Cristin varsinainen syy Gomeran-reissulle on alkuperäiskansojen vihellyskieli silbo gomero, jota Cristi menee oppimaan, sillä se on toimiva viestintäkeino hämärähommissa. Cristi ei nimittäin ole puhdas poliisi, vaan on sekaantunut rikollisiin puuhiin. Joku on jostakin kähveltänyt 30 miljoonaa euroa, mutta saalis on kadonnut ja nyt sitä tavoittelevat sekä poliisi että roistot.
Juoni etenee monimutkaisesti takautumineen ja yllättävine käänteineen. Katsojalle se on kuin ristisanatehtävä, joka selviää sana kerrallaan, jos sittenkään. Tunnin ja 40 minuuttia tätä ongelmavyyhtiä tarkkaan selvitellessään katsojakin pääsee joka tapauksessa maaliin ja on saanut palkkionsa.
Vielä lisäelementeiksi Corneliu Porumboiu on tehnyt elokuvaan viitteitä elokuvamaailman klassikoihin, jotka antavat pohjaa elokuvan tyylilajille. Cristiä lakonisesti näyttelevä Vlad Ivanov on kuin kivikasvoinen Philip Marlowe, jolta ei hymyä eikä sympatiaa heru mihinkään suuntaan. Viheltämiseenkiin löytyy esikuva John Fordin Etsijöistä (1956), jota Cristi ja hänen poliisipomonsa käyvät Bukarestissa katsomassa. Siinä John Waynen etsijäryhmä kuulee intiaanien viestittävän keskenään vislaamalla. On myös viittaus Psykon (1960) kuuluisaan suihkukohtaukseen. Cristin naiskumppani taas on kaunis Gilda (!). Elokuvan lopussa olevaa pätkää mustavalkoisesta elokuvasta en tunnistanut, mutta se saattaa olla jostakin Jean-Pierre Melvillen rikoselokuvasta.
Kaikessa kovuudessaan Whistlers sisältää myös huvittavia tilanteita. Cristi on piilottanut 50 000 euroa lahjusrahoja äitinsä omakotitalon kellariin, josta äiti ne löytää ja lahjoittaa seurakunnalle, jotta siellä rukoiltaisiin pojan puolesta. Koska äiti ei koskaan ole nähnyt Cristiä naisten seurassa, hän luulee poikaansa homoksi, joten siitä voisi esirukousten avulla parantua. Me katsojat kyllä näemme, että Cristi on kaikkea muuta kuin hintti.
Mennessään pieneen nuhjuiseen hotellin pyörii levysoittimella Bellinin Norma. Cristi kysyy, eikö tuollainen musiikki karkota asiakkaita, johon respan mies sanoo, että he yrittävät sivistää ihmisiä. Seuraavilla kerroilla soivat Offenbachin Hoffmannin kertomukset ja Mozartin Figaron häät.
Kokonaisuutena elokuva ei kuitenkaan ole hyvin toimivien yksityiskohtiensa summa. The Whistlers on kuin Singaporen huvipuiston – sielläkin käväistään – hattara, joka maistuu hyvältä, mutta ei täytä vatsaa. Uuden romanialaisen elokuvan ykköstekijä onkin neljän Suomessakin nähdyn elokuvan perusteella Cristian Mungiu (52), jonka kaksi viimeistä elokuvaa ovat Yli vuorten (2012) ja Valmistujaiset (2016).
Vlad Ivanov ja Catrinel Marlon Gildana edustavat hyvin film noir -lajityyppiä. Ivanov nähtiin miespääosassa juuri televisiosta tulleessa unkarilaisessa elokuvassa, Laszlo Nemesin Budapestin auringonlaskussa.
Elokuvan nimi Suomessa on siis The Whistlers, kuten kaikissa muissakin englanninkielisissä maissa. Muualla se on alkuperäisesti La Gomera tai käännetty kunkin maan omalle kielelle ”viheltäjiksi”.
kari.naskinen@gmail.com