Scientific Reports -lehdessä julkaistun tutkimuksen mukaan nykyisessä popmusiikissa kaikkien elementtien variointi on vähäisempää kuin ennen. Wienin yliopistossa on analysoitu 500 000 äänilevyn sisältöjä ja niiden kaupallista menestystä: selvisi, että mitä kaavamaisemmaksi tietty musiikinlaji muuttuu, sitä paremmin se myy.
Musiikin vaikutusta aivoihin tutkinut Daniel Levitin kuvaa kirjassaan Musiikki ja aivot (Terra Cognita, 2010) sitä kuinka ihminen nauttii nimenomaan tutusta musiikista. Koska näin on, niin tuttu ja yksinkertainen myyvät parhaiten, ja tämän ottavat tietenkin huomioon musiikin tekijät ja julkaisijat. Annikki Tähti ja Olavi Virta myyvät paremmin kuin Sibelius ja Sallinen.
Geeniperimää on kuitenkin mukava myös ärsyttää. Muistan hyvin, kun oppikoulun toisella luokalla musiikinopettajamme Aimo Neuvonen soitti levyltä muutaman minuutin pätkän Georges Bizet´n Arleesitar-sarjasta. Se oli luultavasti ensimmäinen klassisen musiikin esitys, jonka jouduin hiljaa kuuntelemaan, koska Lauantain toivottujen levyjen alussa olleita ”tyhmiä kappaleita” ei ollut kannattanut kuunnella.
Tuo opettajan tarjoama virike joka tapauksessa puri. Arleesitar on kaikkein helpointa klassisen musiikin lajia, ja kun se ei aivan toivottomalta tuntunutkaan, se pani minut hakeutumaan laajemminkin tämän jännittävän ja erikoiselta vaikuttavan musiikinlajin pariin.
Ei taidemusiikin sisälle pääseminen tuolloin aivan yksinkertaista ollut, ja välillä tuntuikin, ettei tässä ole mitään järkeä. Tämä hieman vaikeampi laji kuitenkin kiinnosti, enkä antanut periksi. Enkä suostunut siihen vakiovastaanpanemiseen, että olisin luovuttanut, koska en jotakin ymmärtänyt.
Mitä se musiikin ymmärtäminen sitten on? En osaa vastata, mutta yhden hyvän vastauksen antoi säveltäjä Olli Virtaperko Rondo Classic -lehdessä 10/2016: ”Itselle oudon ja uuden musiikin kielioppi avautuu asteittain jatkuvan altistumisen ja kärsivällisen toiston kanssa pitkällä aikavälillä. Sen myötä alkaa sisäistää vieraan musiikkityylin logiikkaa, ja aiemmin järjettömäksi koettu sävelvirta muuttuu järjelliseksi.”
Jatkuva altistuminen tarkoittaa jatkuvaa kuuntelemista. Jos ihminen muuttaa asumaan vieraaseen maahan, hän altistuu vieraalle kielelle ja alkaa oppia sitä. Sama on musiikin kanssa.
Virtaperko kirjoitti, että musiikin ammattilaiset ovat tämän asian kanssa tekemisissä jatkuvasti: ”Itselle uudet musiikilliset kieliopit otetaan haltuun kahdella tavalla, pitkäjänteisen altistumisen kautta ja analyyttisen tutkimisen avulla.”
Tavallinen musiikinkuuntelija ei luultavasti tutki musiikkia analyyttisesti, eikä sitä kautta ehkä ymmärrystäkään saavuteta. Sen sijaan altistuminen ja toisto auttavat. Kun on kuunnellut Brucknerin neljännen sinfonian kymmenen kertaa, siitä nauttii enemmän kuin Annikki Tähden geeniperäisestä Monreposta. Nauttiminen on tässä tapauksessa synonyymi ymmärtämiselle.
kari.naskinen@gmail.com