Kolmas dvd-levy sisältää lisämateriaalia, joka edelleen palkitsee katsojaa. Siinä ohjaajan leski kertoo, että jo elokuvaa tehdessään Kulidzhanov harmitteli elokuvan jäävän liian suppeaksi, koska elokuvateattereihin ei saanut tehdä tätä pitempiä elokuvia. Kulidzhanov oli sanonut, että olisi pitänyt tehdä kaksi erillistä elokuvaa, mutta se ei enää ollut mahdollista, sillä prosessi oli nyt käynnissä tätä lopputulosta varten. Elokuva päättyy siihen, kun Rodion Raskolnikov tunnustaa syyllisyytensä, eli Siperian-vaihetta ei elokuvassa enää ole. Joka tapauksessa elokuva on runsas, ja esimerkiksi Svidrigailovin hahmo saa tavallista enemmän tilaa.
Extra-dvd:ssä haastatellaan myös Kulidzhanovin assistenttina ollutta Andrei Gabrieljania sekä näytetään pätkiä koekuvauksista ja niistä kohtauksista, joita piti ottaa uusiksi montakin kertaa.
Lev Kulidzhanov (1924 - 2002) ei ohjannut kuin kymmenkunta pitkää elokuvaa, mutta hän oli vaikutusvaltainen henkilö alalla, toimi mm. elokuvatyöntekijäin liiton puheenjohtajana 1970-luvulla. Rikoksen ja rangaistuksen ohjaajana hän oli mestari, mutta lopputulokseen vaikuttivat suuresti myös lavastaja Pjotr Pashkevitsh ja pääkuvaaja Vjatsheslav Shumsky. Mustavalkoinen elokuva on kuin hienointa grafiikkaa, jossa katsojan katse on koko ajan asian ytimessä, turhaa ”monivärihäirintää” ei ole.
Ulkokuvat on otettu Leningradin kaduilla, jotka on näköjään liikenne- ja muine järjestelyineen saatu hienosti muistuttamaan sata vuotta varhempaa aikakautta.
Näyttelijät ovat luku sinänsä. Georgij Taratorkin (kuvassa) oli 24-vuotias näytellessään Raskolnikovin vaikean ja kovan roolin. Ei ihme, että hän tämän elokuvan jälkeen nousi suurten venäläistähtien joukkoon. Huippu on kuitenkin Raskolnikovia jallittava poliisi, jota näyttelee Innokenti Smoktunovsky, yksi kaikkien aikojen parhaita filminäyttelijöitä Neuvostoliitossa. Smoktunovskyn yksi loistorooli oli Hamlet, jonka hän teki Grigori Kozintsevin elokuvassa 1964, ehkä kaikkien aikojen paras filmi-Hamlet.
Rikoksessa ja rangaistuksessa Raskolnikovin tekemiä kirvesmurhia tutkiva Porfiri Petrovitsh nousee kaikkien ja kaiken yläpuolelle. Kun katsojan sympatiat kaikesta huolimatta ovat aluksi Raskolnikov-raukan puolella, niin Petrovitsh on lopulta se, joka kaikessa vittumaisuudessaan ja kieroudessaan kuitenkin pääsee ylivertaiseen asemaan. Petrovitsh ei ole täi, ei yli-ihminen, ei ”napoleon”, vaan ainoastaan oikeudenmukaisen maailman edustaja. Tähän Petrovitsh-sympatiaan vaikuttaa ratkaisevasti Smoktunovskyn loistava näytteleminen.
Dostojevskin Rikos ja rangaistus on Leo Tolstoin Sodan rauhan (1865-69) rinnalla tunnetuimpia venäläisiä romaaneja. Kirjailijana kaikkiaan Dostojevski on kuitenkin suurempi. Vuonna 2008 järjestettiin tv-ohjelmasarjassa Imja Rossija (Venäjän nimi) katsojaäänestys Venäjän historian tärkeimmistä ihmisistä, Dostojevski tuli viidenneksi voittaen mm. Iivana Julman, Pietari Suuren, Leninin ja Stalinin. Kirjailijoista Dostojevskin yläpuolelle nousi tietenkin Pushkin.
Entä elokuvaohjaajat? Lev Kulidzhanovista nyt innostuneena nostan hänet korkealle, joskin ylimmällä tasanteella ovat Sergei Bondartshuk, Mark Donskoi, Aleksandr Dovzhenko, Sergei Eisenstein, Nikita Mihalkov, Nikita Mihalkov-Kontshalovski, Vsevolod Pudovkin, Vasili Shukshin, Andrei Tarkovski – ja nousua tekee tällä hetkellä Andrei Zvjagintsev.
kari.naskinen@gmail.com