Kun poliitikko puhuu vaikka televisiossa, ei kaikki hänen tarkoittamansa tartu kuulijan tajuntaan. Heikkisen mukaan tällainen vaikeaselkoisuus toistuu nykyisin kirjallisissakin esityksissä, esimerkiksi puolueiden vaaliohjelmissa. Äskeisten kunnallisvaalien alla Heikkinen sanoi, että ”puolueiden ohjelmat ovat muuttuneet vuosien saatossa paperinmakuisista asiakirjoista mainosmaisemmiksi esitteiksi, jotka on höystetty värikkäillä kuvilla ja ytimekkäillä iskulauseilla. Ohjelmat pursuavat maailmaahalailevia ilmaisuja - kohti parempaa huomista, kaikki yhdessä, rakennamme tulevaisuutta, pidetään kaikki mukana.” (Maaseudun Tulevaisuus 8.4.2017)
Yhtään helpommiksi ymmärtää nuo tekstit eivät kuitenkaan ole tulleet. Lisäksi ”jos otetaan puoluetunnukset pois, ei voi tietää, mikä puolue on kyseessä. Hyvin abstraktia, hyvää ja kaunista. Enää vaaliohjelmissa ei juurikaan anneta konkreettisia vaalilupauksia”, sanoi Heikkinen.
Politiikan kielen ymmärtämistä hankaloittaa sekin, että yhdestä ja samasta asiasta voidaan käyttää eri termejä. Kun esimerkiksi valtion tai kunnan määrärahoja johonkin tarkoitukseen vähennetään, joku sanoo toimenpidettä sopeuttamiseksi, joku leikkaamiseksi, joku huonontamiseksi. Hankkeen takana olevat voivat puhua myös kehittämisestä.
Pääministeri Juha Sipilän käyttämät ”kakkarat”, prosessikaaviot ja aikataulut ovat myös politiikan kieltä. Niitä esittelemällä Sipilä antaa sellaista kuvaa, että politiikka on oikeastaan vain teknisiä prosesseja, työtehtäviä, jotka on suoritettava annetussa aikarajassa. Kaikki me tiedämme sen, mitä Heikkinenkin sanoo:
”Oikeasti politiikka ei mene
tuollaisena lineaarisena janana. Siinä on hirveästi epävarmuustekijöitä ja
ristikkäisiä näkemyksiä. Tuo on aiheuttanut törmäyksiä hallitusneuvotteluista
alkaen.”
Samassa haastattelussa Heikkinen otti esille sellaisen hauskan yksityiskohdan, että kepun kunnallisvaaliohjelmassa 2017 oli ilmaus ”Sisulla ja sydämellä”, vanha Veikko Vennamon iskulause vuoden 1979 eduskuntavaalikampanjassa.
Vesa Heikkinen ja Yleisradion politiikantoimittaja Tapio Pajunen ovat tehneet kirjan Kansalaistaito (Teos, 2016), jossa myös käsitellään politiikan kieltä. Esille otetaan mm. Alexander Stubbin kesällä 2014 antama lupaus, kun hänet oli valittu Kokoomuksen puheenjohtajaksi: ”Tulen tekemään kaikkeni kokoomuksen ja Suomen eteen.”
Ei tämänkään urheilumiehen lupauksen todenperäisyyttä kukaan voi todentaa. Lupaaminen kohdistuu leimallisesti tulevaisuuteen. Voidaan luvata paljon, mutta ei tarvitse luvata mitään konkreettista. Kun lupailee jotain yleistä ja tulkinnanvaraista, ei ole vaaraa, että lupauksen pettämisestä jäisi kiinni.
Poliitikkojen kohdalla tämä on vielä hankalampaa kuin urheilijoiden. Kyllä televisionkatsojakin jonkin verran pystyy päättelemään 100 metrin juoksijasta, onko yritystä ollut tarpeeksi, mutta poliitikon yritys pitää lupauksensa jää kyllä ilmaan.
Heikkisen - Pajusen kirjassa todetaan, että politiikka on kamppailua sanoista, merkityksistä ja tulkinnoista. Aatteet, ideat, ismit ja ajatukset ovat yhteiskunnassa ainaisessa liikkeessä ja usein myös lainatavaraa. Puolueet pyrkivät monopolisoimaan ja omimaan itselleen milloin mitäkin iskusanoja. Voi yrittää ymmärtää poliitikkojen tai puolueiden välisiä käsitekahnauksia, mutta kokonaan toinen kysymys on se, voivatko kansalaiset todella ymmärtää sitä politiikan kokonaisuutta, mikä näistä jatkuvista puhepaineista ja merkityskamppailuista muodostuu. Tähän tarvitaan uudenlaista kansalaistaitoa.
kari.naskinen@gmail.com
Samassa haastattelussa Heikkinen otti esille sellaisen hauskan yksityiskohdan, että kepun kunnallisvaaliohjelmassa 2017 oli ilmaus ”Sisulla ja sydämellä”, vanha Veikko Vennamon iskulause vuoden 1979 eduskuntavaalikampanjassa.
Vesa Heikkinen ja Yleisradion politiikantoimittaja Tapio Pajunen ovat tehneet kirjan Kansalaistaito (Teos, 2016), jossa myös käsitellään politiikan kieltä. Esille otetaan mm. Alexander Stubbin kesällä 2014 antama lupaus, kun hänet oli valittu Kokoomuksen puheenjohtajaksi: ”Tulen tekemään kaikkeni kokoomuksen ja Suomen eteen.”
Ei tämänkään urheilumiehen lupauksen todenperäisyyttä kukaan voi todentaa. Lupaaminen kohdistuu leimallisesti tulevaisuuteen. Voidaan luvata paljon, mutta ei tarvitse luvata mitään konkreettista. Kun lupailee jotain yleistä ja tulkinnanvaraista, ei ole vaaraa, että lupauksen pettämisestä jäisi kiinni.
Poliitikkojen kohdalla tämä on vielä hankalampaa kuin urheilijoiden. Kyllä televisionkatsojakin jonkin verran pystyy päättelemään 100 metrin juoksijasta, onko yritystä ollut tarpeeksi, mutta poliitikon yritys pitää lupauksensa jää kyllä ilmaan.
Heikkisen - Pajusen kirjassa todetaan, että politiikka on kamppailua sanoista, merkityksistä ja tulkinnoista. Aatteet, ideat, ismit ja ajatukset ovat yhteiskunnassa ainaisessa liikkeessä ja usein myös lainatavaraa. Puolueet pyrkivät monopolisoimaan ja omimaan itselleen milloin mitäkin iskusanoja. Voi yrittää ymmärtää poliitikkojen tai puolueiden välisiä käsitekahnauksia, mutta kokonaan toinen kysymys on se, voivatko kansalaiset todella ymmärtää sitä politiikan kokonaisuutta, mikä näistä jatkuvista puhepaineista ja merkityskamppailuista muodostuu. Tähän tarvitaan uudenlaista kansalaistaitoa.
kari.naskinen@gmail.com