Helsingin kaupungin tietokeskuksessa seurataan säännöllisesti suurten
kaupunkien talouden ja palvelujen kehitystä. Dosentti HEIKKI HELININ uusin selvitys koskee kaupunkien
palvelukustannuksia, tarkasteluvuosi on 2012. Sen mukaan esimerkiksi Helsingin sosiaali- ja terveysmenojen
kasvu on ollut 2000-luvulla maltillista aivan viime vuosia lukuun ottamatta -
Helsingin sosiaali- ja terveysmenot ovat olleet suurimmat suurten kaupunkien
keskiarvoon verrattuna, mutta nyt ero on kaventunut. Helsingin menokasvu on
ollut sosiaali- ja terveystoimessa hitaampaa kuin muiden.
Tampereen sosiaali- ja terveysmenojen kasvu on sen sijaan ollut muita nopeampaa. Vielä 2000-luvun vaihteessa sen menot olivat suurten kaupunkien pienimpiä, mutta vuonna 2012 ne olivat toiseksi suurimmat.
Asumisen maksut ovat suurimmat Jyväskylässä ja pienimmät Oulussa. Asumiseen liittyvät maksut kasvoivat vuosina 2001-13 eniten Tampereella, Lahdessa ja Jyväskylässä, pienintä kasvu oli Oulussa ja Helsingissä.
Tämän jutun kuva on Oulusta, jossa 1971 perustettiin Pohjois-Suomen opiskelija-asuntosäätiö hoitamaan opiskelija-asumista. Perustajina olivat Oulun yliopiston ylioppilaskunta, Domus Botnica -säätiö ja Pohjois-Suomen oppilasasuntolat Oy. Nykyisin säätiö omistaa noin 5300 opiskelija-asuntopaikkaa, joita se vuokraa edullisesti opiskelijoille.
Helsingissä verotulot ja valtionosuudet eivät ole vuosina 2002-10 riittäneet peruspalvelujen kustannusten kattamiseen. Samanlainen tilanne on ollut monissa muissakin kaupungeissa muutamina vuosina. Suurten kaupunkien taloutta ovat tukeneet liikelaitokset. Liikelaitoksilta ja energiayhtiöiltä saatu tuloutus on nähty paremmaksi vaihtoehdoksi kuin veronkorotus. Kun talous kiristyy, kunnat pyrkivät karsimaan menojaan tai ainakin jarruttamaan menojen kasvua.
Peruskoulun ja lukion oppilaskohtaisia kustannuksia voidaan tarkastella Tilastokeskuksen talous- ja toimintatilaston sekä Opetushallituksen tilastojen luvuilla. Suurimmat oppilaskohtaiset kustannukset ovat Helsingissä ja Espoossa, pienimmät Porissa ja Vantaalla.
Lukioiden vertailua vaikeuttaa aikuis- ja iltaopiskelijoiden määrä. Heistä aiheutuu vähemmän kustannuksia kuin tavallisista lukiolaisista. Suurimmat omien lukioiden nettokustannukset oppilasta kohti ovat Helsingissä ja Kouvolassa, pienimmät Oulussa ja Vantaalla. (Jyväskylän kaupunki siirsi lukionsa vuonna 2010 paikallisen koulutuskuntayhtymän vastuulle.)
Kuntien kulttuuritoiminnan kustannusvertailu on karkeaa hahmottelua, koska kulttuuripalvelujen järjestämisen mallit ja lähtökohdat palvelujen tuottamiseen ovat kaupungeissa hyvin erilaiset. Nämä erot heijastuvat myös kulttuuritoiminnasta aiheutuviin kustannuksiin ja niiden perusteella laadittuihin tilastoihin.
Kunnan oman kulttuuritoiminnan ja sen itse tuottamien kulttuuripalvelujen kustannusten osuus oli kaikissa kaupungeissa vuonna 2010 yli puolet tilinpäätöksissä näkyvistä kulttuuritoiminnan nettokäyttökustannuksista. Asukaslukuun suhteutettuna kulttuurin nettokäyttökustannukset vaihtelivat vuonna 2010 Vantaan 103 eurosta Vaasan 243 euroon. Keskiarvo oli 171 euroa. Kaksikielisen Vaasan lisäksi suurimmat kustannukset olivat Lahdessa, Tampereella, Turussa, Oulussa ja Espoossa.
Heikki Helin toteaa kuitenkin, että näiden tietojen perusteella ei voi tehdä suoria johtopäätöksiä kulttuuripalvelujen laadusta tai kalleudesta. Eroja asukaslukuun suhteutetuissa kustannuksissa selittävät esimerkiksi alueen yleinen kulttuuritarjonta, paikkakunnan historiallinen kehitys, väestön kielijakauma tai muu sosiaalinen rakenne sekä erilaiset palvelutuotantomallit.
Kulttuurimenoista melkoinen osa muodostuu suurista kulttuurilaitoksista (teatteri, orkesteri). Niiden kustannukset asukasta kohti ovat sitä pienemmät, mitä suurempi kaupungin asukasluku on. Niinpä Helsingin kaupunginorkesterin ja Tapiola Sinfoniettan kustannukset ovat pienimmät ja Lahden kaupunginorkesterin suurimmat suhteellisesti laskien.
Kuntaliitokset ovatkin laskeneet eräiden kaupunkien kustannuksia, koska asukasluku on kasvanut enemmän kuin kulttuuritoiminnan volyymi. Kulttuuri poikkeaa muista kuntien toiminnoista siinä, että mitä suuremmat menot ovat, sitä paremmalta se tuntuu ainakin lehtiuutisista päätellen. Vastaavasti muiden toimintojen (esimerkiksi terveydenhuolto, lasten päivähoito, perusopetus) hyvä tai tavoiteltava on mahdollisimman pienet kustannukset.
Kirjastotoimen nettokustannukset asukaslukuun suhteutettuina ovat suurimmat Espoossa ja Kouvolassa, pienimmät Porissa ja Vantaalla.
Kaupunkien sivukirjastojen olemassaolo on ollut uhattuna talouden kiristyessä. Esimerkiksi Lahdessa kaupunginvaltuusto on linjannut uudentyyppistä, nykyistä kevyempää kirjastokonseptia. Kirjastotilat pienenisivät ja kokoelmatarjonta pienenisi. Kirjastopalvelut sijoittuisivat monitoimitaloihin. Samansuuntaisia suunnitelmia on Jyväskylässä.
kari.naskinen@gmail.com
Tampereen sosiaali- ja terveysmenojen kasvu on sen sijaan ollut muita nopeampaa. Vielä 2000-luvun vaihteessa sen menot olivat suurten kaupunkien pienimpiä, mutta vuonna 2012 ne olivat toiseksi suurimmat.
Asumisen maksut ovat suurimmat Jyväskylässä ja pienimmät Oulussa. Asumiseen liittyvät maksut kasvoivat vuosina 2001-13 eniten Tampereella, Lahdessa ja Jyväskylässä, pienintä kasvu oli Oulussa ja Helsingissä.
Tämän jutun kuva on Oulusta, jossa 1971 perustettiin Pohjois-Suomen opiskelija-asuntosäätiö hoitamaan opiskelija-asumista. Perustajina olivat Oulun yliopiston ylioppilaskunta, Domus Botnica -säätiö ja Pohjois-Suomen oppilasasuntolat Oy. Nykyisin säätiö omistaa noin 5300 opiskelija-asuntopaikkaa, joita se vuokraa edullisesti opiskelijoille.
Helsingissä verotulot ja valtionosuudet eivät ole vuosina 2002-10 riittäneet peruspalvelujen kustannusten kattamiseen. Samanlainen tilanne on ollut monissa muissakin kaupungeissa muutamina vuosina. Suurten kaupunkien taloutta ovat tukeneet liikelaitokset. Liikelaitoksilta ja energiayhtiöiltä saatu tuloutus on nähty paremmaksi vaihtoehdoksi kuin veronkorotus. Kun talous kiristyy, kunnat pyrkivät karsimaan menojaan tai ainakin jarruttamaan menojen kasvua.
Peruskoulun ja lukion oppilaskohtaisia kustannuksia voidaan tarkastella Tilastokeskuksen talous- ja toimintatilaston sekä Opetushallituksen tilastojen luvuilla. Suurimmat oppilaskohtaiset kustannukset ovat Helsingissä ja Espoossa, pienimmät Porissa ja Vantaalla.
Lukioiden vertailua vaikeuttaa aikuis- ja iltaopiskelijoiden määrä. Heistä aiheutuu vähemmän kustannuksia kuin tavallisista lukiolaisista. Suurimmat omien lukioiden nettokustannukset oppilasta kohti ovat Helsingissä ja Kouvolassa, pienimmät Oulussa ja Vantaalla. (Jyväskylän kaupunki siirsi lukionsa vuonna 2010 paikallisen koulutuskuntayhtymän vastuulle.)
Kuntien kulttuuritoiminnan kustannusvertailu on karkeaa hahmottelua, koska kulttuuripalvelujen järjestämisen mallit ja lähtökohdat palvelujen tuottamiseen ovat kaupungeissa hyvin erilaiset. Nämä erot heijastuvat myös kulttuuritoiminnasta aiheutuviin kustannuksiin ja niiden perusteella laadittuihin tilastoihin.
Kunnan oman kulttuuritoiminnan ja sen itse tuottamien kulttuuripalvelujen kustannusten osuus oli kaikissa kaupungeissa vuonna 2010 yli puolet tilinpäätöksissä näkyvistä kulttuuritoiminnan nettokäyttökustannuksista. Asukaslukuun suhteutettuna kulttuurin nettokäyttökustannukset vaihtelivat vuonna 2010 Vantaan 103 eurosta Vaasan 243 euroon. Keskiarvo oli 171 euroa. Kaksikielisen Vaasan lisäksi suurimmat kustannukset olivat Lahdessa, Tampereella, Turussa, Oulussa ja Espoossa.
Heikki Helin toteaa kuitenkin, että näiden tietojen perusteella ei voi tehdä suoria johtopäätöksiä kulttuuripalvelujen laadusta tai kalleudesta. Eroja asukaslukuun suhteutetuissa kustannuksissa selittävät esimerkiksi alueen yleinen kulttuuritarjonta, paikkakunnan historiallinen kehitys, väestön kielijakauma tai muu sosiaalinen rakenne sekä erilaiset palvelutuotantomallit.
Kulttuurimenoista melkoinen osa muodostuu suurista kulttuurilaitoksista (teatteri, orkesteri). Niiden kustannukset asukasta kohti ovat sitä pienemmät, mitä suurempi kaupungin asukasluku on. Niinpä Helsingin kaupunginorkesterin ja Tapiola Sinfoniettan kustannukset ovat pienimmät ja Lahden kaupunginorkesterin suurimmat suhteellisesti laskien.
Kuntaliitokset ovatkin laskeneet eräiden kaupunkien kustannuksia, koska asukasluku on kasvanut enemmän kuin kulttuuritoiminnan volyymi. Kulttuuri poikkeaa muista kuntien toiminnoista siinä, että mitä suuremmat menot ovat, sitä paremmalta se tuntuu ainakin lehtiuutisista päätellen. Vastaavasti muiden toimintojen (esimerkiksi terveydenhuolto, lasten päivähoito, perusopetus) hyvä tai tavoiteltava on mahdollisimman pienet kustannukset.
Kirjastotoimen nettokustannukset asukaslukuun suhteutettuina ovat suurimmat Espoossa ja Kouvolassa, pienimmät Porissa ja Vantaalla.
Kaupunkien sivukirjastojen olemassaolo on ollut uhattuna talouden kiristyessä. Esimerkiksi Lahdessa kaupunginvaltuusto on linjannut uudentyyppistä, nykyistä kevyempää kirjastokonseptia. Kirjastotilat pienenisivät ja kokoelmatarjonta pienenisi. Kirjastopalvelut sijoittuisivat monitoimitaloihin. Samansuuntaisia suunnitelmia on Jyväskylässä.
kari.naskinen@gmail.com