Kukin omassa algoritmikuplassaan samoin ajattelevien kanssa

EU:n pyrkimyksenä on tehdä internetistä nykyistä avoimempi. Käyttäjien pitäisi saada tietoa esimerkiksi siitä, miksi tiettyä tuotetta suositellaan juuri hänelle. Digimarkkinoihin perehtynyt yrityslainsäädännön asiantuntija Sanna-Maria Bertell EK:sta sanoi eilen Helsingin Sanomissa, että näitä asioita koskevat lait ovat parhaillaan pohdittavina Brysselissä. Lakiesitykset koskevat erityisesti digiyhtiöitä, joiden järjestelmien käyttäjinä on ainakin kymmenen prosenttia EU-kansalaisista eli 45 miljoonaa ihmistä.

Kysymys ei ole pelkästään mainonnasta ja muusta kaupallisesta toiminnasta. Tieteen päivillä viime viikolla käsiteltiin aihetta laajemmin. Apulaisprofessori Minna Ruckenstein Helsingin yliopiston Kuluttajatutkimuskeskuksesta sanoi, että tietokoneiden algoritmiohjelmat voivat vaikuttaa jo ihmisten ajatteluunkin. Varsinkin sosiaalisessa mediassa algoritmi saa aikaan sen, että netissä ihmisten maailmankuva helposti vahvistuu nimenomaan siihen suuntaan, mihin se jo on kallellaan. Itselle vieraampia ajatuksia ei tule edes esille, koska esimerkiksi Facebookin algoritmi valkkaa kullekin henkilölle hänelle läheisimpiä aihealueita.

Tässä tullaan siihen nykykielenkäytössä tutuksi tulleeseen kupla-termiin. Kun netissä selaa asioita ja klikkailee Fb:ssa tykkäävänsä jostakin, niin Fb:n algoritmi muodostaa ko. henkilölle sellaisen kuplan, jossa on häntä lähellä olevia asioita, ja sijoittaa samaan kuplaan toisia samoin ajattelevia. Politiikan kentällä tämä tarkoittaa, että demarit saavat vahvistusta omille aatteilleen, kokoomuslaiset omilleen jne.

Omalta osaltani voin kertoa sellaisen asian, että olen ollut Facebookissa noin kymmenen vuotta, mutta kun en ole koskaan ”tykännyt” mistään, en myöskään saa ollenkaan mainoksia sivuilleni. Eivät ole löytäneet sopivaa kuplaa, johon voisivat minut sijoittaa ja sillä perusteella mainoksia lähettää.

Toinen hauska käytännön esimerkki: kun ostan Citymarketista Valion jugurttia, niin heti seuraavassa Citymarketin sähköpostimainoksessa tyrkytetään henkilökohtaisena tarjouksena 20 prosentin alennuksella nimenomaan tätä samaa jugurttia. Algoritmin pitäisi kuitenkin tajuta, että ostan Valion jugurttia aika paljon ilman alennustarjouksiakin. Jos Citymarketin algoritmi olisi fiksu, se houkuttelisi alennuksella ostamaan kalliimpaa Arlan jugurttia, ja jos tykkäisin siitä, voisin siirtyä tämän kalliimman jugurtin vakio-ostajaksi.

Silloin tällöin tutkin autoliikkeiden nettisivuilta vaihtoehtoja seuraavaa autonvaihtoa varten – porrasperä, manuaalivaihteisto, bensamoottori jne. Sähköpostiin on sitten tullut joitakin ehdotuksia tällaisista autoista. Tavallaan algoritmin pitäisi kuitenkin nykymaailmassa olla sellainen, että minulle ehdotettaisiin vähän pienempää autoa, joka kävisi sähköllä.

Tieteen päivien vuoden kirjaksi oli valittu Hyvä ja paha tieto (Gaudeamus, 2021). Siinä käsitellaan monen kirjoittajan toimesta sitä, miten tiede ja teknologia ovat muovanneet ihmisten elämää ja ajattelutapoja. Tiedosta ja sen luonteesta kamppaillaan jatkuvasti, ja tiedon tavoittelu on vuosituhansien ajan kietoutunut myös poliittiseen valtaan. Nykyisin kysymys on myös siitä, mikä on tietoa ja mikä valetta. Ennen sanottiin, että on se totta, kun se oli lehdessäkin. Raamatun Paratiisissa taas oli hyvän ja pahan tiedon puu, joka syntiinlankeemuksen myötä antoi ihmiselle tiedon hyvästä ja pahasta. Enää ei näin selviä faktoja ole tarjolla, kun some ja netti kylvävät koko ajan sekä tietoa että ”vaihtoehtoista tietoa”.

Minun jugurttikuplani on tietenkin pikkujuttu, mutta esimerkiksi henkilöstöpalveluyhtiö Baronan toimitusjohtaja Tuomas Mikkonen on sanonut, että heillä tekoäly avustaa hakijoiden esivalinnassa ja järjestää hakijat paremmuusjärjestykseen. Mikkonen arvioi, että vuosittain tekoälyä käytetään Suomessa jopa 40 000 rekrytoinnissa.

Automaattista työhönottoa Harvardin yliopistossa tutkiva Ifeoma Ajunwa sanoi tutkijoiden olevan huolissaan siitä, että on syntymässä uudenlainen alaluokka ihmisiä, jotka syrjäytyvät pysyvästi työmarkkinoiden ulkopuolelle.

”Työhönottopäätös on lopulta aina inhimillinen päätös ja haastattelu tehdään kasvokkain. Ongelma on se, että kaikki eivät pääse haastatteluvaiheeseen ehkä koskaan. Paluu työelämään esimerkiksi pitkittyneen työttömyyden tai mielenterveysongelmien jälkeen vaikeutuu”, sanoi Ajunwa Ylen haastattelussa.

Kohta lähden kauppareissulle ja ostan Arlan Kalinka-jugurtteja.

kari.naskinen@gmail.com