Sitran julkaisusarjaan kuuluvassa kirjassa Kaikki jakoon! (Atena, 2013) Vesa-Matti Lahti ja Jenni Selosmaa kirjoittavat, että jakamistaloudessa tuotteita valmistavat ihmiset ja yritykset käyttävät yhteisiä työvälineitä, jakavat avoimesti tietoa ja osaamista sekä rakentavat yhteistyössä jotakin uutta.
Jakamistalous on yhdistelmä ikiaikaisia yhteisöllisiä toimintatapoja ja nykyteknologian mahdollistamia yhteydenpidon muotoja. Jakamistalous on synnyttänyt myös aivan uudenlaisia markkinoita. Kun vaikka pihalla seisoo omalla parkkipaikalla auto, sen voi vuokrata autottomalle naapurille silloin, kun se ei ole omassa käytössä.
Tässä on selvää lähentymistä kommunismiin. Sen pilasi sata vuotta sitten kommunistijohtajien aivan normaali ihmisluonto: ei kaikki voi sittenkään olla aivan yhteistä, ja herroille on lisäksi oltava omat muita paremmat järjestelmänsä. Jakamistaloudessa ollaan liikkeellä kevyemmällä sapluunalla, mutta pohjalla on samanlaista idealismia.
Ihanteellinen kommunistinen yhteisö on sellainen, että rahaa ei ole olemassakaan. Aamulla lähdetään töihin tai kouluun, tehdään hommat ja kotiin palataan kauppojen kautta hakemassa tarvittavia ruoka- ja muita tarvikkeita. Tämäntapaisia malleja on edelleenkin pienimuotoisesti toiminnassa siellä täällä, esimerkiksi Kiinan maaseudulla.
Laajemmin ottaen kommunismi on kuitenkin niin epäitsekäs järjestelmä, että ihminen ei sellaista sulata. Kaiken on oltava omaa. Kirjastosta kuitenkin voi käydä lainaamassa kirjoja.
Mutta miten nyt – kaikki jakoon? Kirjassa todetaan, että jakamistalouden ilmiötä eivät maailmalla aja varsinaisesti mitkään puolueet, teollisuusyritykset tai valtiot, vaan kansalaiset. Yksittäiset ihmiset ja heidän muodostamansa uudet yhteisöt ja pienyritykset ovat ryhtyneet ajamaan talouden tehostamista mahdollisimman kestävillä, luontaisilla ja inhimillisillä keinoilla. Jakamistalous on näkökulmasta riippuen kapitalismia täydentävä vaihtoehto tai jopa vaihtoehto kapitalismille.
En tiedä, onko minkään eduskuntapuolueen ohjelmassa jakamistaloutta, mutta vihreitä se tuntuu eniten kiinnostavan.
Suomessa touhu jakamistalouden ympärillä on monenkirjavia. Sen ilmentymismuodot vaihtelevat autojen ja työtilojen yhteiskäytöstä ja kimppakyydeistä harrastusvälineiden lainaamiseen, joukkorahoitukseen, pienpalveluihin, aikapankkitoimintaan ja ruokaosuuskuntiin. Näihin toimintoihin tarvitaan usein myös yrityksiä hoitamaan käytännön asioita, ja mieleen vain tulee, että kyllä tällainen postkommunistinen jakamistalouskin voidaan pilata yritysmäisellä bisnesajattelulla, mihin kuuluu voiton maksimoiminen.
Kaikki jakoon -kirjassa kerrotaan, että osa mukana olevista yrityksistä pyrkii kasvamaan nopeasti ja saamaan mukaan sijoittajia, joita houkuttavat jakamistalouden mahdollistamat uudet liiketoimintamallit. Tämä jo kuulostaa siltä, että väärille raiteille on helppo mennä.
kari.naskinen@gmail.com