Tämän päivän Demokraatti-lehdessä Antti Vuorenrinne kirjoittaa Simo Juntusesta, joka oli valtakunnallisesti merkittävä pakinoitsijanimimerkki Simppa. Vuorenrinne oli lehden päätoimittajana 2013-15, jolloin tämän yhden ja saman lehden nimi oli Uutispäivä Demari. Kekkosen myllykirje tuli julkisuuteen vasta 1976 Kekkosen myllykirjeiden toisen osan ilmestyttyä kirjana.
Lasse Lehtinen on kirjoittanut SDP:n ja Kekkosen suhteisiin liittyen Simpasta, että tämä ei asettunut SDP:n uudelle ulkopoliittiselle linjalle, vaan oli kuin sorvaaja, joka teki neliskanttisia palikoita, vaikka työnantaja vaati pyöreitä. (Aatosta jaloa ja alhaista mieltä, WSOY 2002)
Simppa itse sanoi: ”On syntynyt resepti, että kun me [SDP] rupeamme oikein kilteiksi Kekkoselle, niin Kekkonen rupeaa oikein kiltiksi meille. Jos me ilmoitamme kannattavamme Kekkosen ulkopolitiikkaa, niin Kekkonen lopettaa meidän syrjimisen sisäpolitiikassa.”
Kekkosta riepoi Juntusen öljypuheessa Kekkosta ylimääräisesti vielä se, että puhe oli julkaistu vähemmistökommunistien Tiedonantaja-lehdessä. ”Tämä on niin törkeää ja edesvastuutonta puhetta, että jään odottamaan, miten lehtenne voi sen hyväksyä”, kirjoitti Kekkonen Kairamolle. Vasta neljä kuukautta aiemmin päätoimittajaksi tullut Kairamo hoiti irtisanomisen varmistaen sen oikeellisuuden lehteä kustantaneen Kansanvalta Oy:n hallituksen puheenjohtajalta ja SDP:n puheenjohtajalta Rafael Paasiolta sekä puoluetoimikunnalta, jossa vain Veikko Helle vastusti irtisanomista.
Potkuja perustellessaan Kairamo sanoi, että oli joutunut usein käymään keskusteluja Juntusen kanssa tämän pakinoissaan esittämistä mielipiteistä. Joitakin oli jouduttu sensuroimaankin puolueen politiikan vastaisina. Lisäksi Juntunen oli julkisissa esiintymisissään ”käsitellyt ulkopolitiikan alaan kuuluvia asioita tavalla, joka on puolueen linjan vastainen”. Myöhemmin Kairamo sanoi jossakin lehtihaastattelussa, ettei Kekkosen kirjettä käytetty erottamisperusteena. Kansanvallan johtokunnan jäsen Ylermi Runko kuitenkin myönsi, että kirje oli heidän tiedossaan, kun erottamispäätös vahvistettiin.
Sanomalehtimiesten liitto vei Simpan erottamisen työtuomioistuimeen, joka totesi irtisanomisen laittomaksi ja määräsi Kustannusosakeyhtiö Kansanvallan maksamaan Juntuselle 7000 markan vahingonkorvauksen. Kirjoittamista Simppa jatkoi Suomen Kuvalehdessä, johon hänet otti asevelitoiminnasta tuttu päätoimittaja Mikko Pohtola.
Asevelisosialismista Simppa kirjoitti: ”Sota, niin kielteinen kuin se kauttaaltaan onkin, kykenee täydellisyyttä hipovalla tavalla lähentämään ihmisen toiseen ihmiseen.”
Antti Vuorenrinne kirjoittaa nyt, ettei Simppa aatehistoriallisesti ollut kovinkaan etäällä SDP:n valtavirrasta, mutta hänen poliittisen toimintansa aktiivisuus ajoittui huonosti juuri 1970-luvulle. Puoluetovereistaan Simppa arvosti eniten Väinö Tanneria, K.-A. Fagerholmia, Väinö Leskistä ja Unto Varjosta.
Tämän päivän Demokraatissa on pilapiirros Ilta-Sanomista 6.1.1975: Paasio, Kalevi Sorsa ja Ulf Sundqvist ovat jääkiekkokaukalossa pelikypärät päässä, jäähyaitiossa istuvat Simppa ja Kaarlo Pitsinki. Simpan mukaan hänen olonsa puolueessa oli käynyt yksinäiseksi jo 1966, kun puoluesihteeri Pitsinki siirtyi Uudenmaan läänin maaherraksi. Huonosti kävi Pitsingillekin, sillä 1982 presidentti Mauno Koivisto erotti hänet maaherran virasta lääninhallituksen huonojen henkilösuhteiden takia.
Huono oli ajoitus myös Ehrnroothilla, joka joutui lähtemään RKP:stä ja siirtymään lisää oikealle eli uuteen Perustuslailliseen kansanpuolueeseen. Tämän puolueen nimi muuttui myöhemmin Perustuslailliseksi oikeistopuolueeksi, jonka silloisia jäseniä on nykyisin Jussi Halla-ahon Perussuomalaisissa.
kari.naskinen@gmail.com