberg kirjoittaa siitä Kanava-lehden uudessa numerossa 6/2023. Undén tapasi Tukholmassa säännöllisesti Neuvostoliiton lähettilästä, mutta harvemmin USA:n tai Britannian lähettiläitä. Toisaalta ei hän Neuvostoliitossa käynyt kuin kerran ”yksityisesti” 1954. Sen sijaan joka syksy Undén matkusti YK:n takia New Yorkiin, jossa viipyi vähintään kuukauden. Tästä huolimatta hän ei ”ehtinyt” käydä Washingtonissa kuin kerran tapaamassa uutta ulkoministeriä Christian Herteriä suurlähettiläs Gunnar Jarringin illallisen yhteydessä.

Nyberg kirjoittaa, että useat Undénin Neuvostoliittoa koskeneet lausunnot ovat nykylukijalle vähintäänkin outoja. Ruotsin radion pääjohtaja Olof Rydbeck oli jo aikoinaan kauhuissaan varsinkin Undénin antiamerikkalaisuudesta ja tietämättömyydestä Yhdysvaltain asioista. Undénin mukaan amerikkalaisten, jotka dominoivat Latinalaista Amerikkaa, piti ymmärtää, että Neuvostoliitto halusi puolestaan hallita omia lähiulkomaitaan.

Suomestakin Undénilla oli sanottavaa. Kirjan mukaan Undénin suhtautumisessa Suomeen oli taustalla vuoden 1918 sisällissota, ja jotenkin siitäkin johtuen Suomen lähtö jatkosotaan 1941 oli seikkailupolitiikkaa, ja siksi Undén halusi Brantingin hallituksen nuorena ministerinä pitää etäisyyttä Suomeen. Valtiopäivien ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtajana Undén suhtautui sodan aikana Saksaan voimakkaan kriittisesti.

Ydinasekysymyskin oli Ruotsissa esillä 50-luvulla ja oman ”atomipommin” hankkimista Undén vastusti. Erlander ei suoraan vastustanut, vaan epäröi. Nyberg kirjoittaa, että Erlanderin kantaan vaikutti se, että tämä ymmärsi ydinteknologian tutkimuksen merkityksen ydinenergiateknologian kehittämiselle, jota taas Undén vastusti. Erlander kertoi myöhemmin olleensa jonkin verran ydinaseen hankkimisen kannalla, mutta Undén sai hänet taivutetuksi toiselle kannalle.

YK:ssa Undén esitti ydinaseettomien maiden yhteenliittymän perustamista. Sen verran tapahtuikin, että 1963 saatiin aikaan yritys ydinkoekieltosopimuksesta, jota länsivallat eivät allekirjoittaneet. Tämä sopimus olisi estänyt sijoittamasta ydinaseita muihin kuin omaan maahan.

Vuonna 2017 YK:ssa hyväksytty ydinaseiden kieltospimus on sukua Undénin suunnitelmalle. Ruotsi äänesti sen puolesta, Suomi ei. EU-maista sopimuksen ovat ratifioineet vain Irlanti ja Itävalta, jotka eivät kuulu Natoon.

Mats Bergquistin kirjaa ei ole ainakaan vielä suomennettu. Bergquist on toiminut Ruotsin edustustoissa YK:ssa, Lontoossa ja Washingtonissa, suurlähettiläänäkin 80-90-luvuilla Tel Avivissa, Nikosiassa, Helsingissä ja Lontoossa. Undénin oma kirja Ulkoministerin muistelmia ilmestyi suomeksi 1986.

Kun Undén jäi pois päivänpolitiikasta, Dagens Nyheterissä kirjoitettiin, että Ruotsin julkisesta elämästä poistui "viimeinen marxisti".

kari.naskinen@gmail.com