Tasavallan presidentti Sauli Niinistö
on niin hyvä ihminen, että hänen pyrkimyksensä jatkaa presidenttinä osoittaa
”enemmän vastuuntuntoa kuin innostusta ja halua”, kirjoitettiin eilen Helsingin
Sanomissa. Niinkin hyvä ihminen Niinistö on, että hän ei alennu enää
politiikkaan. Niinistö ei suostunut Kokoomuksen presidenttiehdokkaaksi, vaan
masinoi asialle puolueettoman valitsijayhdistyksen, jonka perustajat tulevat
olemaan kokoomuslaisia. Lähdettävä kuitenkin on, koska henki on ikään kuin
sellainen, että ”isänmaa kutsuu parhaita poikiaan”.
Löytyi luettavaksi Kansan Uutiset 30 vuoden takaa, ja siinä jo SKDL:n
pääsihteeri Reijo Käkelä
harmitteli, että politiikka on tyhjenemässä arvoista ja ihanteista – nyt vain
”hoidetaan asioita”. (KU 23.5.1987)
Myös Niinistö haluaa olla politiikan ulko- ja yläpuolinen asioidenhoitaja.
Samassa Kansan Uutisten numerossa SKP:n entinen puheenjohtaja Aarne Saarinen sanoi, että ihminen ei
olekaan ensisijaisesti järjellinen olento, vaan lähinnä ”tuhansien tarpeiden
tihentymä”, kuten Schopenhauer
aikoinaan oivalsi. Tässä ihmiskuvassa ei ole sijaa aatteille. Tärkeämpiä ovat
selvät, oman lyhyen aikajänteemme kannalta merkittäviltä tuntuvat asiat. Eikä
silloin ole väliä, minkä aatesuunnan ryhmittymät asioita ovat hoitamassa.
Haalistunut on SKP:kin: sen periaateohjelmassa ei enää ole mainintaa
marxismi-leninismistä. Toista oli ennen. Aatteet olivat poikaa. Vuonna 1918:kin
niiden puolesta heitti henkensä 30 000 suomalaista. Tuon jälkeen Risto Ryti ja Väinö Tanner kehittivät oikein huippuaatteen, jonka puolesta kuoli
jo lähes 100 000 suomalaista. Tulipahan kuitenkin näytettyä sille
despoottiselle aasialaiselle bolsevismille, koska sen aate oli muodostaa uhan
meidän eurooppalaiselle humanismillemme ja demokratiallemme.
Nyt on valttia aatteettomuus. Tosin on aiemminkin aatteiden kanssa pelleilty,
eikä sellainen ole vierasta sosiaalidemokraateillekaan. Vuoden 1944
puoluekokouksessa nostettiin ehdokkaiksi puoluetoimikuntaan kaksi SKDL:n
touhuissa mukana ollutta henkilöä, ja sitäkin mieltä monet olivat, että SDP:n
pitäisi liittyä jäsenjärjestöksi SKDL:ään.
Nämä hankkeet eivät onnistuneet, mutta yritystä jatkettiin. SDP:n
puoluetoimikunnassa kaatui vain yhdellä äänellä se esitys, että vuoden 1945
vaaleihin mentäisiin vaaliliitossa SKDL:n kanssa. Vaaliliiton kannalla oli mm. K.-A. Fagerholm.
Nykyajan aatteettomuudesta kertoo sekin, että maan hallituksiinkin voidaan
lyödä yhteen oikeisto ja vasemmisto, ”hoitamaan asioita”. Näin ei ole
mahdollista menetellä parlamentarismin synnyinmaassa Englannissa.
Sen verran otan tässä kuitenkin takaisin, että populistiset puolueet ovat viime
vuosina tuoneet politiikkaa takaisin politiikkaan. Nyt on edes se aatteellinen
asetelma, että vastakkain ovat populistit ja muut.
Kauimmas omasta aatteestaan on loitonnut Keskustapuolue. Sen olisikin parempi
palauttaa hämäävä nimensä Maalaisliitoksi, niin ei nykynuorillekaan olisi
epäselvää se, keiden etuja kepu ajaa.
Vaaleina ensi vuoden presidentinvaalit ovat kummalliset: on poliittisia
aatteita edustavia ehdokkaita ja sitten on yksi aatteeton poliittinen eunukki.
Jo edellisissä presidentinvaaleissa Niinistö vältteli puoluetunnustaan. Hänen
kahvimainoksissaan ei kokoomusleijonaa eikä -ruiskukkia näkynyt. Kun Niinistö
nyt on jonkinlaisen yhdistyksen ehdokas, niin mikä on se Niinistön aate?
kari.naskinen@gmail.com